Minun jokeni ja maisemani ovat rujonkauniita tänään. Jää ja routa kahlitsevat vielä jo tempoilevaa , ryskyilevää jokea. Pellot tulvivat ja ylimääräisiä lampia ja puroja syntyy joka hetki eri paikkoihin. Maiseman värit ovat vielä likaisenruskeita, haalean vihreitä, kelmeän keltaisia. Taivas sen sijaan on niin kirkas, täynnä heleän sinistä ja iltaisin punertavia sävyjä. Ainakin silloin kun aurinko paistaa. Osaa taivaskin huhtikuussa kääriytyä tummanpuhuviin ja harmaan haaleisiin sävyihin. Parhaimmillaan kaikki muutokset tapahtuvat hetkessä. Niinkuin eilen kun jouduin koirien kanssa äkilliseen raemyrskyyn kesken kauniini iltakävelyn. Tai kun tänään aamulla töihin pyöräillessä tuulenpyräkkä oli lähes kaataa minut sillalla. Ja juuri hetkeä aiemmin olin ihastellut jo osin auki olevaa virtaa.
Luonnossa myllertää. Minä odottelen joutsenia ja kurkia. Ja jäiden lähtöä. Joka ilta on päästävä joella käymään, muutos ja voima tarttuu minuunkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti