perjantai 25. tammikuuta 2013

80-luku Eppuineen ja Juiceineen on niiiin eletty



Sairaslomat ovat erilaisia,kyllä!Vuoden ensimmäisellä viikolla potiessani ensimmäistä flunssaani, jaksoin katsella Yle Areenaa ja lukeakin  jotain. Nyt tuntuu puhti olevan edelleenkin poissa.Ehkä kova, hakkaava yskä on vienyt mehut tältä naiselta kokonaan. Vatsalihakset ovat ainakin niin kipeinä kuin olisi tehnyt tuntien vatsalihasjumpan pitkän tauon jälkeen.

Haahuilen kotona enimmäkseen yöpaidassa ja aamutakissa ja tuntuu ihmeeltä että maanantaiaamuna saisin itseni työkuntoon. Varasin tälle päivälle ennen joulua voittamani Taivaalliset kivet-hierontahoidon, mutta  peruin sen aamulla . En varmaan pysty makaamaan yskältäni hoidon tarvitsemaa aikaa rauhassa, tippuvat kivet ties minne.

Keskiviikkona kävin illalla kuitenkin pikaisen reissun kauppakeskuksessa hankkimassa täydennystä maalaustarvikkeisiini. Huomenna nimittäin alkaa koko kevään kestävä terapeuttinen  taidetyöskentely, johon olen ilmoittautunut mukaan. Kurssi kestää yhden viikonlopun kuukaudessa koko kevään ajan. Odotan kurssia uteliaana ja kiinnostuneena ja aion sinne raahautua oli olo mikä oli! Olen aikoinaan opiskellut yliopistossa ekspressiivistä taideterapiaa ja tämä on vähän saman suuntaista.

Toinenkin kiinnostava kurssi, johon olen ilmoittautunut, alkaa helmikuun alussa kansalaisopistossa. Valokuvaaja Irma Varrio vetää mielenkiintoiselta tuntuvan Omakuva - valokuvamatka minuuteen -kurssin.  Irman mukaan omakuvatyöskentely palauttaa tekijänsä aina saman kysymyksen äärelle: kenen silmin itseäni katson? Omakuvatyöskentelyn lähtökohtana on itsetutkiskelu eikä omakuvan näköisyyttä kukaan voi kyseenalaistaa. Omakuva on yhtä aikaa kommunikoiva ja mykkä, paljastuksia ja kätkemisiä.

Kurssilla on paljon valokuvaustakin joten jospa lisää oppisi näinkin kun minulle ei tekniikkakurssi  tunnu niin hyvin passaavan. Kertakaikkiaan en ole ihminen, joka oppii tekniikkaa kurssien avulla, opin kyllä sitä silloin kun on pakko oppia saadakseni sen avulla sitä mitä haluan.

                    

Tämän kuvan nappasin äsken kännykameralla työhuoneeni seinällä olevasta kuvasta. Kuvassa olemme minä (punaisessa bleiserissä) ja Ulkomaanystävä. Muistaakseni olemme jossain kunnan syysjuhlissa, molemmat olimme silloin nimittäin töissä samassa paikassa. Vuosi taisi olla  se legendaarinen -85, josta Timo Koivusalon Manserock elokuvakin kertoo. Kuvasta tulvii muistoja, kaikenlaisia. Meidän  habituskin on niin   80-lukua olkatopattuine bleisereineen ja föönihiuksineen. Minä muuten ainakin aion käydä tuon kovasti parjatun elokuvan katsomassa, ihan  vaan  sen vuoksi että 80-luku Eppuineen ja Juiceineen on vaan niiiin eletty.

Tästä postauksesta tulikin jännä ja melko tyypillinen minun tapana tehdä näitä postauksia.Toisissa postauksissa minulla on etukäteen ajatus mistä kirjoitan tai mitä kuvia tänne laitan ja toisissa on vain tunne että jotain varmaan ehkävoisi kirjoitella.  Ja tänään tilanne oli tuo jälkimmäinen. Päässä ei tuntunut olevan mitään järjellistä, eikä kuviakaan ollut mielessä. Näpsin työhuoneesta kännykameralla muutaman kuvan kun olin siellä aikaa viettänyt noita maalaustarvikkeita  laitellen valmiiksi. Ja siitähän se sitten lähti. Varmaan nämä  tässä postauksen aikana tulleet ajatukset ovat hyvää esilämittelyä tulevia koulutuksia varten.

14 kommenttia:

  1. Voi, minä muistan oikein hyvin tuon kuvanotto hetken. (Ne olivat kunnan juhlat siellä jossakin Kemijokivarressa, siinä "uudessa" paikassa...) Minulla oli yllä minun tuonaikainen lempibailaus asuni, Mexxin housu-asu villasekoitekankaalla. Me olimme kuin kuumeessa tuohon aikaan, tahdoimme kaiken ja heti! Se oli ihanaa aikaa, ilman sitä, en varmaankaan pystyisi olemaan niin rauhallinen nyt. Luulen, että sanonta siitä, että mitään kehitysvaihetta ei voi elämässä hypätä yli, pitää paikkaansa.
    Hyvältä kuulostaa tuo sinun kurssisi, voisinpa minäkin olla mukana!
    rt. terveisin santtu anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne aikaa myöten kiihkeimmätkin ajat asettuvat oikeaan mittasuhteeseen ja näyttäytyvät voimavarana tässäkin hetkessä ja elämässä. Elämä on elämistä varten todellakin!Kylläpä olisikin mukava jos olisitkin mukana.Ajattelin muuten että ensi viikolla menen tuon Manse rock elokuvan katsomaan, olet ehkä leffasta kuullutkin? ja pyydän mukaan Pippeä ja kumppaneita. Jotenkin tuntuu että tuo seura on ainoa oikea elokuvan katsomiseen, sinä tietenkin itseoikeutetusti mukana jos täällä olisit! Että me muuten olemme kauniitakin tuossa kuvassa!

      Poista
    2. Kauniita olimme ja kauniita olemme nytkin, jos katsomme kuvia 30 v. myöhemmin! En ole kuullut elokuvasta, mutta ehkä voin katsoa sen pääsiäisen alusviikolla kun olen suomessa? Minun täytyy tunnustaa, että minä kaipaan aina silloin tällöin tuota entistä paloa, silloin elämä tuntui seikkailulta eikä ollut yhtään pitkäveteistä.

      Poista
    3. Ilman muuta edelleenkin olemme kauniita, aina! Minä en kyllä kaipaa yhtään entistä paloa enkä seikkailuakaan. Nautin suuresti nykyisestä olotilasta, välillä tasaisestakin. Mutta tykkään kyllä muistella noita aikoja:-)

      Poista
  2. Sulla on inspiroiva kevät tiedossa! Syksyllä ei ehkä jaksaisikaan kahta harrastusta vetää, mutta keväällä on ihan toinen asia. Sitä paitsi kumpikin varmaan täydentää toistaan. Tuo matka minuuteen kuulostaa mielenkiintoiselta, ja jos täällä olisi tarjolla vastaavaa, voisin hyvinkin lähteä. Äkkiseltään kuvittelisi, että eihän sitä enää tässä iässä tarvitse, vaan toisin on. Ja kun yrittää toteuttaa ajatustaan kameralla, oppii väkisinkin koko ajan uutta tekniikasta.

    Juuri samanlainen tukka oli mullakin ennen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin pitkään kun näin tuon valokuvausjutun että jaksanko molempia. Toiselle olin jo paljon aiemmin ilmoittautunut. Tuo taidejuttu on kerran kuukaudessa, valokuvajuttu kerran viikossa, joten se vie varmaankin enemmän aikaa. Ajattelen myös että ne täydentävät hyvin toisiaan. Aina on myös se uhka ettei valokuvajutuun tule tarpeeksi ihmisiä, pienen paikkakunnan haittapuolia. Nyt odottelen siis vähän jännittyneenä siis että alkaako kurssi vai ei!
      Tuo tukkamalli ei onneksi niitä pahimpia 80-luvun malleja ollut:-)

      Poista
  3. Joulun jälkeen vastaavanlaista kuumeflunssaa podin, ei kiva. Paranemista!
    Ihana tuo -80 luvun kuva näyttävistä naisista!
    Mielenkiintoiselta kuulostaa tuo suunnittelemasi uusi maalausharrastukses.
    Ja jos on riittävää motivaatiota tietyille asiolle, niin kyllä sitä oppii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on oikeastaan jatkunut se sama flunssa mikä alkoi joulun jälkeen. Välillä oli viikko parempaa aikaa mutta ihan normaalikunnossa en ole ollut ollenkaan. Mutta eiköhän tmä tästä, vatsalihaksiin ottaa tällä hetkellä eniten kun yskiminen on niitä koetellut.

      Poista
  4. Minusta sinun postauksesi ovat aina kivoja luettavia kuvineen :).
    Nuo erilaiset kurssit tuovat aina jotain uutta kivaa itselle. Minä kävin Miina Savolaisen voimauttava valokuvaus -perusteet ja se oli ihana kokemus omaan itseen,todellakin voimauttava, siitä sai myös upean menetelmän käyttää omassa työssäni. Varmasti mielenkiintoinen tuo valokuvamatka minuuteen.
    Paranemista sinulle :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisin halunnut osallistua myös Miina Savolaisen kurssille, se oli täällä ja alkaa nytkin pidempänä. Mutta sen aikataulu ei passannut minulle, olisin joutunut olemaan pois liian monta kertaa.Niin ja mukava kun postaukseni ilostuttvat sinua!

      Poista
  5. Toivottavasti flunssasi paranee pian. Kärsin samanlaisesta ja se kestää...
    Sinulla on mielenkiintoinen kevät tiedossa. Itse kävin vastaavanlaisen kuviskurssin joskus 90-luvulla ja voisin ottaa uusiksi, jos olisi tarjolla.
    Ja Manserock; onhan se pakko katsella ja kuunnella elokuva. Itse en ole onnistunut saamaan lippua sopivaan aikaan TTT.n esitykseeen.
    Oikein voimauttavaa kevättä sinulle! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa flunssa parenee, mutta ei ole ohi vieläkään. Huomenna kuitenkin menen jo töihin, katsotaan miten käy!
      Kuviskurssini oli tosi hyvä, intensiivisesti tuli työskenenneltyä 10-18 viikonlopun molempina päivinä, kuukauden päästä jatketaan. Toivottavasti sinunkin kohdallesi osuu joku vastaava, etenkin jos olet menetelmän hyväksi aikoinaan kokenut.
      TTT:n esitys olisi minuakin kiinnostanut vaan en edes yrittänyt lippuja saada sillä tosin ei kovin usein tule edes käytyä. Ja sen kerran kun käy niin vietän aikaa veljen perheessä.
      Kivaa alkavaa kevättä sinullekin!

      Poista
  6. Nyt on voimaantumiskurssien aika itse kullakin!
    Jos jaksat ja ehdit vielä vastata haasteeseeni, olisi mukava kuulla muistakin lempijutuistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Ellinoora! Vastailen siihen jahka sopiva hetki ja fiilis löytyy!

      Poista