lauantai 29. syyskuuta 2012

Raivausta ja huolehtimista


Viikonloppu pitkästä aikaa vailla mitään etukäteen suunniteltua ohjelmaa. Oikeastaan minun pitäisi olla vielä työreissulla Saariselällä, mutta peruin lähtöni viime tipassa työpaikan kiireiden vuoksi. En ollut reissusta innostunut alun perinkään, mutta siellä oli sellainen seminaari, johon olen jo useana vuotena ollut menossa lähinnä yhteistyökumppaneiden toiveesta. Nyt sain jo peräti itseni sinne ilmoitettua . Ehkä tämän jälkeen uskon, että se ei ole minua varten!
Että osasi helpottaa kun sain peruutuksen tehtyä. Lopullisesti olen kai tullut kunnolla kypsäksi keski-ikäiseksi kun vapaaehtoisesti tunturireissusta luovun! Jos kyseessä olisi oma reissu vapaa-aikana, tilanne olisi tietysti toinen!

Aloitettiin puuvaraston raivaus muutama tunti sitten kotona.Kun muutin tähän taloon neljä vuotta sitten, oli mies asustellut täällä yksikseen seitsemän vuotta eronsa jälkeen . Muutama nurkka talosta ei ehkä ollut saanut häneltä juurikaan huomiota noina vuosina. Pikkuhiljaa  olemme yhdessä paikkoja kohentaneet aloittaen asuintiloista. Puuvarasto on ollut lähes koskematon lukuunottamatta joka syksyistä uusien puiden sisäänajoa. Varasto on suuri ja sen nurkkiin on kertynyt puiden lisäksi rakennusaikaista tavaraa ja kaikenlaista muuta mitä nyt elämässä nurkkiin on tapana  kertyä. Nyt mies on rakentamassa varastoon väliseinää, jotta saadaan sinne puuvaraston lisäksi vähän siistimpi paikka isommille tavaroille .Minä olen kuskannut kaikenlaista sälää pois. Ja koko ajan on käyty tietenkin keskustelua että mikä on tarpeellista ja mikä ei!

Poika soitteli äsken ja ilmoitteli, että tulevat iltapäivällä käymään. Taidan tehdä pannaritaikinan jo valmiiksi! Minä muuten jo nyt suren sitä kun pojan perhe muuttaa vuoden alussa takaisin Helsinkiin. En vaan voi olla surematta vaikka kuinka tiedän ettei etukäteen kannata sitä tehdä. Jospa on  vaan helpompaa sitten hyväksyä muutto kun se on ajankohtainen! Ennen huolehti omista lapsistaan, nyt huolehtii lapsenlapsista ja omista vanhemmista. Kai se on ihmisen elämä sellaista että huolehtimisen määrä on vakio!

Vanhempieni savusaunan ranta

2 kommenttia:

  1. Ihania nuo kaikki syyskuvasi!

    Tuollaiset viimetipan peruutukset ovat sitten mahtavan vapauttavia! Tuntee iloa, kun on toiminut itseään kohtaan oikein.

    Samanlaista siivousta sitä täälläkin on meneillään jo monelta vuodelta ja yhä vaan jatkuu. Pikku hiljaa paikat selkenee ja viihtyvyyttä parantaa. Meillä mies tarkka tavaroistaan ja kaiken tahtoisi tallentaa ;) Mutta nyt onneksi jo omasta ehdotuksestaan kärrää niitä kaatopaikalle.

    VastaaPoista
  2. Taitaa olla miehillä vaikempaa tavaroista luopuminen. Vai onko kyse siitä että jos mies on tekevää sorttia niin aina täytyy olla varastoa mistä ottaa kun rakennuspuuska iskee. Vähän niinkuin naisilla , jotka ompelevat tai tuunaavat muuten kaikenlaista. Silloinkaan ei oikein voi heittää mitään pois! No, kyllä noiden varastojen kanssa pärjää kun välillä siivoaa ja järjestää!Onneksi niitä varastoja on. Rivitalo-ja kerrostaloasujilla on vain pienet varastot. Toisaalta , silloin ei ole mahdollista kerätä suuria "kaikenvara"varastoja!
    Kuormallinen meilläkin nyt kuitenkin odottaa peräkärryssä huomista ajelua kaatopaikalle!

    VastaaPoista