lauantai 20. marraskuuta 2010

Kaataako kaamos?


Mies ja tytär lähtivät kauppaan, minulle jäi levällään oleva huusholli, jolle jotain olisi tämän päivän aikana tehtävä. Olkavarsi oli yön taas kipeä ja aamun aloitin vaihteeksi buranalla, niinkuin muuten yönkin. Olkapään leikkaus on tulossa näillä näkymillä tammikussa, voi olla jo että aiemminkin. Alan olla kyllä kypsä siihen, vaikka olen kuullutkin tarinoita leikkauksen jälkeisestä kivuliaasta ja pitkästä toipumisvaiheesta.

Töihinkin tuleva sairasloma vaikuttaa tietenkin. Vuodenvaihteen jälkeinen aika on mahdollisimman huono aika olla pois  töistä, koska silloin on tehtävä monenlaisia  selvityksiä menneestä vuodesta. Pitäisi tehdä töitä etukäteen ennen joulua ja ennen leikkausta mahdollisimman paljon. Lomaakaan en ole joulun aikaan varannut vielä ollenkaan. Ensin ajattelin etten varaakaan kun on tuo sairasloma tulossa, mutta taidan kuitenkin päivän sinne päivän tänne merkitä.
Tämän vuoden kaamoksen aika taitaa kulua minulta vähän kärvistellessä, mutta toisaalta sitten kevättä kohden mentäessä  käden pitäisi jo olla kunnossa. Taidan olla jo unohtanut miltä tuntuu kun molemmat kädet toimivat ja voi nukkua missä asennossa haluaa, ei tarvitse miettiä miten kiemurtelee puseron tai rintsikat ylle.




Saksasta palatessani viikko sitten lensi meille mukanani vanhemman poikani ja Aussiminiän koiruli, joka ilostuttaa kummasti. Pikkukoirat ovat erilaisia temperamentiltaan ja tietenkin Amalia on myös vielä nuori koira, kaksivuotias vasta, verrattuna meidän omiin lapinkoiriimme! Amalia viipyy meillä pari kuukautta, tammikuun lopussa vasta palaa takaisin Helsinkiin, kun isäntäväkensä palaa Australiasta.
Nyt on ryhdyttävä siivoamaan, toiset palaavat kohta jo kaupasta. Että minä inhoan lauantaisiivousta. Pyrin aina tekemään sen  viikolla vimeistään perjantaina, mutta eilen meni töissä myöhään. Siivous sujuu yksikätisinä vähän suurpiirteisimmin, mikä ei kyllä nyt haittaa. Kunhan enimmät koirankarvat saa huushollista häädettyä ja makuuhuoneen vuodevaatteet tuuletettua ja vaihdettua. Kynttilät hoitavat sitten illemmalla loppusilauksen. Onneksi tytär (puoli) aikoi hoitaa ruokapuolen, tortilloja kuulemma tänään ja kalaa huomenna. Sopii minulle.
Siivouksesta suoriuduttani en tälle viikonlopulle tee mitään sen kunnianhimoisempaa. Ylen Areenalta on muutama juttu odottamassa katsomistaan ja  muuten hissuttelen lopun viikonloppua!Amalia on oikein hyvä kaveri siihen, tykkää maata viltin alla ihan  kylki kyljessä.


6 kommenttia:

  1. Onpa sinulla sangen ikävä olkapäävaiva. Mutta nneksi on parantavia toimenpiteitä pian tiedossa. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääset kurjasta seuralaisestasi.
    Sen sijaan vieraasi Amalia on tosi symppiksen näköinen ja oloinen kaveri :D

    VastaaPoista
  2. Meillä täällä itärajalla alkaa samat ikävät lauantain siivouspuuhat. Lapsukaisen mielestä tosin siivoaminen on lauantaipäivän rauhan saastuttamista, ja siinä lapsi on kyllä aivan oikeassa. Siispä toisen siivoaminen on toisen saastutusta, riippu siitä kenen silmillä asioita tarkastelee. Mukavaa viikonvaihdetta kuitenkin!

    VastaaPoista
  3. Voi tuota Amaliaa...Lunta kuonon päässä katselee uusia peuhauspaikkoja =)
    Toivottavasti olkapäävaivasi jää leikkauspöydälle!!

    VastaaPoista
  4. Onpa harmillinen vaiva, jatkuva särky syö säyseämpääkin naista. Toivottavasti leikkaus tuo parannuksen.
    Mutta mitä ihmettä, ei tuollaisella olkapäällä siivota ja vaihdeta lakanoita, jos on kaksi muutakin aikuista kotona!

    Pikkukoirasta on suloiset kuvat, on varmaan kiva kaveri.

    VastaaPoista
  5. Ruska; olkapäävaivani on seurausta kaatumisesta kolmisen vuotta sitten ja vaiva on ollut hitaasi pahenevaa sorttia. Olen optimistinen leikkaksen suhteen ja toivon että asia saa pisten sen jälkeen.

    Maalaispuutarhan Marketta:olen lapsukaisesi kanssa tismalleen samaa mieltä. Launtaisiivous on tosiaan rauhan saastuttamista!

    Jaana; minäkin kovasti toivon että näin tulee käymään olkapään suhteen!

    Katriina; kyllä mie imuroida sentään vielä voin ! Ja onneksi kyseessä on vasen olkapää eikä oikea. Ja kyllä mie apua sain vuodevaatteiden puistelussa ja nostelussa. Vikani on kyllä että en malta antaa olkapään olla vaan rasitan sitä koko ajan. Mutta ajattelen myös että se kuihtuu kasaan jos en mitään tee!

    VastaaPoista
  6. Hei,
    minulla oli myös kaatumisen jälkeen olkapää ongelma. Se leikattiin ja saikulla olin 2 kuukautta. Toipumisaikana tein kädellä vain sen mitä oli luvattu ja olkapää on nyt kutakuinkin kunnossa. Kipeä olkapää ei ollut leikkauksen jälkeen. Kaikki meni loppujenlopuksi ihan hyvin. MUTTA minäkin olen noista olkapääleikkauksista ja niistä paranemisista kuullut vaikka mitä. Olen tullut siihen tulokseen, että toipuminen on kiinni siitä miten toipilasajan vietät. Jos esim. alat talon maalaukseen toipumisaikana, voit olla varma että se olkapää ei kuntoudu :) Joten malttia sitten toipumiseen.

    -Tiina

    VastaaPoista