sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Puolukka tuoksuu kotona


Vispipuuro on jäähtymässä odottaen vielä vatkaamistaan. Taitaa aika monessa kodissa tuoksua puolukka tänä viikonloppuna. Ainakin täälläpain kelit olivat upeat koko viikonlopun ja metsän kutsu oli vastustamaton. Mekin olimme puolukassa molempina viikonlopun päiviä ja saaliiksi saimme viisi sangollista puolukoitta. Poimimme enimmäkseen ne tuosta kuvassa näkyvältä rinteeltä.Maisema on miehen kotikylältä. Kelpasi poimia ja välillä istuskella kannon nokalla ja ihailla tyyntä järveä ja kuunnella hiljaisuutta.


Viikonloppu oli muutenkin toimintaa täynnä. Tänään meillä oli syömässä vanhempani ja siskoni sekä miehen tytär ja jälkiruokakahveille ilmestyivät vielä miehen poika ja avovaimonsa. Onneksi olin leiponut  sekä omena-ja puolukkapiirakkaa, maistuivat hyvin jäätelön kera. Kaikille muille siis , paitsi ei minulle. Minä sekoitin shakerilla itselleni herkkusienikeiton  pussista ja söin sitä muiden kanssa. Ja jälkiruoaksi nautin noiden herkkujen sijaan pelkät kaljupääkahvit. Sain myös lauantaina järjestettyä kesävaatteet säilytykseen ja inventoitua kylpyhuoneen laatikot ja kaapit vanhentuneista purnukoista. En millään näemmä ehdi käyttämään kaikkia loppuun ennekuin ne jo vanhentuvat!

 


Ostin keväällä Prisman puutarhamyymälän ovensuusta alealehintaan pari onnentonta taimen rääpälettä, Kotona istutin ne ruukkuihin ja kastelin ahkerasti punaisella lannoitevedellä ja kas ihmettä! Koko kesän ne molemmat ovat kukkineet upeasti ja kukkivat yhä edelleen työntäen loputtomasti uusia nuppuja! Mahtaisivatko pärjätä vielä sisällä, sillä meillä alkaa yöpakkaset varmaan ihan heti. En tiedä minkä nimisiä nämä ihmekukat ovat. Toinen on väriltään punasävyinen ja toinen sinipunainen.

Nyt lähden vatkaamaan sen puolukkapuuron ja pakkaamaan laukkuni. Huomenillalla lähden heti työpäivän jälkeen työreissulle pääkaupunkiseudulle neljäksi päivää. Ja huomenillalla tapaan myös ihanan Kuusenkerkän, mikäli  on vielä hereillä. Viemiseksi vien sangollisen puolukkaa! Minulla onkin koneessa lastia kun omien kamppeiden lisäksi on tuo puolukkasanko ja vanhimman pojan ja vaimonsa koira, joka on ollut meillä hoidossa heidän elokuisista häistään asti.

6 kommenttia:

  1. Eikös nuo ole verenpisaroita? Minäkin muuten pelastan aina silloin tällöin kukanrähjäkkeen ja melkein aina ne palkitsevat minut kukkaloistolla. Viimeinen palstettavani oli valkoinen karjalanneito ja nyt se kukkii ihanasti etupihalla.
    Hyvää matkaa sinulle ja terveisiä tutuille.
    rt, santtuanneli

    VastaaPoista
  2. Paljon ei minulla ole yleensä kommenttia antaa, mutta haluan vain kertoa, että viihdy näissä sun kertomuksissa ja kuvissa ja tunnelmissa.

    Puolukka tuoksui liki tänne Espooseen asti!

    HannaHoo

    VastaaPoista
  3. Verenpisaroitahan ne :)

    Miltei haistan puolukan tuoksun vispipuurossasi.

    VastaaPoista
  4. Rääpäleeksi niistä on tullut upeita valokuvia! Verenpisara on näyttävä kukka näin kukoistaessaan:) Ja tekisipä mieli päästä tuollaiseen metsään puolukkaan, mitä olet kuvannut ihan alussa.

    VastaaPoista
  5. Miten en ite tunnistanut niitä verenpisaroiksi?? Eivät ole tavallista lajiketta ainakaan kun väritykset ovat ainakin minulle erikoisemmat. Samoin se kun ovat puurunkoisia ja suuria !

    Hannahoo, mukava kuulla että viihdyt tarinoitteni parissa:-)

    VastaaPoista
  6. Puurunkoiset verenpisarat ovat olleet myynnissä muutamia vuosia. En ole tullut ostaneeksi, koska ovat aika hintavia.

    VastaaPoista