keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Rohkeita ratkaisuja ja valintoja


"Hyvästi ulkomaan työreissut, firman AMEX, Ruoholahden lounasravintolat ja Helsingin hulina; tervetuloa 
fillarimatkat yliopistolle, opintotuki, Amican sapuskat ja Rovaniemen rauha! Muutamme pohjoiseen tammikuussa vuoden koeajalla" jotakunkin näin luki tänään poikani fb-päivityksessä.  Rohkea ratkaisu nuorelta perheeltä. Valita nousujohteisen uran ja hyvinpalkatun työn sijasta rauha niin  ympäristön kuin mielen suhteen. 


                                          Kuvat viime talvelta , nyt ei lunta ole vielä ihan noin paljoa


Minä itse aikoinani tein saman ratkaisun. Tosin ei ollut Amexeja eikä ulkomaanmatkoja ja asuntokin taisi olla Pohjoispohjalaisen osakunnan vuokra-asunto. Asuimme muutaman vuoden Helsingissä poikieni isän kanssa ja kumpikin olimme lähes koko ajan varmoja siitä, että pohjoiseen palaamme. Enkä ole omaa päätöstäni katunut. Minulle ei riittänyt tämä kaupunkikaan vaan lähes parikymmentä vuotta vierähti yli puolen tunnin ajomatkan pässä pikkukylässä. Enkä sitäkään aikaa ole katunut. 


Tosin en harrasta katumista  muutenkaan kuin ehkä hetkellisesti. Tietenkin olen tehnyt sellaisia valintoja, jotka myöhemmällä kokemuksella ja tietämyksellä tekisin toisin tai jättäisin tekemättä. Olen tehnyt rohkeita ratkaisuja montakin  ja aloittanut alusta tai kääntänyt suuntaa. Niin työssä kuin  siviilielämässäkin. Nyt olen elänyt seesteistä aikaa jo pitempään. Olen siis erittäin valmis nauttimaan mummina olosta, siis  lähimummina. En oikein osaa kuvitella vielä millaista se on. Tai jotain voin jo  kuvitellakin. Kuten perheflamencotunteja perjantaisin, mummikin voi olla kuulemma tunneilla mukana!


Olen onnellinen poikani perheen rohkeasta ratkaisusta. On hienoa kuunnella sisintään ja pyrkiä kohti mielen rauhaa ja tasapainoa! 

8 kommenttia:

  1. Toistakymmentä vuotta 'Erämaa-Kaupungin' rauhallisessa elämässä asuneena voin suositella kaikille - hypätkää ihmeessä 'kärryn-pyörän' alta ja siirtykää rauhallisempiin ympyröihin - jos kerran on mahdollista...!
    Eko

    VastaaPoista
  2. Ihanan rohkea ratkaisu! Itsellänikin tuttavaperhe on hyppäämässä helsingin oravanpyörästä Rovaniemen rauhallisuuteen. Ja kyllä sitä kaipaa itekkin takaisin pohjoiseen vaikka en nyt ihan kaukana etelässä asukkaan. :D Kyllä se lapin lumo vaan vetää takaisin, sille mitään mahda.

    VastaaPoista
  3. Rohkea ratkaisu kyllä! On upeaa huomata kuinka erilaisia me ihiset olemme. Itse tein lähes päinvastaisen päätöksen. Rovaiemellä voin käydä vanhempia tapaamassa, mutta pienuus ahdisti enkä ikinä oikein oppinut elämään siellä, vaikka opiskelujen jälkeen hetkeksi palasin. Ensi vuoden alusta työ vie puoleksi Pariisiin ja puoleksi New Yorkiin. Saa nähdä kummassa koti tulee olemaan! Mahtavia kuvia sinulla kotikaupungistani. Mukava tunnelmoida:)

    VastaaPoista
  4. Se oli hieno veto poikasi perheeltä! Ken kuuntelee sydämensä ääntä, uskaltaa tehdä hyppyjä uuteen. Tai tavallaan se on jotain jo olemassa olevaa, jonka sitten löytää uudelleen. Meidän ihmisten pitäisi vain uskaltaa vielä enempi pitää omasta (todellisesta) hyvin voinnista ja onnellisuudestamme huolta.

    Jos elämä alkaa yhä enempi tuntumaan suorittamiselta ja siltä, että mihinkään mukavaan ei riitä energiaa ja aikaa, niin viimeistään silloin pitäisi uskaltaa tehdä niitä tarvittavia muutoksia. Itse joudun nyt miettimään omalla kohdallani, työkuvioiden ja työilmapiirin muututtua, vakavasti, että tarviiko minun enää tässä aikuisiässä kärsiä syyllisyydestä ja työpaineista.

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyvältä, kun uskaltaa tehdä mikä oikealta tuntuu.

    Itsekin miettimässä syksylle muutosta. Jos uskallus riittää. Harvoin kuulee kenenkään katuneen tällaisia ratkaisujaan.

    Mutta, kun ajatus on ilmoille heitetty, sitä kohti mennään ;D

    noeijoo

    VastaaPoista
  6. Eko; onnittelut hyvistä ratkaisuista omassa elämässäsi! Erämaa-kaupungissa asuminen on mukavaa:-)

    Minjaana; Lapin lumo taitaa olla tiukassa saada pois, jos se joskus on mieleen asettunut!

    Elle; erilaisia olemme me ihmiset ratkaisuissamme! Toiset tarvitsevat rauhaa ja toiset hulinaa. Pääasia että tekee omanlaisiansa valintoja!

    Rita;itsensä kuunteleminen on kaiken lähtökohta. Sen ehkä olemme onnneksi jo tässä vaiheessa alkaneet oppia, eikö niin!

    Noeijoo; onnea rohkeisiin ratkaisuihin, mitä ne sitten kohdallasi ovatkaan! Uusi työ, muutto....?

    VastaaPoista
  7. Niin erilaisuus kukoistaa ja hyvä niin : minä lähdin nuorena Rovaniemeltä maalle ja jätin sinne ensimmäisen virkani.

    Hyvä on ollut näin.
    Muutaman poikkeaman olen tehnyt, kerran pohjoiseen ja kerran etelään silkasta vaihtelunhalusta.

    Näyttää ja tuntuu olevan, että iän mukana kaipaa yhä vähemmän etelän hulinaa. Toisaalta pikkupaikan pienuus välillä ahdistaakin, mutta siitä voi tavallaan "eristäytyä". Maisemalle ja omalle tuntemukselle tulee pääpaino eikä enää niin haittaa, vaikka ihmisetkin olisivat osin vähän kauempana.

    Ihana sulle saada lapsi perheineen lähelle. Ja aivan ihanaa, että nuoret uskaltavat tehdä noinkin päin. Aina pääsee pois!

    VastaaPoista
  8. Hei anonyymi; nyt vasta huomasin kommenttisi!Tutulta tuntuu tuo mainitsemasi pienen paikan ahdistus. Minun tapani tulla toimeen sen kanssa on säännölliset isommat tai pienemmät pyrähdykset toisiin maisemiin.Tuttuus välillä ahdistaa vaikka se on myös voimavara ja turvallaisuustekijä. Edelleenkin tunnen suurta onnena aina kun kävelen tai ajan yli jommallakumman keskustan sillan: toisella puolella näkyy kirkko, jonka kellarissa kävin partiota, talo, jossa asuin lapsuus-ja nuorruusvuosina tai se talo, jossa molemmat poikani viettivät lapsuutensa. Muistoja täynnä melkein joka kaupungin nurkka!Mukavaa joulua sinulle!

    VastaaPoista