sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Tänään vietän päivän itseni seurassa



Sunnuntaiaamu! Ulkona paukkuu talven ensimmäinen pakkanen, parikymmentä astetta tosin vaan. Sisällä on kotoista ja rauhallista. Koirat loikoilevat tuossa vieressäni, on lämmintä kun eilen lämmitettiin leivinuuni. Laiskasti mietin mitä tekisin, päällä vielä aamutakki. Tänään vietän koko päivän itseni kanssa pitkästä aikaa!

Joulunaika oli varsin täyteläistä ja perhekeskeistä. Taitaa se jatkuakin kyllä sellaisena. Eilen vietin äitini kanssa kaupunkipäivää. Kiertelimme kaupoissa ja äiti sovitteli mekkoja ja takkeja, ei kuitenkaan ostanut mitään vaikka yhden mekon varasikin. Kaupunkireissun päätteeksi menimme kahville poikani luo , äiti ei ollut vielä heidän luonaan käynytkään. Kuusenkerkkä oli vauhdissa ja äiti konttasi pitkin lattiaa yhdessä hänen kanssaan. Kohta heille tupsahti ex-miehenikin, satuimme jo toisen kerran samalla viikolla yhtä aikaa heille. Taitaa Kuusenkerkkä olla sellainen houkutin, että kävijöitä nuoren parin luona piisaa. Kuun lopussa saan Kuusenkerkän meille koko viikonlopuksi kun nuoripari lähtee vikonlopuksi kylpylään!


Amalia, vanhemman pojan koira, jäi meille jouluna ja palaa takaisin helmikuun puolessa välissä isäntäparinsa luokse. He oleilevat tällä hetkellä Kamputseassa. Läheisiä on muitakin maailmalla parhaillaan; siskontyttö, kummityttöni kiertää Thaimaata ja siskonpoikakin seuraa serkkupoikiensa ja isonsiskonsa jälkiä ja matkustaa ihan pikapuoliin Australiaan muutamaksi kuukaudeksi. Minä alan jo pikkuhiljaa tottua nuorten matkusteluun enkä enää ole niin sydän syrjällään heidän reissujensa aikana. Kaipa he aikoinaan asettuvat aloilleenkin.



Kuvassa näkyy muuten meidän yhteinen joululahjamme. Hankimme keittiön ruokapöydän päälle monta vuotta haaveilemamme Ari Kohon Puncto 4203 valaisimen. Näimme valaisimen aikonaan miehen tyttären luona Järvenpäässä kun olimme ruokailemassa paikallisessa ravintolassa. Valaisimessa on kaunis, tunnelmallinen, pehmeä valo! Nyt   asetun tähän lukutuoliini mukavasti ja sukellan Venetsiaan komisario Brunettin seurassa!

Rentoa talvista sunnuntaipäivää kaikille blogiystävilleni!

5 kommenttia:

  1. Lamppu kiinnitti minunkin huomioni heti ensimmäisenä, se sopii paikalleen kuin valettu. Etsin olohuoneen ruokapöydän päälle sopivaa valaisinta ja valinta on niin vaikeaa...Makuuhuoneeseen valitsemani kattolamppu on kyllä kaunis, mutta saisi olla isompi. Nyt siis koonkin miettiminen on vaikeaa.

    Auvoisaa päivää omassa seurassa!

    VastaaPoista
  2. Pohjoisen kaipuu yllättää aina minut - väylän varren kasvatin - lukiessani blogiasi. Mikäs sen parempaa rentoutusta kuin hyvä kirja ja oma rauha ;)

    VastaaPoista
  3. Sunnuntai omassa seurassa täälläkin. Yöpuku päällä, sänky petaamatta, iltapäivään mennessä jo kahdet nokoset. Tämä on tärkeää: vapaaehtoinen yksinolo ilman aikatauluja tai täytymisiä.
    Nautinnollista jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Katriina; kauan meilläkin meni ja pähkiltiin mallia ja kokoa myös pitkään. Varmaan vielä vaikeampaa olisi tosiaan löytää lamppu olohuoneessa olevan ruokapäydän päälle kun sen pitää passata kaiken muun kanssa yhteen. Meillä on vain tuo yksi ruokailutila keittiön ja olohuoneen välimaastossa.

    Pilviharso; kiitos!

    Malla; kotiseudun tai lapsuusmaiseman kaipuu taitaa olla sellaista peruskaipuuta ihmisellä!

    Pirkko; tälläiset villasukkapäivät päivät ovat ihania ja hyvin tarpeellisia aina välillä.

    VastaaPoista