sunnuntai 8. elokuuta 2010

Mistä ne muistot oikein syntyvät?




Kesästäni  on löytynyt kaikki ne tutut elementit. Ne , jotka asettavat kesän sinne onnellisten muistojen joukkoon, niiden jotka tallentuvat sinne sielun sopukoihin, mieleen, kehoon pysyvästi. Varmaan niitä kaipaa ja haluaa elämänsä viime metreille asti.....

Niinkuin vesimaisemaa valoisassa kesäyössä ja -aamussa, olkoonkin se sitten joki, järvi tai meri. Tänä kesänä se oli minulle jokimaiseman lisäksi myös paljon järvimaisemaa. Mieluinen kokemus!


Sopivasti kesästä löytyi myös tutuilta poluilta poikkeamisia. Niinkuin  kesken pitkää, kuumaa ajomatkaa tieltä näkyi houkutteleva laituri ja järvi , joka suorastaan kutsui meidät pulahtamaan ihanaan vilpoisaan järveen. Virkistäytymisen jälkeen tarkempi katselu ympärille; viehättävä rantasauna laitureineen, vanhoja retromökkejä, sopiva luontopolku koiralle -voisikohan tänne jäädä yöksi! Sai jäädä. Niinpä yövyimme vanhassa muistoja mieleen  tuovassa vaatimattomassa mökissä hetekoissa, söimme herkullisen aterian rippikoululaisten kanssa , patikoimme kauniin järven ympäri , saunoimme/uimme tuntikausia upeassa kesäillassa puulämmitteisessä rantasaunassa ja yöllä nautiskelimme salaa ( siltä ainakin tuntui siellä keskellä rippikoulua) viinipullon järvelle tuijotellen siinä retromökissä. Paikka oli Partaharjun opisto Pieksämäellä.


Yksi kesän ilonaiheista oli ensimmäinen lapsenlapsemme.
Miehen tyttärenpoika, 6 kk.
Puoli vuotta on mainio ikä lapselle. Palleroinen, pulleroinen, hyväntuulinen, äidinmaidolle vielä miedosti tuoksuva, maailmaa jo innokkasti tutkiva.

Kertakaikkiaan ihana tapaus!

Tykkään olla mummo!



Kotona jokivarressa  veneemme on vienyt meidät usein omaan poukamaamme. Siihen, missä hiekka on hienompaa, vesi kirkkaampaa ja maisema kauniimpaa kuin missään muualla. Eilen olimme siellä poikani ja miniäni kanssa kenties Lapin kesän viimeisenä hellepäivänä ja samalla heidän viimeisenä pohjoisen lomapäivänään. Söimme, uimme pelasimme, poksautimme kuohuviinipullon auki ja nostimme maljan meille ja kesälle! Illalla vein heidät yöjunaan valtavan tavaramäärän kanssa ; mustikkaa, mansikkaa, poronlihaa, ohrarieskaa, Pentikkiä jne....


Viimeiset kesävieraat siis lähtivät ja tupa on hiljentynyt hetkeksi. Oikeastaan eivät he olleetkaan viimeisiä, viikon päästä saamme vielä lapsenlapsen vanhempineen tänne viikoksi. Ensikesänähän meillä on jo kaksi lapsenlasta.... Läheiset ihmiset kuuluva ehdottomasti kesäänkin! Se siitä kaukana asumisesta on hyötyä, että viipyvät sitten pitempään kerralla! Parhaitenhan opitaan tuntemaan ja viihtymään kun arkea yhdessä eletään!

Pari päivää olen vielä kesälomalla ja sitten taas elämään palaavat ainakin rutiinit!

6 kommenttia:

  1. mahottoman hienoja kuvia olet ottanut muistoksi tästä kesästä. itsellä kuvaaminen jäänyt todella vähiin ja nyt kun sain pojan vanhan järkkärin onkin mentävä Rovalaan opiskelemaan käyttöä...
    suloinen lapsenlapsi; mummon onnea!

    VastaaPoista
  2. Näistä kahdesta viimeisestä postauksestasi kyllä voi hyvin uskoa kesäsi olleen täydellisen ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Onnentäyteinen kesä, siltä se tosiaan kuulostaa:) Tuollainen palleroinen pulleroinen tuo valtavasti iloa lähipiirilleen! Muistan vielä, kun kävin puolivuotiaan esikoiseni kanssa vanhempien luona Kuusamossa syksyllä -82, ja oleskelin siellä pari viikkoa. Vanhempani rupesivat käymään meillä sen jälkeen ahkerasti.
    Tuota onnea vielä odottelen omalle kohdalle.

    VastaaPoista
  4. On ollut sinulla ihanainen kesäloma.:)Suloinen pojan nasseli,se tuo iloa sydämmeen,kauniita kuvia olet ottanut!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia, ihania kesämuistoja.
    Ja lisää ihanuuksia siis tulossa!
    Mukavaa alkanutta työviikkoa!

    VastaaPoista
  6. Crane; mukavaa kun olet saanut taas kameran käyttöösi. Olenkin kaivannut kuvia blogiisi, sinun kuvasi olivat hienoja!

    Rita; kesäni on ollut tänä vuonna sopiva sekoitus kaikenlaista enimmäkseen mukavaa!

    Katriina; hyvä keino sinulla on ollut saada vanhempasi ahkeriksi kyläilijöiksi...näin on tainnut meillekin juuri käydä. Alussa pelkäsin tätä tuhannen kilometrin välimatkaa että miten käy muta tähän asti ollaan kyllä tätä ensimmäistä lastenlasta tavattu lähes kuukausittain! Nytkin häntä odotellaan ensi viikon alussa...

    Tansku, kiitos kehuista!

    Mk; työn aloittaminen on aina vähän jännä juttu. Tänään olin ensimmäistä päivää töissä ja hyvin asiat taas soljahtivat kohdalleen. Kyllä se tästä taas lähtee vaikka noiden mukavien kesämuistojen siivittämänä!

    VastaaPoista