sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Lapsuuden marjamailla





Olen onnekas, koska lapsuudenkotini on vielä vahvasti olemassa ja myös lapsuuden marjamaisemat aivan  siinä lähellä. Nuorempi poika on ollut meillä vaimonsa ja Kuusenkerkän, 9 kk, kanssa viine torstaista lähtien ja poikani halusi kovasti lähteä metsäreissulle jonnekin. Taivas suolsi vettä tasaiseen tahtiin, mutta tänään harmaat sadepilvet  viimein poistuivat takavasemmalla ja aurinko hehkutti ruskan värit esiin! Ajelimme maalle vanhempieni kotimasemiin ja otimme äitini mukaan, isäni ei enää metsäreissuja jaksa tehdä. Kuusenkerkkä pääsi kantoreppuun isänsä mukana. Niinpä sitten lähdimme porukalla ikähaarukalla 9 kk-77 v etsimään, vieläkö vanhat polut metsästä löytyvät. Ja löytyiväthän ne , vaikka välillä harhailun jälkeen.

 

Tulisteltiin pitkän kaavan mukaan, keiteltiin oikein nuotiopannulla kahvit, paistettiin makkarat ja kahvin kanssa syötiin metwurstivoileivät! Kuusenkerkkä nautti metsäretkestä niinkuin me muutkin! Takaisin palatessa musta uhkaava pilvi seurasi meitä kun talsimme loputtoman pitkän suon ylitse. Suo oli ihan yhtä pitkä kuin lapsuuden retkilläkin! Karpaloita näkyi muuten paljon! Huomenna Kuusenkerkkä sitten palaakin takaisin pääkaupunkiin vanhempiensa kanssa.Tulee taas kovin ikävä meidän iloista aamuherättelijää!

6 kommenttia:

  1. Ihana suo.
    Siellä on ollut selvästi kuivempaa kuin täällä, pienillekään soille ei auta yrittää kuin reunoja kierrellen.

    Ja miten aika rientääkään, vastahan kerroit ristiäisistä!

    VastaaPoista
  2. Upea postaus, jotenki pääsin niin lähelle teidän retkeänne, tunnelmineen, tuoksuineen :)

    VastaaPoista
  3. Näistä retkistä saa parhaat muistot.
    Hienoa erä-kuvausta.
    Tunnelmaa ja tuoksuja syys säässä...!
    Tervehtien...

    VastaaPoista
  4. Ihana sukupolvien retki teillä on siellä ollut ja nyt on kuusekerkälle retkisiemen kylvetty, siitä on hyvä jatkaa matkaa.

    VastaaPoista
  5. Voi mitä kuvia! Ihan ensimmäisestä tulee mummola mieleen, just tuon näköistä oli.

    Kun pääsisikin, pitkälle retkelle koirien kanssa, ehkä ensi viikonloppuna sitten.

    HannaHoo

    VastaaPoista
  6. MK;Kyllä tuo oli melkoisen upottava välillä, ei meinannut saappaan varsi riittää. Ja totta, lapset kasvavat ihan liian nopeasti. Kuusenkerkkää olen nähnyt onneksi vähintään kuukausittain ja joka kerta kehitys on ollut huimaa!

    Kiitos Jaana!Samoin olen tuntenut usein sinunkin kuviesi myötä!

    Eko;bloggaaminen on mukava tapa tallentaa muistot. Kiitos palautteesta!

    Katinka; ristiäisissä Kuusenkerkän vanhemmat jakoivat meille kaikille isovanhemmille, virallisille ja epävirallisille,tehtäviä. Minä ja mieheni saimme mieluisan tehtävän perehdyttää Kosmo lappilaiseen luontoon tulisteluineen, marja-ja sieniretkineen!

    Hannahoo; metsäretket koirien kanssa ovat parasta etenkin näin sykssyllä. Toivottavasti löydät aikaa retkeä varten!

    VastaaPoista