torstai 24. kesäkuuta 2010

Aaton aaton tunnelmissa

Että minä nautin näistä keskellä viikkoa olevista vapaapäivistä. Mies ja bonustytär ovat lähteneet töihin. Tajunnassa käväisi kyllä auton ja skootterin hurahdus mutta vaivuin uudestaan unten maille. Sitten pikkuhiljaa raukea rauhallinen herätys, avojaloin tassuttelua ikkunasta ikkunaan, terassilta silmäily pihalle, aurinko paistaa! Lapin Kansa jo odottaa pöydällä valmiina, pistän kahvin tippumaan....

Mietiskelen päivän kulkua, mitä pitäisi tehdä, mitä haluaisin tehdä? Kuulostelen omaa oloani, onko väsy vai virta päällä.... Ei mitään tehovirtaa ole, mutta sellaista mukavaa tekemisen iloa tunnistan. Taidan ensimmäiseksi suunnitella huomisen juhannuksen aaton menuun. Lupasin äidille hoitaa ruokapuolen. Olemme pitkästä aikaa menossa viettämään sukujuhannusta vanhempien luokse. Äiti ja isä  asuvat  äitini entisen synnyinkotitalon raunioille rakennetussa talossa, joten suvun maille lähistölle on asettunut liuta muutakin sukua; tätejä ja serkkuja on ympärillä pilvin pimein. Olen jättänyt muutamat juhannusjuhlat väliin kun en ole jaksanut suuria määriä ihmisiä eron jälkimainingeissa. Olen mieluummin viettänyt rauhaisia juhannuksia miehen kanssa kahden. Mutta nyt tuntuu, että suorastaan kaipaan jo tuota Kemijokivarren meluisaa, perinteistä juhannushulinaa savusaunoineen, kokkoineen, vaelteluineen talosta taloon!

Majoituskuviotkin hoituivat äidin kanssa perinteisesti tingaten. Haluamme nimittäin yöpyä piharakennuksen vintillä olevassa kesähuoneessa, minkä ajatuksen äiti torjuu aina yhtä kauhistuneena, eihän sitä ole vielä siivottu, ei siellä voi olla jne. Voi niin ollakin, mutta äkkiäkös sen yöpymistä varten kuntoon saa. Siellä yöpymisen hyviä puolia on , että sinne voi ottaa koirat mukaan! Ja oe tuossa vinttihuoneessa taikaa muutenkin; vinokatto, näkymät joelle, vanhojen vuodevaatteiden tietty tuoksu, seinällä jo lapsuudesta tutut purjelaivojen kuvat!

Niinkuin joulu katkaisee sopivasti pitkän pimeän alkutalven ajan , niin juhannus tuo toivoa kesään. Usein täällä on alkukesä vielä koleaa ja sateista, niin tänäkin kesänä. Juhannuksesta kaikki kääntyy kunnon kesäksi!
Minulla on töitä juhannuksen jälkeen vielä kolme viikkoa, mutta eiköhän ne viikot hurahda nopeasti.

Juhannuksen jälkeiset viikot ovat hulinaa ja elämää täynnä muutenkin. Ensi viikolla tulee veli vaimonsa ja tyttärensä kanssa, sitten seuraavalla viikonlopulla molemmat poikani miniöiden kera ja sitten ovatkin tulossa ulkomaanvieraat eli Ulkomaanystäväni lapset, jotka ovat ensimmäistä kertaa Suomessa ilman vanhempiaan. He viipyvät meillä viikon, sitten jatkavat sukulaisten luokse. Kuun puolivälissä vietämme äitini puoleista sukukokousta suvun syntysijoilla vähän  pohjoisempana, sinne on tulossa lähes 150 osallistujaa. Sukukokousta vietetään toista kertaa ja tällä kertaa  järjestelyistä vastaa nuorempi polvi eli oma ikäluokkani!

Kun tähän sosiaalisuuden virtaan lisää vielä ison pihamaan ja puutarhan työt ( niin ja tietenkin kaikki huushollihommat suurelle joukolle!) niin voitte uskoa että ajatus veneily-ja mökkilomasta kaiken päälle ihan kahdestaan tuntuu enemmän kuin hyvältä!

Mutta elämää isolla E:llä tämä kaikki on! Olen onnellinen ja kiitollinen kaikesta tästä!

                                            Nuorempi koiramme mökkirannassa

6 kommenttia:

  1. Suorastaan ihastuttavalta tuntuu Iso Eesi.

    VastaaPoista
  2. Mm; niin tuntuukin juuri tällä hetkellä! Niinhän elämään olisi hyvä suhtautuakin kun vaan oppisi sen muistamaan. Tässä hetkessä on kaikki, tulevasta emme tiedä ja eiliselle emme enää voi mitään!
    Mukavaa juhannusta sinullekin!

    VastaaPoista
  3. Aurinkoista juhannusta sinne vielä hieman pohjoisempaan ;)

    VastaaPoista
  4. Aurinkoista juhannusta sinullekin Elisa!

    VastaaPoista
  5. Ompa niin elämäntäyteistä kesäsi ja juhannuksesi! Kanssaihmisten ja sukulaisten seurassa on mukavaa viettää väliin yhteistä aikaa. Kyllä se antaa voimaa ja lujittaa omaa juurevuuden tuntua.

    VastaaPoista
  6. Hei! bongasin tänne ja tulen uudemman kerran.Ihania kuvia,tuo koiruuskuva on suloinen.:)

    VastaaPoista