maanantai 30. toukokuuta 2011

Kuinka olinkaan kaivannut näitä tuoksuja ja näkymiä

















Minun Kreikkani on kliseinen Kreikka niinkuin kuvakavalkadini kertoo. Oliivipuita, merta, aurinkoa, vuoria, satamia, laivoja, kissoja,aaseja, ortodoksipappeja, valkoisia taloja, sinisiä ovia. Tosin näin vanhemmiten olen huomannut että kliseet ovat niin totta. Kaikki nuo olivat niin vahvasti läsnä reissullamme. Se on sitä Kreikkaa, jonka halusimmekin tällä reilun viikon reissullamme nähdä ja kokea. Kiireisistä työmaailmoistamme oli vapauttavaa hypätä hetkeksi ihan toisenlaiseen maailmaan.

Tosin ihan tämän maailman rinnalla näkyivät toisenlaisetkin  elämät. Kreikkalaisen yhteiskunnan ahdinko oli aistittavissa vaikkei olisi halunnutkaan sitä nähdä. Keskeneräiset projektit, tyhjät hotellit, myytävänä-kyltit talojen seinillä, autiot liiketilat, kohoneet hinnat...ne kertoivat karua kieltään. Onneksi en osaa kreikan kieltä enkä osaa edes kreikkalaisia aaakkosia ettei tarvinnut seurata uutisia lehdistä tai televisiosta.  Me asuimme pienessä Tolon kalastajakylässä, jossa oli turistimaailman lisäksi jäljellä vielä kylän alkuperäistä elämääkin. Kalastajat lähtivät aamulla merelle ja palasivat satamaan iltaisin,  pieniä tavernoita pyöritettiin perheen voimin ja jaloissa pyörivät niin perheen lapset kuin kissat ja koiratkin. Matkamuistoliikkeisiin ei oltu raskittu palkata myyjiä vaan isännät itse myivät rihkamakoruja, huiveja, laukkuja... Vuorilla patikoidessamme näimme upeita luksustaloja rinteillä uima-altaineen ja hienoine kivetyksineen, alhaalla kylissä ihmiset asuivat vaatimattomissa taloissaan.

Tässä välillä on vierähtänyt muutama vuosi etten ole Kreikassa käynyt. Aiemmin en ole mantereen puolella ollutkaan vaan olen harrastanut saarihyppelyä. Lensimme Air Balticilla Tampereen kautta Riikaan ja siellä vaihdoimme saman yhtiön Ateenan koneeseen. Ateenasta matkasimme 160 km bussilla Tolon kylään Peloponneksen niemimaalle.  Ei mantereella matkaaminen eronnut suuresti saarilla kiertelystä. Nuo samat tutut elementit löytyivät mantereeltakin. Ja huomasin kuinka paljon olinkaan niitä kaivannut. Meri, tuoksut, aurinko, tuuli....

7 kommenttia:

  1. Ai kun täällä on ihana tunnelma: kuin tulisi ulos vihreyteen heti sateen jälkeen!

    Matka mahtoi olla ihana irtiotto arjesta ja hyvä aloitus kesä- ja lomafiilikselle. Onneksi kesällä on töissäkin vähän erilaista:)

    VastaaPoista
  2. Olit saanut hivelevän kauniita matkakuvia joita oli todella mukava katsella. Kreikkalainen kulttuuri on hyvin vanhaa ja maisemat ylväitä.

    VastaaPoista
  3. Kivoja tunnelmakuvia ja mukavaa, että laitoit ne tänne muidenkin katseltavaksi. Kiva on näinkin matkustaa, kun ei itsellä nyt ole mahdollisuutta lähteä pidemmälle! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
  4. Kiva, että kaipaus täyttyi. Tunnelmakuvia!

    VastaaPoista
  5. Upeat maisemat siellä ainakin on.
    Tytär lomaili muutama vuosi sitten myös vastaavassa, pienessä kalastajakylässä.
    Hänen mukaansa harva osasi vieraita kieliä mutta kaikki olivat mahdottoman ystävällisiä.

    Mukavaa kesän alkua!

    VastaaPoista
  6. Siitä on kauan, kun olemme Kreikassa käyneet. Hyvät muistot sieltä on. Pitäisi mennä taas uudelleen, kun katson kuviasi tulee sinne kaipuu

    VastaaPoista
  7. Sinunkin Kreikkasi on sininen.

    Kyproksella opin aikoinaan monenlaiset välimerensininiset. Ne vuoret... Ja niiden vaihtuvat värit...

    VastaaPoista