tiistai 1. tammikuuta 2013

Valo kamppailee varjon kanssa

                       Rafael Wardin maalaus "Ikkunassa"(Valtion taidemuseo)
                     
 
Flunssa on tarjonnut minulle mahdollisuuden pitkästä aikaa pysähtyä oikein kunnolla . Nukkumisen ohella jaksan surffailla välillä siellä täällä, katsella rästiin jääneitä jaksoja Yle Areenalta (kuten vaikkapa Vallan linnaketta, Ystävien kesken-sarjaa, Midsommerin murhia) , lukea yöpöydän kirjakasaa sieltä täältä (juuri sain loppuun kevyen Keltaisten sitruunoiden ravintolan), räpläillä blogin ulkoasua ja kierrellä minulle uusissa blogeissa.
 
Tuo Rafael Wardi päätyi tähän postaukseen pitkällisen ajatuksesta toiseen-kierroksen kautta. Lähdin tutkimaan tarkemmin tammikuun lopulla aloittaamani taideterapeuttisen kurssin ohjelmaa ja minulle uuden kouluttajan taustaa. Hänen elämäntarinaansa ja uraansa tutustuessani törmäsin Rafael Wardiin, jonka näyttelyn hän kertoi olleen yksi vaikuttava tekijä urallaan.Niinpä lähdin tutkimaan minäkin Rafael Wardia tarkemmin,Hänestä olen tietenkin kuullut aiemmin, tosin en itse ole hänen yhdessäkään näyttelyssään ollut. Muistan, että hänen vaikuttavimpia maalauksiaan ovat ollut hänen vaimostaan tekemänsä maalaukset ajalta, jolloin Wardi kävi hoitamassa muistisairasta vaimoaan hoitokodissa.Vaikuttavaa on myös hänen vahva värien käyttö, etenkin keltainen. Taidanpa seuraavalla Helsingin matkallani etsiä Rafael Wardin töitä jostain museosta, Ateneumista varmaan löytyy.Vuonna 2008 Wardin töistä oli laaja näyttely, josta voit lukea vaikka tästä.
 
Mielenkiintoinen tutkimusmatka minulla oli värien maailmaan ja samalla vähän muuhunkin, niinkuin aina. Keltainen ei ole lainkaan hassumpi löydös keskellä kaamosta.

10 kommenttia:

  1. Ihanaa keltaista valoa tuo tämä maalaus harmaaseen vuoden ensimmäiseen päivään, kiitos!

    Valoisaa kuluvaa vuotta!

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidän Rafael Wardista, olisi tosiaan kiva päästä tarkemmin tutkimaan hänen maalauksiaan näyttelyissä. Kiva blogi sinulla, päätin tulla kurkkaamaan! Kiitos kun tulit lukijakseni! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiintoisa oli oma blogisikin!Mukava kun minunkin blogini sinua kiinnostaa, tervetuloa lukijaksinikin!

      Poista
  3. Hih, aika samanlaista katselulistaa mennään, tuo Våra vänners liv oli suosiossa jo ekalla kierrokselaa ja nyt oon paikkaillut väliin jääneitä jaksoja urakalla. Kummasti sitä muuten maku muuttuu, jääpi jenkkisarjat katsomatta nykyisin, nippu islantilaisia elokuvia tuli katsottua, ja suosikkeja nyt tuon edellämainitun lisäksi Solsidan, Mordet på Sandhamn, Arne Dahl, Varg Veum (joka näkyy netflixin kautta!) jne.

    Rafael Wardi. Äärettömän upea taiteilija ja ihminen, jonka töissä hehkuu aina valo ja toivo, aiheen raskaudesta huolimatta. Tuon näyttelyn teemaan liittyy kummitätini (Maija Paavilainen) kanssa kirjotettu kirja, jota itse selaan useamman kerran vuodessa.

    HannaHoo

    PS. Töihin napajäätikköä (kiitos kaupungille vaan hiekoituksen puutteesta, mur.) pitkin taapertaessa oli vähän mikä maa, mikä valuutta-fiilis, vaikka ei tullut edes juhlittua, normiarkeen paluu on ilon asia sekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä sattuma että Rafael Wardi linkittyy sinuun tuon kirjan kautta. Surffaillessani törmäsin tietenkin myös kirjaan ja ajattelin että siihen olisi kiva tutustua tarkemmin! Jännää on myös miten taide tai kirjat tulevat eteen silloin kun niiä tarvitsee. Nyttunnen tarvitsevani monstakin syystä Rafael Wardin hohtavan lempeitä värejä... Yksi syy on kunnon flunssa, jota olen potenut jo sunnuntaista alkaen. Töihin palaan vasta ensi viikolla joten sairaslomalla vielä muutama päivä.Ehkäpä näin on tarkoitettu. Saan voimistua rauhassa tuleviin koitoksiin. Oikein hyvää alkanutta vuotta sinulle ja yritä selvitä töihin kunnialla (joko icebugit on hankittu)!

      Poista
  4. Arvaatkos miten Saimaalla veneily ja Wardi olisivat voineet liittyä toisiinsa? Wardin näyttely oli Heinäveden kirkossa viime kesänä ja jos oikein mutkittelee veneellä, niin melkoisen lähelle Heinäveden keskustaa veneellä vissiin pääsee. Valitettavasti en ehtinyt tuota näyttelyä katsomaan.

    Toivottavasti paranet pian flunssastasi! Sairasloma antaa kyllä mukavia mahdollisuuksia esim. blogien löytämiseen; sairaslomalla ollessani löysin blogisi tammikuussa 2008! Kiitos siitä!
    terv. Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesänä emme veneellä Heinävedellä käyneet mutta edellisina kesinä kyllä. Heinäveden kirkossa en ole vieraillut mutta aionpa käydä kun seuraavan kerran sinne osun. On vaan satamasta melkoinen kiipeäminen kirkonmäelle.

      Sanoin juuri äsken miehelleni että läppäri on ihana asia sairaslomalla; voi kierrellä blogeissa, kurkkia face-bookissa, tutkia nettikauppoja, katsoa lempisarjoja Yle Areenalta ja paljon paljon muuta.Tuntuu nimittäin että lukeminenkin on tällä olotilalla liian raskasta.

      Ajatella että olet seurannut elämääni blogin kautta jo viisi vuotta. Kiva kun kerrot kommeteissasi vähän itsestäsikin, myös sinuun on ollut hauska tutustua!

      Poista
  5. Muistan kerran Ateneumissa käydessäni miten Wardin työt erottuivat juuri tuon värien käytön johdosta.Tuossakin on ihanat värit! Toipumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tammikuun puolessa välissä pääsen itsekin käymään Ateneumissa katsomassa livenä Wardin töitä.Ja kiitos, olo on ollut tänään jo parempi!

      Poista