perjantai 6. huhtikuuta 2012

Pääsiäislomalla tuntureilla ja muistoissa


Pitkän perjantain aamu. Eilen kotiuduimme tunturihiihtoreissultamme. Aurinko paistaa, ihan kohta lähden jälleen jäälle koiran ja miehen kanssa. Rakastan näitä pääsiäisen aikaan sijoittuvia aurinkoisia hankikantokelejä, jolloin koko maisema on minun. Ehkä hiihdämme vanhempieni luokse Kemijokivarteen, noin reilun viidentoista kilometrin  päähän, jos maltan tästä koneelta pian irroittautua. Äitin on kutsunut meidät syömään, ruoanlaitto häneltä onneksi vielä näyttää sujuvan, ainakin kun tuttuja aterioita valmistaa.





Kuvat kännykkäkameralla Tunturijärven laavulta ja Luosujärveltä

Hiihtelimme Ylläksen laduilla muutaman päivän. Kaikista tunturikeskuksista olen eniten hiihtänyt juuri tuolla. Ylläksen latuverkko on mahtava ja monipuolinen. Päivän aikana voit seikkailla korkealla tunturilla, hiihdellä kuruissa tunturien välissä ihastellen kurujen pohjilla virtaavien purojen voimallista työntymistä jäitten alta tai nauttia tasaisista jänkä-ja järvimaisemista väliin nousten vaaran laelle nauttimaan vanhoista kylämaisemista. Ja tasaisin välein  tupsahdat laavulle tai taukokahvilaan, jossa voit nauttia lohivoileivistä, hilloista tai lettukahveista. Eikä pääsiäisen ruuhkista ollut tietoakaan kuin ehkä illan suussa Jounin kaupalla. Hiihtoladuilla sai olla rauhassa, etenkin kun valitsi ladut kauempaa. Harvakseltaan vastaantulevat hymyilivät iloisesti tervehtien niinkuin aina(ja vain?) Lapin laduilla.

Muoniossa
Paluumatkalla teimme ylimääräisen lenkin Muonioon, jossa olen halunnut käydä jo pitemmän aikaa. Te, jotka olette seurailleet blogiani pitemmän aikaa, muistanette ehkä vanhassa blogissani aloittamani sarjan"Elämäni kodit". En ole sitä päivittänyt aikoihin, koska en ole saanut kuvattua kaikkia kotejani. Tämä Muonion aika kuuluu niihin. Asuin siellä aikoinani muutaman vuoden ja molemmat poikani syntyivät noiden vuosien aikoina, joten tärkeitä muistoja tuonne liittyy.

Muistoihin on aina ihmeellistä heittäytyä. Muisti on kummallinen eikä nykytodellisuus useinkaan vastaa mennyttä. Liitän tuon sarjan vielä tähän blogiini jahka ehdin. Olen laittanut vanhan blogini salasanan taakse, kun olen siellä kirjoittanut väliin hyvinkin intiimisti elämästäni .Kirjoitan myös tästä elämäni yhdestä kodista oman postauksen. Olen näemmä viime aikoina luvannut tehdä postauksia yhdestä jos toisestakin aiheesta. Onneksi en ole laittanut niille deadlinea!







Reisumme viimeinen etappi oli myös eräänlainen paluu menneisyyteen-pysähdys. Ajelimme nimittäin Pallas-tunturin maisemiin, nekin minulle tuttuja yhden elämänvaiheeni ajoilta. Siellä kaikki oli pysnyt muuttumattomana. Hotelli Pallas seisoi ylhäisessä yksinäisyydessään Pallaksen lakien ympäröimänä. Ei näkynyt mökkikyliä, ei kauppoja, ei  rinnekahviloita. Ainostaan autojen paljous ja merkit kertoivat että nykyajassa ollaan kuitenkin. Toivonpa hartaasti, ettei Pallas säilyisi nykyisellään. Että edes yhdellä tunturialueella voisi saada tuntumaa siitä, mitä joskus on ollut.

Muutaman päivän irtiotto kotimaisemista teki taas tehtävänsä. Miehen kanssa oli mukavaa olla ihan kaksin, ei edes koira ollut mukana. Päätimme myös , että ensi kevät viikko 14 varataan hiihtämistä ja Lappia varten. Ehkä vielä ainakin ensi keväänä ihan kahdestaan ja ehkä paikkana voisi olla juuri Pallas!

Jatkossa voisimme jo ottaa lapsia perheineen mukaan kun lapsenlapset alkavat olla sen ikäisiä, että hiihtäminen alkaa jo sujua. Näimme laduilla useita perheitä isovanhempineen, mukavan näköistä olemista sekin oli! Kun omat lapseni olivat pieniä, vietimme usein hiihtolomia porukalla tunturimaisemissa. Usein mukana oli siskoni perheineen tai Ulkomaanystävä. Tai lasten ollessa isompia mukana oli heidän serkkujaan tai kavereitaan. Varasimme terpeeksi suuren mökin, jotta jokaiselle jäi yksityisyyttäkin jos sitä kaipsi. Päivisin jakauduimme erilaisiin porukoihin; osa lähti laskettelemaan, osa mäkeen, osa pienimpien kanssa pulkkamäkeen. Näitä kokoonpanoja vaihdeltiin sulavasti viikon mittaan samoin vaihdeltiin keittiö-ja kauppavuoroja. En muista että koskaan olisi meillä aikuisilla ollut suurempaa kinaa tai riitaa viikon aikana. Väsymisiä ja pikku erimielisyyksiä tietenkin mukaan mahtui niinkuin aina lasten kanssa reissatessa. Näyttää siis siltä että nämä ajat palaavat uudestaan kevätohjelmistoon!

 

3 kommenttia:

  1. Ollaan näköjään oltu samoissa maisemissa, säät suosi kerrassaan lostavasti. Viikko 14 varattiin taas ensi talvelle Pallas - Tuvat Tunturi Poron lähellä, jerisjärven tuntumassa, oltiin samassa jo viimetalvena.
    Pallaksen tuntumassa on aina rauhallista hiihdellä ja latuja löytyy monipuolisesti 300 m mökistä.

    VastaaPoista
  2. Ihanalta kuulostava pääsiäisen aika sinulla. Just sitä tunnelmaa mitä pääsiäiskevääseen parhaimmillaan yleensä kuuluu.

    On ne mahtava luonnonvara nuo vanhat naiset mahtavine kokkaamistaitoineen!

    VastaaPoista
  3. Katinka; mukava kuulla sinun kokemuksistasi Pallakselta. En ole siellä itse koskaan viettänyt yhtäjaksoisesti pitempää aikaa, ainostaan päiväreissuja tehnyt hiihtelemään ja patikoimaan. Mutta ehkäpä tosiaan ensi keväänä hiihdellään siellä samoihin aikoihin!

    Rita; Nuorin poikani, joka vietti syntymäpäiviään keskellä pääsiäistä, sanoi, että hänestä pääsiäinen on kevään mahtavin aika. Ehkä osuutta asiaan on hänen syntymäpäivällään! Mutta totta tuio ainakin tänä pääsiäisenä oli. Aurinko paistoi jokaisena päivänä ja ulkona jäällä oli kertakaikkiaan upeaa hiihdellä.

    VastaaPoista