lauantai 12. maaliskuuta 2011

Pieni mökki ja rauha


Tänään ajatukseni ovat kulkeneet erilaisia reittejä kuin tavallisena viikonloppuna. Tällä  viikolla energiaa ei riittänyt viikolla muihin iltamenoihin kuin jokapäiväisille koiralenkeille ja eilen simahdin kesken elokuvan televison ääreen. Siitä siirryin sänkyyn ja nukuin 12 tuntia. Aamulla olinkin taas virkeä ja siivosin talon samalla kuunnellen radiosta uutisia Japanista. Siivoaminen tuntui hyvältä noita juttuja kuunnellessa. Mutta niin vain tämä maailma on täynnä kaikkea etteivät uutiset japanilaisten onnettomuudesta jaksanut minua kauheasti koskettaa. Mahtaako olla julmasti sanottu? En edes jaksanut kovinkaan paljon seurata uutiskuvia ja videonpätkiä. Kohdallani kyse on myös suojautumisesta, oma työviikkoni sisälsi nimittäin tragedioita riittävästi.

Sen sijaan mietin kyllä kovasti tätä maailmanmenoa yleensä, kuluttamista ja tavaranpaljoutta. Katsoin Yle Areenalta mielenkiintoisen dokumentin Elämä ilman rahaa, joka kertoo saksalaisesta 68 v naisesta, joka on jo 14 vuotta elänyt ilman rahaa. Nainen lahjoittaa eläkkeensä pois ja asuu lastensa ja ystäviensä luona. Hän matkustaa paljon ja nykyisin käy kertomassa elämäntavastaan. Tietysti tuo dokumentti herätti paljon kysymyksiä. Mitä ystävät ja lapset pitävät ahkerasta kyläilijästä, onhan jonkun ruoat ja lämmöt kuitenkin kustannettava.  Kiinnostava ja rohkea elämäntapa joka tapauksessa.

Haaveilen itsekin joskus yksinkertaisesta elämäntavasta. Pieni mökki ja rauha, tavaraa vain välttämätön. Muistan kun aikoinaan kauan sitten sosiaalipolitiikan luennoilla yliopistolla vanha professorimme sanoi, että varautukaa siihen, että nykyinen elämäntapa tulee muuttumaan ja hommatkaa itsellenne ajoissa se punainen tupa ja perunamaa, jotta pärjäätte. Tämän hän sanoi n. 25 vuotta sitten!


Me ihmiset olemme huonoja muuttumaan. Se tapahtuu yleensä henkilökohtaisten tai näiden suurten maailmankatastrofien kautta. Onneksi on näitä edelläkävijöitä , jotka rohkenevat toimia toisin ja kokeilla erilaisia elämäntapoja. Jotain varmaan voimme me kaikki tehdä, muutoksia, vaikka pieniäkin; tiedostavampaan kuluttamiseen ja eettisiin valintoihin.

7 kommenttia:

  1. Kuinka taas sattuikaan? Tänään päivällä mietin, miten järjestelisin asunnoksi pienen (punaisen) mökin, jossa elelisi rauhaisaa elämää ilman tavaravuoria. Siellä voisi lueskella ja nautiskella luonnosta retkeillen, hiihdellen, kuvaten... Ja jos ei huvittaisi nähdä välillä ketään, niin siellä voisi olla välillä "erakkona". Nykyään tuntuu välillä iltaisin siltä, että ei kaipaa vapaa-ajalla ihmisiä ympärille, kun työssä heitä tapaa liiankin kanssa.
    Minulta jäi katsomatta Elämä ilman rahaa, mutta pitää katsoa Areenalta. Ei minusta kyllä olisi toisten "nurkissa" pyörijäksi, koska olen välillä erakkoluonne.

    Kuvasi tuovat lapsuusmuistoja mieleen, ja kesän!

    Rauhallisempia työaikoja toivotellen Terttu

    VastaaPoista
  2. Kyllä se niin on, että me mahdutamme arkeen niin kovin paljon turhaa. Mikäpä se arjessa on tärkeintä; minulle läsnäolo rakkaiden kanssa, kauneus, huumori ja välittäminen. Materiasta voin nauttia ja sen kauneudesta iloita, mutta loppupeleissä sillä arvoa. Olen konkreetisti itse elänyt läpi muuton toiseen maailmaan "yhdellä matkalaukulla" ja hyvin olen pärjännyt. Mitään materiaa en ole kaivannut, läheisiä ihmisiä kylläkin. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä postauksesta.
    MerjaUK

    VastaaPoista
  3. Terttu; kai se on niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvomaailmakin muuttuu vähemmän materiaa arvostavaksi.

    MerjaUK; olen kanssasi samaa mieltä että materiasta irtipääseminen vaatii usein konkreettista suurta askelta. Itselläni ehkä kokemani kaksi avioeroa ovat olleet merkittäviä. Ymmärtää ettei tarvitse kaikkea elämän aikana hankittua materiaa mukanaan kantaa, sen sijaan suhteita tärkeisiin ihmisiin on syytä vaalia ja mukanaan kantaa.

    VastaaPoista
  4. Minulla pyöri samansuuntaiset ajatukset mielessä kun kävin perjantaina ruokaostoksilla. Manasin kaikkia kelmuja ja muoveja, joihin ruuat oli pakattu. Raahasin selkä vääränä kasseja autoon. Ajattelin, että olisi oikeasti helpompi lähteä metsästämään ruokaa eikä siitä tulisi näin paljoa maatumatonta jätettä. Tänään katsoin jääkaappiin ja se oli tyhjä. Mihin ne ruuat ja pakkaukset katosivat?

    Meillä on mökki, jossa on aurinkopaneelit ja puulämmitys. Emme tarvitse siellä mitään ulkopuolista energianlähdettä. Olo on jotenkin vapaa. Eli kannatan ajatustasi.

    VastaaPoista
  5. Just, tuohon pitää pyrkiä! Uskon, että parhaimmillaan, kun tuntee elämässään saaneensa "kaikkea" tarpeeksi, niin on valmis siitä kaikesta myös luopumaan. Näin sen toivoisi jokaisen ihmisen kohdalla tapahtuvan. Se on tavallaan kunkin ihmisen elämäsään tapahtuvaa kehittymistaä Se onkin sitten toinen juttu miten kukin kehittymistään itse ymmärtää ja myötävaikuttaa.

    VastaaPoista
  6. Juuri niin! Punainen mökki-elämä vaatii ehkä elämänkokemusta, että kaihot eivät yllätä. Kuinka mielelläni eläisinkään mummon mökissä. Usein ajattelen lapsuuteni rauhaisia sunnuntai-päiviä. Arki oli paljon työtä; puun ja veden kantoa, kasvimaata, perunapeltoa, marjojen poimintaa jne.
    Meidän kylässä asui vanha aviopari, jotka asuivat pienessä, ehkä 30 neliön talossa luontaistaloudesta. Ja siitä on vain noin 50 vuotta.
    Kokeile Maaretta!
    terv. Santtuanneli

    VastaaPoista
  7. Ilona; minäkin yritän kaupassa tehdä eettisiä valintoja mutta se ei ole helppoa. Yhtenä päivänä satuimme yhden tuttuni kanssa rinnakkain marketin leikkeletiskille ja pähkäilimme siinä metristen pakkausrivien vieressä pakkausten ihan liian pienillä präntillä kirjoitettuja E-koodi -ja muitakin merkintöjä...Etsin pientä lähilihaa tuottavaa laitosta, mutta melko turhaan. Jos nyt rakentaisin , hyödyntäisin aurinkopaneelita ja maalämpöä. Meillä lämmitetään talvella puilla, jotka kaadetaan suvun metsästä,ja leivinuunia hyödynnämme myös ruuanlaitossa.

    Rita; usein se on tosiaan niin, että ensin on kaikkea ja sitten luopuu pikkuhiljaa. Onneksi on nuorempia, jotka aloittavat jo toisinpäinkin!Molemmissa tapauksissa tarvitaan myös kehittymistä pään sisällä.

    Santtuanneli; enpä tiedä olisko minusta enää ihan mummonmökkielämään ilman mukavuuksia. On tehtävä muutoksia omassa nykyelämässäään. Vaan kukapa se tietää vaikka rakentaisimme eläkepäiviksi energiamummonmökin hyödyntäen uutta tietoa ja tekniikkaa!

    VastaaPoista