sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Marraskuun väriläiskiä







 


Tähän postaukseen sopisi sama otsikko kuin edelliseenkin. Parin päivän reissukin jo mahdollistaa sen matkustamiseen liittyvän irtioton ihanuuden; lähdön, matkallaolon ja paluun! Tämänkertainen reissu oli työreissu. Perjantaina vierailtiin Oulussa kollegoiden luona. Työn sisällöistä oli tietysti mielenkiintoista kuulla mutta minä bongailin myös esteettisiä elämyksiä. Kuinka ihanan värikkäitä työympäristöjä löysinkään; värejä, taidetta, ihastuttavia yksityiskohtia. Ei tosiaankaan ole samantekevää millaisessa ympäristössä työtäsi teet ja missä ihmisiä kohtaat! Päätettiinkin, että omallakin työpaikallamme katselemme työympäristöämme uusin silmin!



Kaikki kuvat kännyllä napsittu joten laatu sen mukainen
 

Reissumme ohjelman olin rakentanut sopivaksi sekoitukseksi virkistystä ja työasiaa ja sekoitus osoittautukin oikein passeliksi. Viikonloppuun osui Oulun joulukauden avaus ja niinpä joka kerran kun hotellin ovesta ulos astuimme niin tupsahdimme keskelle joulupukkeja ja tiernapoikia. Kaupatkin olivat myöhään auki.

Illan teatteri oli myös elämys. Katja Ketun Kätilöstä tehty esitys oli vaikuttava. Ryhmämme kommentit esityksestä olivat  laidasta laitaan eikä esitys varmaan ketään kylmäksi jättänyt. En ole itse vielä kirjaa lukenut. Se kuluu siihen kategoriaan, joka odottaa oikeaa hetkeä. Kun tiedän kirjan aihepiirin niin se ei jotenkin vaan käteen tartu lukemista valitessani. Niin kävi aikoinaan Sofi Oksasen Puhdistuksenkin kanssa. Kirjan luin vasta kesälomalla mökillä keskellä mahtavaa helleaaltoa riippukeinussa. Aina välillä pulahdin järveen ja huuhdoin tyyneen järveen kirjan sisällön aiheuttamat pahimmat tunteet. Mutta kyllä Kätilö ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa. Se on vaikuttava. Ajankohta kannattaa valita sopivasti, ettei käy kuten  esityksen jälkeen takkijonossa missä vetäviin asusteisiin pynttäytynyt nainen totesi toiselle"että revi tästä nyt pikkujoulufiilistä"!

Itse en muutenkaan mielelläni lähde juuri minkään teatteriesityksen jälkeen juhlimaan. Haluan viipyillä teatteriesityksen herättämissä tunnelmissa rauhassa, poikkeuksena tietenkin revyyt ym. ilottelut. Mekin istuimme hotellin ravintolassa porukalla ja jutustelimme esityksestä (toki paljon muustakin). Miten sota-aika muuttaa ihmistä? Mitä kuoleman jatkuva läsnäolo tekee meille? Ajankohtaisia kysymyksiä, jotka tulivat mieleeni tänä aamunakin kotona,kun luin oman aamulehtemme raporttia Gazan pommituksista. Esitys oli puheenaiheena vielä seuraavan päivän hotelliaamiaisella kuin kotimatkallakin.

Kotona olimme sopivasti alkuillasta lauantaina. Mies oli laittanut ikkunoihin joulukyntteliköt ja savupiipusta tuprusi savu. Sauna oli lämpenemässä. Kotiin oli kiva tulla. Ja huomenna on vielä vapaapäivä!


8 kommenttia:

  1. Kiitos, kun jaoit värit kanssamme! Tähän aikaan vuodesta värejä etsii kaikkialta ja noista kuvista huomasi, kuinka tärkeitä värit ovat mm. työpaikan sisustamisessa. Ja kyllä jouluvalot piristävät kadulla ja kotona.
    Valoa ja värejä joulun odotukseen! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin on itsenikin laita! Kun ei värejä enää luonnosta löydä on niitä haettava muualta Minusta joulukin on sopivaan aikaan. Sen tuoman väri-ja valopläjäyksen avulla selviää pahimman pimeyden yli. Tammikuun viidestoista päivä aurinko näkyy taas Lapissakin ja takuuvarmasti hanget myös hohtavat! Värikästä joulunodotusta sinullekin Terttu!

      Poista
  2. Olipa taas mahtavan ihana postaus, kiitos! Hienoja tuollaiset sekoitukset, työ- ja virkistysreissut.

    Just itsekin olen pähkäillyt ja pyrkinyt omaa työympäristöä parantamaan. Täytyy vain saada kaikki joukolla mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika vähän me työpaikassamme yhteisiä reissuja teemme. Enimmäkseen reissut ovat työkokouksia tai joitain koulutusjuttuja yksin tai kaksin. Reilut kymmenen vuotta sitten olimme Lontoossa suuremmalla porukalla ja muutama vuosi sen jälkeen vielä isommalla joukolla Tallinnassa kylpylässä. Juttelimme kyllä täällä reissulla että vähän useammin voisi kyllä näitä reissuja tehdä.

      Poista
  3. Ihanista kuvista nappaisin ketut luokseni ihan heti! Ehkä tätä selittää se, että toinen koiristani pembroke...

    Yhteensattuma sinänsä, samaa teemaa sodan tiimoilta pohdiskelin itse viikonlopun aikana kun katselin elokuvan In the Valley of Elah. Nuoret pojat, elämäusko ja ilo mennyt sota-alueella, tappaminen sallittua ja toiovtua, elämä ei minkään arvoinen, huumeet pakokeinona. Järkyttävä.

    HannaHoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katsoin lauantai-iltana tuon elokuvan. Kieltämättä se sopi hyvin edellisen ollan Kätilön jatkoksi. Samoja teemoja elokuvakin herätti. Sodan vaikutus ihmisen psyykeen ja käyttäytymiseen, meissä kaikissa jossain syvällä olevan pahuuden esiintuleminen, yvän ja pahan ristiriita.Eilen olin vanhempieni luona käymässä ja siellä kyselin sodassa olleelta isältäni huumeiden käytöstä. Molemmille vanhemmilleni aihe oli tuttu ja he kertoivat että lääkkeitä oli sotilaille annettu jotta jaksaisivat ankarissa olosuhteissa. Noista asioista ei ole vain puhuttu.

      Poista
  4. Kiitos kotoisasta postauksestasi. Tutun näköisiä maisemia:) Hienosti olet onnistunut kuvaamaan Oulun jouluisia katuja, en ole vielä ehtinyt käymään kaupungilla joulukadunavajaisten jälkeen. Mutta nythän minä sain katsella niitä täältä kotisohvalta käsin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oulu on kaunis kaupunki. Pidän kovasti noista vanhoista puutaloista torirannassa ja tietenkin koko torialueesta aittoineen. Tosin kaipailen noihin aittoihin kivoja myymälöitä enemmän kuin ravintoloita. Viimeisetkin putiikit ovat niistä hävinneet.

      Poista