perjantai 2. maaliskuuta 2012

Hiljennä kurvissa sisko!


Olen kolmatta päivää kotona. En lomalla vaan sairaslomalla. Ja siinä on suuri ero. Sain äkillisen mahataudin kesken  työpaikan virkistyspäivää, nippa nappa ehdin kotiin , ennenkuin älämölö alkoi! Vuorokausi meni vuoroin makuulla ja vuoroin  toiletissa ja sen jälkeen pari päivää ovat kuluneetkin toipuessa. Teho on ollut minimissä vaikka pääkopassa meno on jatkunutkin.

En sitten oikein millään malta kuunnella kehoani kun kalenteriani täytän. Oikeasti olisin varmaankin tarvinnut kolme vapaapäivää, jotka olisin voinut käyttää keväthangilla hiihtelyyn ja muutenkin levolliseen oloon. Tänään olen menossa kuitenkin parin tunnin ihanaan ayervediseen kokovartalohierontaan, jonka olin varannut jo pari viikkoa sitten. Ajattelin näes palkita itseni tiukan työviikon jälkeen! Sitä tiukkaa työviikkoa ei sitten tullut , tuli ihan toisenlainen pysäytys .

Tuo tiukkuus töiden suhteen ei ole sairaslomalla vielä oikein hellittänyt kun tietenkin työt jäivät tekemättä. Eilen illalla hain joitain töitä kotiinkin ajatuksena että saisin niitä tänään hoidetuksi. Vaan  ei asettunut työvaihde vielä  päälle. Taidan ottaa viikonlopun vielä ihan leppoisasti, hiihdellä miehen ja koiran kanssa enkä suunnittele liikoja. Ensi viikolla uusin voimin sitten jatketaan. Onneksi kalenteri on kutakuinkin tyhjä, sillä täällä vietetään hiihtolomaviikkoa. Loppuviikosta lähden  ensi pariksi päiväksi Helsinkiin ja perjantaina lennän sitten Berliiniin muutamaksi päiväksi. Tiedossa on muutama nautinnollinen päivä Ulkomaan ystävän kanssa .

Tuo otsikon lause komeilee miniän jääkaapin ovessa olevassa kuvassa. Ostin sen miniälle muistaakseni Hakaniemen hallin yläkerran pikku putiikista. Hän vietti silloin hektistä aikaa ennen Kuusenkerkän syntymää. Nyt tuon jääkaappimagneetin voisi siirtää suosiolla minun jääkaappini oveen. Miten ne hyvät ajatukset aina lipsahtavat salakavalasti unohduksiin! Pitäisi olla vähemmän innostunut ihminen välillä!

6 kommenttia:

  1. Olipa ärhäkkä pöpö! Kyllä roppa tietää, sanoisi siskoni. Olit lepotaukoa vailla ja se järjestyi;)

    Se onkin pahinta, kun ei kestä innostuakaan kunnolla mistään! Minun pitää jatkuvasti pitää mielessä kohtuus, vaikka tekisi mieli tarttua kaikkeen kivaan.

    Töissä olen jo monta vuotta ollut varsinainen jäähdyttelijä, ja joudun varomaan, etten kahmi liikaa kivaa tekemistä ja lukemista kotonakaan.

    VastaaPoista
  2. Piti vielä lisäämäni, että kuvassa näkyvä leidi on kyllä varsin hehkeän ja hyvinvoivan näköinen...

    VastaaPoista
  3. Katriina, sinä olet kohtuuden oppinut kovan tien kautta. Minulla mopo karkaa aina välillä, mutta olen oppinut välillä kyllä hiljentämäänkin (ainakin kurveissa)!Kuva ei ole ihan tältä vuodelta, mutta täytyi laittaa jotain voimistavaa ja inspiroivaa kuvaa kun tuo maisemakuvakin oli vähän haalea! Toivon hyviä kelejä viikonlopuksi jotta päästään hiihtelemään!

    VastaaPoista
  4. Kommentti edelliseen vielä kerran:
    Omat sikarilaatikkoni ostin töölöläisestä sikariliikkeestä muutamalla eurolla per kappale. Luulen, että sikareita ostetaan kappaleittain, ja sitten hienot laatikot jäävät liikkeeseen. Luulen, että netistä löytyy useampikin sikareita myyvä liike.

    VastaaPoista
  5. Mielenkiintoisen vaihtelevaa elämää saat elää; olla ja työskennellä pohjoisen perukoilla luontoa lähellä, lentää maailmalle kulttuuri kaupunkiin muutamaksipäiväksi, hienoa!

    VastaaPoista
  6. Kiitos jatkovinkistä Pirkko, surffailinkin jo noita sikarikauppoja....

    Rita; eikös tälläiset irtiotot ole sinullekin tuttuja? Minulle on kyllä elinehto se, että on mahdollisuus monenlaisiin asioihin.Luonnonläheisyys on tärkeintä, mutta vastapainolsi tarvitsen silloin tällöin vaikkapa suurkaupungin kuhinaa. Mahtaakohan Berliinissa olla jo kevät? En ole vielä edes säätiedotuksia katsonut sieltä päin..

    VastaaPoista