Viimeiset auringonsäteet ennen kaamosta

Ensimmäinen adventtisunnuntai... minun joulunaikani alkaa aina tästä. Sytytän aamukahville adventtikyntteliköstä ensimmäisen kynttilän ja jotenkin ajatukseni siirtyvät verkalleen jouluisiin tunnelmiin. Sähkökyntteliköt ja tähdet ovat viritelty sisälle. Ulkona led-valot on kieputeltu lumipalloheisiin ja pajukartion ympärille. Tykkään kuitenkin poltella myös eläviä tulia, joten kynttilälyhtyjäkin löytyy ulkoa useampia!

Perjantai-iltana vietimme työpaikan pikkujouluja, joten jouluruokakausi tuli avatttua. Meillä on ollut tapana juhlia pikkujouluja omalla työporukalla jossain mukavassa paikassa hyvän ruoan ja itsetuotetun ohjelman kera. Ollaan kokeiltu myös muitakin muotoja kapakkapikkujouluista teatteri-iltaan, mutta todettu tälläinen yhdessäolon muoto parhaimmaksi. Toki kapakassa voi iltaa jatkaa ne jotka haluavat.... Itse kyllä kotiuduin  kotia puolen yön maissa, vaikka osa oli menossa vielä iltaa tai oikeastaan yötä jatkamaan. Siinä oli jo ihan tapeeksi kun viideltä juhlat aloitettiin. Lauantai meni sitten kyllä ihan ykkösvaihteella....

Lauantaiaamuna avautui upea aurinkoinen, pakkasaamu. Lähdin kameran kanssa hienoisesta väsystä huolimatta jäälle kuvailemaan viimeisiä auringonsäteitä vähään aikaan. Utsjoella on jo alkanut pimeä kaamosaika, meilläkin ihan näinä päivinä. Pakkasen värit ovat herkkiä pastellisävyjä tulvillaan , kertakaikkiaan silmää hiveleviä näkyjä.

Nyt istuskelen Jakea radiosta  kuunnellen, sisko on ollut meillä yötä ja laittaa hiuksiansa kun on lähdössä vapaaehtoistöihin markettiin käärimään pakettejä päiväksi. Päivällä on tulossa vieraita, pitäisi pyöräyttää imuria ja leipasta jotain kahvin kanssa. Pakkanenkin on vähän laskenut, koirien kanssakin voisi tehdä pitemmän lenkin!  Miten se taas meneekään: vietetään siis keski-ikäisten keskivertosunnuntaita keskiluokkaisessa lähiössä!

Kuulostaa tylsältä mutta on kuulkaa ihan mukiinmenevää aikaa!