lauantai 16. huhtikuuta 2011

Gradunkokoinen aukko


 Me istutaan miehen kanssa sohvalla , katsellaan Midsommerin murhia saunan jälkeen ja syödään Ben and Jerrys jäätelöä... ympärillä leijuu parfyymin, meikkien ja hiuslakkojen tuoksu. Tytärpuoli keikkuu ystävättärensa kanssa huippukorkeilla koroillaan ja mallaa kahta toppiaan, persikanväristä ja uutta maaston vihreää, kumpi on parempi??? Vastailevat tekstiviesteihin ja facebookin tulvaan siinä meikkailun ohella. Erilaiset ovat lauantai-illan huumamme!

Mutta minä muistan tuon tunteen. Kun oli nuori ja hehkeä ja jokainen viikonloppu tuntui olevan mahdollisuuksia täynnä, niinkuin koko maailmakin! Kirjoitukset olivat ohi ja nelostie kutsui etelään! Sen kutsuun minäkin vastasin ja lähdin, poikaystävän perässä tosin. Hänestä tuli sittemmin ensimmäinen aviomieheni, poikieni isä!


 

Olen koko viikon pyöräillyt töihin ja sen lisäksi iltaisin ollaan kävelty normaalia pidemmät koiralenkit. Askeleita on mittariin kertynyt hyvää vauhtia. Tänäänkin jo lähes 15 000 askelta. Työpaikalla on menossa melkoinen kiri.  Meille näyttää muodostuvan oikein kilpailu kun sekä omaa että joukkueemme sijaintia voi netistä seurata!  Kevät etenee vauhdilla ja pyörän selästä aistii tuon luonnon muuttumisen päivittäin . Kuvat ovat viime keväältä, en ole nyt juuri kuvaillut kun on ollut muuta tekemistä iltaisin.

Jatkan nimittäin taas opintojani, elämässänihan oli selvästi gradunkokoinen aukko vaativan työn, mummoilun, matkojen, veneilyn, pihatöiden  ja kaiken muun keskellä! Tänään olin pitkästä aikaa kirjatentissä. Yliopistolle perustettiin ylimääräinen graduryhmä meille viittä vaille valmiille ja minäkin vastasin kutsuun. Ensi viikolla pitäisi olla valmiina gradun aihe. Kesäkuussa menen ruotsin kielen kurssille. Vuosi sitten syksyllä sain suoritettua muutamia opintokokonaisuuksia mutta veto loppui keväällä. Ehkäpä tällä lailla pyrähdyksittäin saan loputkin tehtyä ! En ole ollut lainkaan opintovapaalla opintojen vuoksi vaan koko ajan opiskellut työn ohella. Opinnot aloitin kymmenen vuotta sitten joten on noita pyrähdyksiä riittänyt! Niin ja siinä välillä suoritin neljä vuotta kestäneet erityisopinnotkin!  Enpä taida olla kuitenkaan ainoa opiskeleva keski-ikäinen nainen. Ainakin omalla työpaikallani yksi jos toinenkin suorittaa koko ajan jotain työn ohella, elinikäinen oppiminen näyttää ainakin omalla alallani olevan käytäntönä.

Mietin kyllä, otanko syksyllä vapaata tai siirryn taas joksikin ajaksi osa-aikaiseksi  jotta saan gradun koottua. Ihanaa olisi pitää opintovapaata muutama kuukausi. Mutta katsotaan sitä sitten kesän jälkeen! Nyt tuntuu, että virtaa riittää ja onneksi on välillä noita mukavia jo sovittuja juttuja tiedossa kuten kipparikurssi Saimaalla ja Kreikan reissu , molemmat jo toukokuussa.

Nyt tytöt lähtivät ja me miehen kanssa jatketaan omaa lauantai-illan huumaamme elokuvan ja valkkarin kanssa.  Mukavaa iltaa teillekin!

3 kommenttia:

  1. Hyvä sinä!
    Aikamoista ajan ja arjen hallintaa sovitella tuo kaikki kevätkesään.
    Tunnut osaavan myös rentoutumisen taidon, eipä opiskelua työn ohella muuten varmaan jaksaisikaan.
    Onnea opinnoillesi!

    VastaaPoista
  2. Mk; on kyllä ollut aikoja , jolloin opinnot eivät ole edenneet yhtään! Ehkä opiskeleminen tällä tavoin sopii minulle kun opintoihin ei liity kovaa suorituspakkoa eikä aikataulua. Vanhan tutkinnon suorittajana minulla ei ole pakkoa myöskään yliopistolta käsin. Sitäpaitsi opinnoista on ollut myös paljon iloa ja hyötykin. Tässä iässä myös arvojärjestys kulkee jo niin, että muut asiat kuin työ ja opinnot saavat etusijan valinnoissa. Tykkään myös kun on erilaisia haasteita odottamassa, niiden kautta tulee sitä virtaakin!

    Tupu; kiitos tsempistä, sitäkin tarvitaan:-)Mukavaa sunnuntaita sinne Tampereelle!

    VastaaPoista