sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Nähdä Rooma ja elää! Rooma osa II




 Rooma ja ihmiset. Meitä riitti, kaikenkokoisia ja -näköisiä. Joukossa aidot roomalaiset erottuivat ainakin määrätietoisellä menollaan meistä hidastelevista turisteista, jotka eivät millään tahtoneet ehtiä kääntää päätään tarpeeksi tiheään nähdäkseen kaiken kauniin ympärillään. Aidot roomalaiset erottuivat myös kahviloissa , sillä he siemaisivat espressonsa pikaisesti tiskillä, kun me turistit istuimme pöytiin lepuuttamaan jalkojamme (ja samalla maksoimme kahvistamme puolet enemmän). Italissa espresso on se aine, jolla pysytään liikkeessä ja vauhdissa. Capuccinoa nautitaan enimmäkseen aamuisin tai joskus ruoka-aikojen välissä (ei koskaan jälkiruokana). Itse en ole oikein koskaan oppinut espressosta nauttimaan, vaikka mutteripannun ja kauniit espressokupit omistankin!

Olen aina rakastanut italialaisia elokuvia ja Roomassa olikin usein tunne että hei, täällä olen ollutkin jo, tämä paikka on tuttu! Luulen, että New Yorkissa voisi käydä samoin. Sen verran tutuksi ovat Manhattan ja Keskuspuisto elokuvien perusteella tulleet. Italialaiset ovat myös persoonallisen näköisiä, Fellinin ja Pasolinin elokuvista tuttuihin konkkonokkiin  ja kaunottariin törmäsi jatkuvasti! Olisin halunnut kuvata enemmänkin ihmisiä, mutta olen jotenkin arka suuntaamaan kameraa kohti yksittäisiä ihmisiä. Zoomin avulla vähän kuin varkain sitä pikkuisen yritin. Ihmisten kuvaaminen vaatii suoruutta ja rohkeutta, haluaisin opetella sitä enemmän!

Italialaiset rakastavat syömistä.Syöminen ei ole vain vatsan täyttämistä vaan syömisen ohessa seurustellaan ja tavataan ystäviä. Viimeisenä iltanamme söimme  hotellimme lähellä olevassa korttelitrattoriassa ja sinne tultiin tosiaan syömään kuin oman keittiön pöydän ääreen. Tarjoilijat saivat poskisuudelman ja monesti asiakkaille tuotiin aperatiivi suoraan, ei tarvinnut lempimerkkiä kysellä.  Ravintolat olivat enimmäkseen trattorioita eli pieniä perheravintoloita , ristorantet olivat astetta hienompia , joskus kaupallisiin ketjuihin kuuluvia ja myöskin kalliimpia ja vielä oli osterioita eli kestikievareita. Birrerioita eli oluttupia näkyi vähiten. Italiaiset eivät käy juuri oluella, vaan kun mennään ulos niin syöminen ja on pääosassa. Ja viini tietenkin.

Ruokapaikoissa ei kannata sortua turisteille suunnattuihin usein ulospäin hienoilta ja houkuttelevilta näyttäviin paikkoihin  vaan astua sisään juuri noihin trattorioihin, joiden vaatimaton ulkoasu ei vedä vertoja  turistipaikoille. Tilaamisessa ruokalista on vain apuväline. Mekin katselimme mitä naapuripöydissä syötiin ja tilasimme sitten samaa vaikka sormella osoittaen, jos ei muuten löytynyt oikeaa ruokalajia. Ravintoloissa tarjottiin päivän ruokana usein  ajan sesonkiruokaa. Söin esimerkiksi elämäni ensimmäisen kerran aivan herkullisia artisokkia juuri tällä tavoin tilattuna. Näin kun naapuripöytään niitä alkupaloiksi kannettiin kukkuralautasellisia!

Sää Roomassa oli tammikuun ensimmäisellä viikolla meidän alkusyksyä vastaava. Yhtenä päivän mittari näytti jopa 20 astetta plussaa. Mutta roomalaiset eivät katsoneet lämpömittaria vaan kalenteria. Heille tammikuu on talvi mittarista huolimatta ja silloin pukeudutaan kuten meillä ; turkkeihin, villapaitoihin, karvasaapppaiisin,  sukkahousuihin, villahameisiin.

Kulkeminen oli yllättävä helppoa kaikesta kaaoksesta huolimatta. Ehkä suurin ahdistus liikkumisessa tuleekin aina lentokentällä kun miettii miten ihmeessä täältä ikinä selviydyn hotellini. Itse tuli Roomaan sunnuntai-iltana yhdeksän aikoihin. Finnairin kone oli pari tuntia myöhässä., joten olo oli jo melko nuutunut tuossa vaiheessa, kun takana oli odottelua ollut kuumassa koneessakin pitkään ennen lentoa. Olin suunnitellet meneväni keskustaan junalla mutta väsyneenä en jaksanut lähteä vetämää laukkujani kaukaa lähtevälle edulliselle kaupunkijunalla.Kyselin taksia ja kun kuulin se maksavan vähintäänkin 60 euroa päätin vielä katsella ympärilleni.Jonkun aikaa istuessani ja orientoiduttuani paikkaan ja kieleen, huomasinkin kyltin kaupunkibussille. Sinne sitten ja noin yhdeksällä eurolla pääsin keskustaan. Sieltä taksi hotellille maksoi enää 8,5 euroa! Ulkomaanystävä oli tullut jo päivää aiemmin ja oli hahmottanut bussit ja metrot, joten niillä sitten surffailimme ympäri Roomaa. Rooman metrohan on varsin yksinkertainen kun on oikeastaan vain kaksi päälinjaa! Roomaan kun ei voi kaivaa kovin mahtavia väyliä, sillä kaikki kaivaukset tyssäävät menneiisin rakennelmiin, parhaimmillaan antiikin ajoilta peräisin oleviin, rakennuskielto tupsahtaa ja rakennustyömaasta tuleekin arkeologinen kaivaus!

Huomaan tätä kirjoittaessani  ikävän Roomaan tulevan jo uudestaan, vaikka matkasta on vain reilu viikko. Niin paljon jäi kokematta ja niin paljon tutkimatta. Juuri kun vähän alkoi päästä perille niin olikin sanottava Arrivederci  Rooma! Ikävä kyllä, jäi se kolikko Fontana ni Trevin suihkulähteeseen heittämättä. Se lantti olisi toiminut edistävän tekijänä Roomaan uudelleen tulemisen kanssa, niin tarina kertoo. Rooman kaupunki tienaa kuulemma useita tuhansia euroja viikossa kun ihmiset heittävät euronsa lähteeseen ja samalla  myös onnenonkijat kokeilevat onneaan, joten lähteelle on jouduttu järjestämään ympärivuorokautinen vartionti. Eikä lähteeseen kannata muuten edes kesäkuumallakaan hypätä vilvoittelemaan nakuna (eikä vaatteet päälläkään) Anita Ekbergin lailla, sillä siitä heltiää parhaimmillaan kuulemma jopa 750 euron sakot!

Ja minne seuraavaksi sitten. Ehkäpä Lissaboniin!
Hyviä matkaoppaita niin Roomaan kuin Lissaboniinkin (ja muihinkin herkullisiin kohteisiin) löytyy täältä .

Rooman matkakertomuksen osan I löydät täältä , Mallorcan matkasta toukokuussa 2009 täältä,  Prahassa olin tammikuussa 2009, Muurmanskissa joulukuussa 2008, Andalusiassa lokakuussa 2008 miehen ja bonustyttären kanssa ja lisää tulta matkalta vielä täältä. Ulkomaanystävän luona Reininlaaksossa olin  keväällä 2008 ja siitä voit lukea täältä, täältä ja vielä täältä. Hänen kanssa seikkailtiin Espanjassa Andalusiassa syksyllä 2007. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan matkani ihan yksin tein toukokuussa 2007 Kreetalle, jossa olin viikon patikoimassa. Tästä minulle tärkeästä reissusta voit lukea täältä , täältä ja vielä täältäkin.

Nämä matkat olen siis tänne blogiini tallentanut, paljon on matkoja näiden lisäksikin tullut tehtyä, mutta ne ovat valokuvina siellä täällä, osa kuvista irrallaan , osa albumeissa. Bloggaamisen avulla tulee muuten tallennettua hienot matkakertomukset!


9 kommenttia:

  1. Rooma on Rooma - ihania kuvia, mukavia tunnelmia ja kiitos linkistä Mondoon! Lähdenkin tästä etsimään tietoa Napolista, Sorrentosta, Caprista, Amalfin rannikosta - vai kannattaako pienentää suunnitelmia, kun on vain viikon;)

    VastaaPoista
  2. Vaikka vahvan kahvin ystävä olen en minäkään espressosta välitä!

    Wau, olipa mahtavaa luettavaa ja aivan ihania kuvia, kiitos! Oikein innostuin kertomastasi. Palaan vielä noihin muihin tallettamiisi matkakertomuksiin.

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia! Rooma olisi minunkin suosikkieni listalla kaupunkilomista - jos uskaltaisin lentää :(

    VastaaPoista
  4. Inkivääri; ihania paikkoja ovat Irtaliassa nuo mainitsemasi paikatkin. Varsin erilaisia kuin Rooma! Itse keskittyisin viikon lomalla vain yhteen paikkaan. Siirtyminen paikasta toiseen voi olla uuvuttavaakin kun aikansa vie aina se paikan haltuunottaminenkin.

    Rita; vaikka espressokin on vahvaa kahvia, niin se makeus vahvuuden kanssa on siinä se ei hyvä juttu.

    Räpättäjä; lentopelkoonkin on nykyään olemassa konsteja. Minäkään en lentämistä rakasta, mutta luotan todennäköisyyslaskelmiin ja faktatietoihin siinä asiassa. Lentäen on turvallisempaa matkustaa kuin maanteitse!Ensimmäisen reissuni Roomaan olen muuten tehnyt bussilla. Bussi lähti Helsingin linja-autoasemalta ja pääteaseman oli Rooman Termini-asema.

    VastaaPoista
  5. Mukavasti taas kirjoitit meille matkatuliaisia. Oli ilo lukea. Täytyy käydä läpi nuo sinun muut matkasi.
    Ehkäpä itsekin saisin Rooma-postausa joskus aikasiksi. Vähän vaivalloista, kun kuvat sieltä ovat paperimuodossa.
    Minä olen molemmilla kerroilla heittänyt kolikon Fontana di Treviin, joten sen mukaan pitäisi vielä livenä päästä Roomaan. Mutta tällä hetkellä tämmöinen edullisempi matkustusmuoto blogin välityksellä sopii mainiosti :)

    VastaaPoista
  6. Ruska; olisipa milenekinntoista lukea sinunkin Rooma-muistelus...Minua kyllä harmittaa kun se kolikko jäi heittämättä Fonta di Trevin suihkulähteeseen!

    VastaaPoista
  7. Rooma on varmaan myös kameran juhlaa, kun kaikkialla on kaunista ja houkuttelevaa kuvattavaa. Kiitos taas raportista, nälkä lähteä sinne kasvaa päivä päivältä.

    Ja Inkivääri, Sorrentosta on lyhyt matka noihin muihin kohteisiin. Me ainakin kävimme niissä päiväretkillä. Caprille vain jotain tunnin laivamatka, samoin Napoliin. Amalfin kierros kestää koko päivän. Junalla pääsee lähelle Pompeijiin helposti.

    VastaaPoista
  8. Tunnelmallisia kuvia. Totta maar on vaikea suunnata kamera ventovierasta kohti, sehän on niin toisen reviirille menemistä. Mutta aivan herkullisia kuvia sitten onkin kun on ihmisiä mukana. Ja nuo havaintosi ja kokemuksesi kuulostavat kivoilta. Ja oothan tosiaan reissanut täällä ja täällä ja täällä... Mahtavaa ;)

    VastaaPoista
  9. Muistoja herättäviä nämä kuvapostauksesi! Siitä ei nimittäin ole vuottakaan, kun sain kokea Rooman kevään lumon. - Tänä vuonna toivon pääseväni kevättä vastaan Lissaboniin.

    VastaaPoista