torstai 28. tammikuuta 2010

Tulla lujaksi , pysyä pehmeänä





Vanha, nuoruuden opiskeluajoilta oleva ystävättäreni oli tänään kyläilemässä luonani. Asumme samalla paikkakunnalla, mutta on melkein vuosi siitä kun viimeksi tapasimme. Nyt kyllä päätimme pikapuolin tavata uudestaan nelistäänkin. Olen iloinen siitä kun vanhat ystävät alkavat pikkuhiljaa palata elämääni. Onneksi he ovat niitä , jotka ovat  pysyvät, vaikka välillä onollut hiljaiseloa tapaamisten suhteen.

Ystäväni on myös eronnut ja  uudessa parisuhteessa, joten jaettavaa riitti . Saimme sitäpaitsi puhua ihan rauhassa  kun mies lähti työmatkalle Helsinkiin. Minulle on harvinaista herkkua olla yksin kotona.Meillä minä olen se , joka enemmän matkustaa.

Tuo vähän epäselvä kuva, minkä tähän postaukseen liitin, ei ole sattumanvarainen valinta , vaikka niin itsekin ensin ajattelin. Kuvassa on puinen naisenpää, jonka olen joltain reissultani hankkinut ostanut vuosia sitten. Samanlainen tiukkanutturainen, tiukkailmeinen , mutta  kivestä veistetty nainen oli juuri tämän samaisen ystäväni vuosien takaisen väliaikaiskodin rönsyilevässä puutarhassa.  Tuosta kiviveistoksesta minua puhututti juuri naisen tiukkailmeisyys . Veistoksen nainen oli alaston ja kasvojen tiukan ilmeen sekä rennon, vapaan vartalon suhde jäi mieleen. Luja nainen mutta samalla sensuelli!

Ystäväni asui tuohon aikaan toisessa kaupungissa ja vietin siellä  hänen luonaan muutamia kauniita alkukesän päiviä. Istuimme puutarhassa ja puhuimme valoisat kesäyöt samalla viiniä lipitellen,. Puheissamme oli silloin kuulaista kesäöistä huolimatta tummat sävyt. Tuo  kivinainen istui kolmantena kanssamme ja kuunteli hiljaa.

Voi miten tämä elämä kuljettaa ja miten se kantaa vaikeuksienkin läpi! On vain tiedettävä mitä haluaa! Me molemmat tiesimme sen noina alkukesän öinä.

4 kommenttia:

  1. Ai, että oli hyvää luettavaa! Tulla lujaksi ja pysyä pehmeänä, näinpä. Muutamien naisten käyttäytymisessä tunnistaa niin tinkimätöntä ehdottomuutta,kovan katkeraa tuomitsevuutta ja kyynisyyttä, että tulee oikein surulliseksi puolestaan. Mielessä käy neuvomaan: hellittämään, ei ottamaan itseään ja elämää niin tosikkomaisesti.

    Näin on hyvä välillä itselleenkin todeta. Ja kummasti tuntuu tepsivän;)

    VastaaPoista
  2. Niinhän se on, että kun tietää mitä tahtoo niin yleensä silloin tapahtuukin.

    Käyn usein lukemassa Marjatta sinua ja uskollisesti mutta nyt olen pitkään ollut vain "ei-kommentaattorina". Terveisin Marja-Leena

    VastaaPoista
  3. Kivinainen kuuntelemassa hiljaa... Jäin miettimään sitä, miten meillä jokaisella ehkä onkin sisällä myös tuollainen kivinainen antamassa lujuutta sekä rentoutta ja vapautta. Se on hiljaa, jos emme kysy sen mielipidettä, mutta kysyttäessä voisi antaa meille tuon Tabermannin neuvon...

    VastaaPoista
  4. Rita; tuota hellittämistä on täytynyt itsekin opetella mutta toisaalta myös tinkimättömyyttäkin. Tykkään kovasti tuosta Tommy Tabermannin lauseesta. Siinä on jotai ydinajatusta.

    Marja-Leena, olenkin välillä miettinyt mihin olet hävinnyt kun ei ole kuulunut mitään.
    Se on tämän blogimaailman huono puoli. Ihmiset tulevat, menevät ja jotkut häviävät kokonaan, jälkiä jättämättä.

    MM; Kivinainen meidän jokaisen sisällä -luja mutta samalla rento.
    Hieno ajatus.Tai ehkä meillä se onkin jos vain kaivamme sen esiin.

    VastaaPoista