Mielen ravintoa

Kuvissa  Rovaniemen Steiner-koulun portaikon upeita mosaikkitöitä

Tässä vaan istun koneen äärellä ja taas on kaikki vielä pakkaamatta, sillä aamulla lähdetään ajelemaan kohti Saimaan seutuja. Veneilyviikko odottaa! Matkalaukku on sentään välillä purettu ja pyykit pesty. Tulin nimittäin kotiin vasta perjantai-iltana myöhään ja lauantaipäivä kului töissä.

Tänään on ollut leppoisa päivä. Aamulla nukuttiin myöhään, puoli yhteentoista, mikä on minulle nykyään tosi harvinaista. Päivällä ohjelmassa oli Lapin luonto-opiston myyjäiset. Myyntipöydät notkuivat nytkin syksyn satoa, leivonnaisia, käsitöitä ja kaikenlaista muuta ihanaa.Ostin mukaan savustettua Inarin rautua, kaskinauriita, luomutomaatteja, siikliperunoita, porkkasämpylöitä sekä omenapiirakkaa ja kampanisuja. Täyden korin kanssa ajelimme sitten maalle vanhempieni luokse ja valmistin saaliistani meille kaikille herkullisen aterian.

Nyt kun molempien vanhempani kunto on pikkuhiljaa heikentynyt, olen ottanut ohjelmaani yhteisen sunnuntailounaan. Teen samalla ruokaa vähän enemmänkin, jotta heille jää valmista ruokaa seuraavaa viikkoa varten. Äiti ei oikein enää tahdo jaksaa jokapäiväistä ruoanlaittoa vaikka se häneltä vielä sujuukin.  Äidillähän on todettu keväällä Alzheimer-tauti.

Viime viikolla olin työjuttujen välillä pari yötä nuoremman poikani perheen luona ihmettelemässä Kuusenkerkkäni kasvua ja kehitystä. Nyt on konttausvaihe menossa ja koko ajan on jonkun seurattava pienen pojan menoa. Pari hammasta nököttää ylhäällä ja alhaalla ja hymynsä on aseistariisuva. Poikani jäi juuri kahden kuukauden vanhempainlomalle hoitelemaan pientä ikiliikkujaa kun miniä palasi hetkeksi työmaailmaan. Kovasti he suunnittelevat tänne pohjoiseen muuttoa edelleenkin. Miniällä olisi työkuviotkin selvät mutta poikani ei ole vielä löytänyt  työtä, ainakaan sopivaa sellaista. Olisipa se vaan upeaa saada Kuusenkerkkä tänne lähemmäksi!

 Kuva  Jorma Purasen Ateneumin Lapin Taika-näyttelystä

Entäpä muutosprosessini! Hyvin!!! Selvisin reissuviikostakin,  vaikka ohjelmassa oli yksi illallisjuhla ja työkokouksen parin päivän herkkupöydät. Illalliselle pyysin keittiötä valmistamaan minulle pussistani herkkusienisopan ja viinin sijasta maistelin illan kivennäisvettä! Työkokouksien ja foorumeiden välissä ihmettelin hetken Helsingin keskustassa että mitäs nyt tekisin, kun aina ennen olin vastaavassa tilanteessa mennyt suosikkikahvilaani rentoutumaan ja palautumaan ja nautiskellut  samalla jonkun herkun kahvin ja iltapäivälehtien kanssa ennen illan rientoja. Nyt kahvila ei tuntunutkaan hyvältä vaihtoehdolta ilman herkkuja. Kuulostelin hetken mitä kaipasin ja vastaus oli että rauhaa ja hiljentymistä kaiken  hälinän ja sosiaalisuuden keskellä! Muistin Ateneumin ja siellä Lapin Taika- näyttelyn! Olipa kun olisi kotona jokirannassa  käynyt hengähtämässä. Mielen ravintoa parhaimmillaan! Sitä on onneksi tiedossa ensi viikolla Saimaalkin. Tällä kertaa emme ajatelleet kulkea pitkiä päivämatkoja vaan viipyilla Linnasaaren ja Koloveden kansallispuistoalueilla tutkien saaria ja rantoja. Koiramme lähtee mukaamme joten patikointia on myös ohjelmassa. Odottelen kuulaita syksyisiä säitä ja syksyisiä auringonlaskuja!