Kuvat viikon takaiselta Saimaan reissulta
Naatti olo, mehut pois, takki tyhjä...miten vielä voisin oloani kuvailla kahdentoista tunnin tiiviin työpäivän jälkeen! Oikeastaan pitäisi kuunnella nyt hyvä rentoutuskasetti piikkimatolla lepäillen ja mennä nukkumaan, ehkä vähän selailla jotain lehteä. Eikä ainakaan tehdä kuten minä teen eli juuttua huonossa asennossa nettiin läppärillä, syödä kaksi metwurstileipää jonkun ruokavalioon sopivamman iltapalan sijasta (vaikka tähän asti päivä on sujunut ihan ruokaoppien mukaisesti)!Syömisen suhteen pahin ongelmani on juuri tämä. Kun on liian väsynyt ei jaksa enää olla johdonmukainen vaan antaa periksi. Ja se ei ainakaan oloa paranna.
Lohtusyömistä en tänään sentään tarvinnut. Vaikka työpäivä oli pitkä, oli se hyvin antoisa. Piti sisällään pari erinomaista kehittämissessiota, joissa näkyi oman tehdyn työni merkitys. Ei sitä ihan turhaan ole pakerrettu noiden asioiden äärellä. Eikähän pari metwurstiruisleipää niin paha ole. En sentään mässännyt suklaata tai pullaa (tai olisin sen varmaan tehnyt jos niitä huushollista olisi löytynyt)!
Nyt taidan kuitenkin antaa itselleni sortumiset anteeksi ja lähteä pehkuihin! Huomenna on uusi päivä ja uudet voimat!
Voi se hyväkin päivä olla liian pitkä. Hyvät rentoutuskonstit on onneksi hallussa. Piikkimattoa ei tahdo muistaa käyttää, vaikka olen huomannut sen oivaksi silloin, jos uni ei tahdo tulla.
VastaaPoistaTykkään kovasti tuosta heilahtaneesta rantakuvasta, siinä tulee tunne, että on itsekin liikkuvassa veneessä katsomassa rantaan.
Katriina; kyllä se tämä työelämä taitaa olla oppia loppuun asti etenkin rajojensa kanssa. Minun painonhallintaryhmässä korostetaan paljon rentoutusmenetelmien käyttöä ja tietenkin tarpeellista unen määrää.
VastaaPoistaKiitos kuvan kehusta, usein kiinnostavimmat kuvat syntyvät sattumalta!