sunnuntai 28. elokuuta 2011

Tunturissa patikoimassa


Viikonloppuna pääsin pitkästä aikaa tunturimaisemiin. Mies oli vuokrannut meille mökin ja niinpä ajelimme koirien kanssa perjantai-iltapäivänä kohti pohjoista.  Tällä kertaa olimme Pyhätunturille, joka taitaa olla meidän lähitunturimme, matkaan vain reilut toista sataa kilometriä.

 
 Pojan koira Amalia

 Koko viikonlopuksi sattui upea keli, ei vielä tietoakaan kirpakasta syyssäästä





Patikoitiin kumpanakin päivänä kunnon lenkit, lauantaina tunturin ympäri. Mietin etukäteen, että mitenkähän jaksan kun olen niukalla pussikuurilla, vain 500 kcal päivässä. Mutta jaksoin hyvin! Jaoin syötävät kuuteen osaan ja tauoilla kun mies nautiskeli makkaroista ja voileivistä, pysyttelin sinnikkäästi liemiruoissa. Illalla mökillä saunan jälkeen takkatulen loimussa nautiskelin vichystä siinä kun mies nautiskeli ihan muista juomista. Vaan onnistuinpa! Luulen että omassa laihduttamisessa on eniten kyse itsekurista tai oikeastaan sen puutteesta syömisen suhteen. Sen vuoksi tämä pussikuuri  sopii minulle.Kolmen viikon jälkeen olen ainakin oppinut itsehillintää ruoan suhteen. Ja että ilman herkkujakin voi olla kivaa! Paino on muuten pudonnut hyvää vauhtia!
Ensi viikon olen onneksi vielä kotona ja voin noudattaa säännöllistä rytmiä mutta seuraava viikko onkin haasteellinen kun reissaan ensi pari päivää Lahdessa ja pari Helsingissä!

Ps: Kylläpä täällä blogeissa on herkuteltu.Ainakin minusta tuntui siltä kun luin ihania ruokakuvauksia sieltä täältä! Täytyi äkkiä ohittaa herkullisimmat kuvaukset ja mennä sekoittamaan itselle päivän viimeinen pirtelö!


7 kommenttia:

  1. Näyttääpä taas kerran mukavilta maisemilta! Joskus olen itsekin tuolla käynyt, mutta valitettavasti en ole päässyt ikinä ruska-aikaan liikkeelle.
    Mukavaa syksyn jatkoa! Terttu

    VastaaPoista
  2. Voi mitä maisemia siellä onkaan! Ruska-aika alkaa olla kai kohta parhaimmillaan.Teillä keksitään monenlaista kivaa tekemistä:)

    Löytäisinpä minäkin jostakin motivaation liittyä E:an...

    VastaaPoista
  3. Oi, mitkä maisemat ja hieno sää lunnossa olemiseen!
    Kyllä pitäis itsekin rueta jonkinlaiseen laihuntamiseen, kun ei kesän jälkeen enää oikein mahdu vaatteisiinsa. Voimia ja onnistumisia painin pudotukseen!

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia tunturista. kaunis nimi koiralla :D kyllä mallikin on ihan söötti.
    Tervetuloa Lahteen!!

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanista tunnelma kuvista.
    Noita polkuja minäkin olen tallanut, pariviikkoa sitten olimme Luoston päässä kolme päivää sielläkin on mahtavat maisemat ja tunelmaa. Ruskaa oli jo silloin mustikan varvustossa.
    Onnea painon pudotukseen.

    VastaaPoista
  6. Ihania maisemia, rakastan niin tuntureita ja pohjoista. Kivasti jo näkyy maassa ruskaakin olevan. Kyllä olet sinnikäs ruokavaliossasi, en kyllä pystyisi. Olin kyllä 1/2 vuotta ihan sokerittomalla, gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. Vaati kovasti itsekuria, helpotti muutaman kuukauden jälkeen ja sujui lopuksi ihan itsestään. Tsemppiä liemiruokien parissa :)

    VastaaPoista
  7. Terttu, mukavaa syksyä sinullekin!

    Katariina; pakko kekiä tekemistä, että ajatukset lähtevät pois syömisestä:-) Ehkäpä saat motivaatio kun saat remonttisi loppuun?

    Rita; kiitos kannustuksesta! Sinulle ei taida ainakaan kuvistasi päätellen olla suurta urakkaa edessä painonpudotuksen suhteen:-)

    Amalia ON kaunis nimi, niin ihmisellä kuin koiralla:-)Onkin pitkä aika kun olen Lahdessa viimeksi käynyt.

    Katinka; kiitos onnetoivotuksista. Me ajoimme Luoston kautta pois sitä tunturitietä. Ajattelimme poiketa Ametistikaivokseen mutta vesisade esti suunnitelmat, sinnehän on jonkin verran kävelymatkaa!

    Valokin värsyjä! Taitaa olla samanlaista kiakkien muutosten kohdalla. Ne vaativat motivaation ja sinnikkyyttä!Kiitos tsempistä!

    VastaaPoista