keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lapintytön erämaajärvi Savonmaalla




Yhtenä aamuyönä heräsin ja kipittelin puuvessaan. Samalla huomasin upean aamu-usvan ja pikkuhiljaa nousevan auringon. Koirat olivat ihmeissään mutta innoissaan yllättävästä aamulenkistä.

 Miehen kanssa näpräsimme terassille kaivatun astianpesupaikan jätepuutavarasta mitä mökin varastoista löytyi. Sitten hain lähikylän putiikista uudet vadit ja muuta pikkurekvisiittaa. Nyt on ilo tiskata!



Nuo kaikki ylläolevat kuvat ovat kesäkuun viimeisen viikon mökkireissustamme Savosta . Olikohan tämä jo neljäs kesä kun olemme miehen kanssa siellä lomailleet. Maisema ja seutu ovat tulleet tutuiksi. Niin vain lapintyttökin löysi etelästäkin erämaajärven! Tuolla mökkijärvellä ei ole nimittäin kuin neljä mökkiä ja miehen tyttären perheen mökki on toisessa päässä järveä kuin muut kolme mökkiä. Järvellä asustelee seurana joutsenpariskunta. Tänä vuonna niillä ei ollut poikasta lainkaan, liekö nekin jo vanhempaa polvea (miniäni totesesi tuohon että ovat varmaan myös isovanhempia).

Viihdyn tuolla mökkiseudulla tosi hyvin. Mökillä ei ole mukavuuksia, ei edes sähköä. Sellainen minusta mökillä pitää ollakin. On kuin ihan toisessa maailmassa viikon verran, kun puuhastelee ihan vanhoissa perinteisissä hommissa; veden hakua kaivosta, ruoan hakemista ja viemistä maakuoppaan, puuhellan lämmitystä, puiden tekoa jne.. Olisin voinut viipyä siellä paljon pitempääkin, ehkäpä ensi vuonna saamme järjestetyksi veneviikon jälkeen kaksi mökkiviikkoa.

Huomenna ajelimme jälleen mökkimaisemiin terassitalkoisiin. Mukaamme lähtevät miehen poika ja avovaimonsa . Tarkoitus on jatkaa vanhaa terassia muutamalla metrillä ja saada näin enemmän oleskelutilaa mökille! Toivottavasti sää vähän paranee sillä taitaa olla vähän haastavaa rakentaa terassia vesisateessa ja majoittua pieneen mökkiin kuuden aikuisen ja yhden uhmaikäisen juniorin(2,5 v) kanssa!

Täällä pohjoisessa on  muuten ollut upea sää jo neljättä päivää!

8 kommenttia:

  1. Oi, mitä idillyä! Aivan ihania kuvia. Tuolla viihtyy!

    VastaaPoista
  2. Mahtava paikka ja miten upeita kuvia! Tosi suloiset lappalaisetkin olivat päässeet kuvaan <3 Meilläkin on 10 vuotias lapinkoira. Ihania veneily- ja mökkikavereita ovat. Olen iloinen kun löysin tämän sinun blogisi ja aion jatkossa lukea kaikki juttusi :) Hyvää kesän jatkoa sinulle Maaretta ja rapsutuksia koirille...
    Ansku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloavaan blogini lukijaksi! Nuo kuvassa olevat lapinkoiraurokset eivät ole meidän vaan mieheni tyttären. Hoidamme niitä kesäisin kun ovat veneilemässä. Meillä on kyllä lapinkoirauros myös, saman ikäinen kuin sinullakin.Hän pääsee mukaan syksyn veneilyreissullemme.Lapinkoiria minulla ja miehelläni on ollut aiemminkin. Pari vuotta sitten vielä kolme mutta kaksi vanhinta ovat kuolleet, uros eli 17 vuotiaaksi ja narttu 14 vuotiaaksi. Mutta jos tutustut vanhoihin kirjoituksiin niin löydät mainintoja koiristakin sieltä.
      Leppoisia kesäpäiviä sinullekin Ansku!

      Poista
  3. Sainpa eilen poistettu kommenttini kun yritän sitä vielä muokata.

    Valokuvasi kertovat paljon, silmä ja sielu lepää kun niitä katselee. Hienoa, että teet tällaista blogia sitä on todella mukava lukea.

    Mukavia kesäpäiviä
    tv Marsanelli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marsanelli! Hyvää kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  4. Kuvastaakohan maisema sielua, kun mulle tuo on jo liian tyyntä ja rauhallista, meri saa syttymään! Kaunista kyllä.

    Voi koiruuksia. Suomalaiset rodut on ihan parhaita, ja maailman kauneimpia!

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisema varmaan heijastelee sielumme sen hetkisiä tuntoja. Joskus rauhallinen mökkimaisema puhuttelee, joskus tunturin laki tai joskus myrskyävä meri.Kesä on minulle tankkausaikaa, silloin tarvitsen tyyntä ja rauhaa, hiljaisuutta.

      Poista