sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulunaikaa Jokivarressa


Joulupäivän aamu. Makoilen vielä sängyssä. Kuusenkerkän itkuhälytin on tässä vieressä, hän nukkuu terassilla aamu-uniaan. Heräsi kuulemma jo viideltä aivan pirteänä, sanoi ei niin pirteä äitinsä.Kaikki muutkin vielä nukkuvat. Aussiminiä ja vanhempi poikani kuvailivat yöllä revontulia, jotka ilmestyivät kuin ilmestyivätkin jouluisalle taivaalle. Revontulet olivat Aussiminiän joulutoivelistalla ykkösenä. Minusta joulupäivä on usein parasta joulua. Aattoon kuuluu väkisinkin paljon touhua ja hulinaa mutta joulupäivänä on viimeistään rauhoittumisen paikka. Ruoatkin ovat jo valmiina , senkun nostella vateja pöytään. Olen muuten erittäin onnellinen joulunaikaan kellaristamme ja sen edustalla olevasta viileästä varastosta!




Tähän joulunaikaan on kertynyt paljon kaikenlaista, joista riittää ammennettavaa pitkäksi jälkeenpäin.Kun ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä niin päivän mittaan on lukematon määrä erilaisia kohtaamisia ja keskusteluja. Molemmat miniäni ovat kotoisin muualta kuin Suomesta, joten väkisinkin aina välillä muistellaan heidän joulujaan. Australiassa jouluna on lämmintä jopa 30-40 astetta, joten joulua vietetään ulkona uima-altaan vieressä tai rannalla.  Joulupukki ei sinne asti ehdi  ainakaan sisälle asti, mutta lahjat hän on kyllä jättäny taloon. Ne jaetaan vasta joulupäivän aamuna. Lapset heräävät silloin ymmärettävästi tosi varhain. Kyllä sää säätelee melkoisesti jouluperinteitäkin. Kun kävimme aattona hautausmaalla niin Aussiminiä ihmetteli kovasti  tätä tapaamme. Hän ei ollut oikein varma onko hänen suvussaan edes hautaja ollenkaan . Polttohautaus on siellä  ja myös Etelä-Afrikassa , mistä oikeastaan hänen sukunsa on Australiaan muutanut,varsin yleistä. Toisen miniän joulumuistot ovat ristiriitaisemmat. Hän on syntyisin Venäjältä, missä joulua vietetään vasta uutena vuotena ja loppiaisena. Hän on löytänyt onneksi suomalaisesta joulusta ruokaperinteen ja suvun yhdessäolon.

Yksi minun  sukuni jouluperinne on savusauna vanhempieni luona. Se on ollut isäni bravuurinumero ja omat poikani ovat olleet mukana saunanlämmitysoperaatiossa pienestä pitäen.  Saunan lämmitys ei ole mikään pikku juttu, sillä koska saunaa ei muuten käytetä talvisin, on se esilämmitettävä päivää aiemmin. Niinpä saunapuuhissa kuluu kaksi päivää. Tällä kertaa varsinainen savusaunapäivä vietettiin aatonaattona. koska aaton vietimme meillä kotona. Tänä vuonna isäni ei ollut saunanlämmityksessä mukana. Hän on edelleen sairaalassa kuntoutuksessa polven tekonivelleikkauksen takia. Jouluaattona hän pääsi onneksi käymään kotosalla. Näillä näkymin hän viipyy sairaalassa tammikuun loppuun.




Ei meidän joulu ihan ongelmittakaan ole sujunut. Nimittäin etelästä saapuneiden joulunviettäjien mukana kulkeutui taloomme sinnikäs vatsapöpö, joka kaatoi yksi kerrallaan osan porukastamme. Minä ja Aussiminiä podimme tautia vanhempiemme luona. Kun muut nauttivat savusaunan lämmöistä makasimme molemmat parin vällyn alla kun kuume nousi. Minä lepäilin isän sängyssä katsellen seinien vanhoja valokuvia. Äitini istui siinä vieressä Kuusenkerkkä sylissään ja lauleli tälle vähän väsyneelle yksivuotiaalle tuutulauluja. Minustakin niitä oli mukava kuunnella. Ei enää kovin usein ole yli viisikymppisenä mahdollista nukahtaa äidin tuutulauluun!
Eilen illalla sairastui  vuorostaan mieheni. Jaksoi vielä jouluaaton jutut käydä kunnialla läpi mutta sitten tauti kaatoi miehen petiin.Onneksi tauti näyttää olevan ärhäkkää mutta nopeasti ohimenevää lajia. Minulla on nyt jo ihan normaali olo. Saatan jo ajatella syömistäkin. Eilen teki kyllä tiukkaa välillä loihtia joulupöytään herkkuja muille ku itsellä väänsi mahasta.Etenkin kun pöydässämme istui tosiaan 11 aikuista ja kaksi lasta. Onneksi olin tehnyt kaikki jo  aiemmin valmiiksi. Miniät tekivät sitten salaatit ja jälkiruuan.



Jokivarren joulun on siis ollut varsin täyteläinen iloineen ja suruineen. Mukana on ollut yhdessäolon riemua , naurua ja juttuja, mutta myös ikävää kaukana olevia läheisiä kohtaan, vatsapöpöepidemiaa, Kuusenkerkän hampaidentulon tuskaa! Tälläistähan tämä elämä on. Kaikenkaikkiaan hienoa aikaa! Jaettu ilo on suurin ilo.

Oikein mukavaa ja leppoista Joulunaikaa kaikille lukijoilleni!

5 kommenttia:

  1. Tippa tuli linssiin parikin kertaa tätä aitoa ja elämänmakuista tekstiäsi lukiessa. Minua liikuttaa se yhdessäolon onni, johon olen itse tottunut, joulunviettoon isolla porukalla. Meillä on täällä vain nuorempi poika ja anoppi; kaikkia kun ei aina voi saada paikalle.

    Kuvistasikin välittyy joulun lämmin tunnelma. Mukavia joulupyhiä, Maaretta!

    VastaaPoista
  2. Ihanaa Joulun aikaa edelleen sinne jokivarteen :)

    VastaaPoista
  3. Joo..pa..Joo..
    Joulunajan tapahtumien sulattelu vie ainakin viikon.
    Liika-kilot vievät taasen kuukauden...!
    Näin se menee joka joulu.
    Joulupäivän Terveiset Eko

    VastaaPoista
  4. Joulusi kuulosti tunnelmallisen kauniilta.
    Onneksi vatsatauti oli nopeaa sorttia ja joulunvietto voi jatkua.

    Mukavaa jatkoa alkavalle viikolle. ja
    Hyvää Uutta Vuotta.

    VastaaPoista
  5. Katriina; hulinan keskellä välillä ajattelen ettei rauhallisempikaan joulu pahasta olisi. Molempi parempi.

    Jaana; hyvää joulun jälkeistä aikaa sinnekin!

    Eko; totta. Vaan tänä jouluna eionneksi tarvitse liikakiloja sulatella kun olen ollut maltillinen syömisten suhteen (siinä auttoi kyllä tuo vatsapöpökin)

    Arleena; Tunnelmalliselta kyllä vaan kauneus oli välillä hukassa kun jouluvieraiden tavaramäärät levittäytyivät sinne tänne taloa!

    VastaaPoista