sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pitkiä pyhiä ja keväisiä päiviä

Lempisarjat on katsottu Areenalta. On rauhallista olla kotona päiväsaikaan ja katsella kun kevään valo kiertelee huoneissa. (ja samalla paljastaa armottomasti ikkunoiden likaisuuden talven jäljiltä,huoh).


Päiväkahvilla nautittiin miehen tyttären tekemää porkkanapiirakkaa. Kuvanottovaiheessa piirakka oli syöty. Minä itse en ole leiponut mitään, vaikka aineksia olen kyllä hankkinut niin rahkapiirakkkaan kuin pääsiäiskakkuunkin. Ehkä jotain teen huomiseksi kun väkeä on tulossa enemmän. Nyt kotona on mieheni ja vanhempi poikani, joka lähtee tänään iltakoneella ja vie mukanaan Amalia-koiran.Hänen vaimonsa kotiutui hetki sitten takaisin Helsinkiin  Australiasta, oli siellä pari viikkoa kauemmin kuin poikani.


Ulkomaanystäväkin on viettänyt täällä viikon vanhan äitinsä luona. Ehti hän meilläkin olla yhden yön. Ystäväni tietää kuinka kaipaan tähän aikaan magnoliapuiden kukintaa ja hän toi minulle  kukkataulun tuliaiseksi. Kiinnitin sen keittiön seinään ja saan kummasti siitä energiaa ja uskoa kevääseen!


Amalia, espanjalainen katukoira juuriltaan, on nauttinut lapinlomastaan täsyin siemauksin. Ja vapaudesta kun saa pihalla temmeltää vapaana. Ja kaivaa myyriä lumen alta. Sisälle se tulee vasta viime tipassa kolmella jalalla loikkien. Amalialla on taas sopeutuminen Munkkiniemen maisemiin ja säntillisempään päiväjärjestykseen.  No , koirallakin on oikeus mummilalomiin!




Uskoa vaatii  luottaa siihen että reilun kuukauden päästä täälläkin on jo keväistä. Tänä talvena taitaa olla etelämpänäkin lähes yhtä lumista. Se vähän lohduttaa! Ettei ihan vielä tarvi katsella niitä kuvia, joissa jo pihoja  kuopsutetaan! Sitäpaitsi upea auringonpaiste lievittää kummasti. Toiveeni ulkoilusta on todella toteutunut!

Eilen hiihdin  kotoani vanhempien luokse maalle Matkaa kertyi jäätä pitkin n. 16-17 km Perille asti en ihan hiihtämällä päässyt kun siinä oli sula koskipaikka, jota en uskaltanut lähteä kiertämään enää. Mieheni ja poikani ajelivat sinne autolla kaivamaan savusaunaa esiin lumen keskeltä. Lämmittivät nimittäin sen! Savusaunalle on matkaa talolta n. 150 metriä ja miehet saivat aikaan pienen polun , jota pitkin oli vielä melko hutera kulkea. Äitini, 79 v, tarvitsi sauvat tuekseen, mutta niin vain hänkin selvisi saunaan kanssani. Vaivat unohtuivat savusaunan lempeässä löylyssä ja sen jälkeen ulkotulilla tähtitaivasta ja revontulia katsellessa.

Nyt on hirvikäristys ja hirvipata leivinuunissa. Käristyksen syömme tänään ja huomenna on sitten hirvipadan vuoro. Odottelemme nuoremman poikani perhettä kohta tulevaksi. Ehtivät olla yhden yön täälläkin, joten saan vähän aikaa olla Kuusenkerkänkin kanssa!


4 kommenttia:

  1. Lunta on paljon, mutta kyllä aurinko on jo nyt näyttänyt, miten sitä haihdutetaan taas poiskin. Annetaan sille kuukausi aikaa!

    Ison suvun kekskellä kasvaneena sinun pääsiäisenviettosi kuulostaa siltä oikealta. Monta pyhää ja paljon ihania kohtaamisia. Menettelee se silti kaksistaankin, mutta tänään jo tuntui, että aika on pysähtynyt ja kello raksuttaa samalla kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä alkaa kahdnkeskinen aika pääsiäispyhien jälkeen kun talo taas tyhjenee. Odotan kyllä sitäkin! Ja sitten on vielä viikko omaa aikaa kun lähden Saarijärvelle viimeiselle kuntoutusviikolle!
      Tänä pääsiäisenä olen kyllä ottanut pyhät tosi leppoisasti. En ole uhrannut aikaa keittiöhommiin eikä kumma kyllä kukaan ole siitä asiasta mitään sanonut. Ruokaa on ollut ja sitä on säännöllisesti pöytään ilmestynyt!Kun oppisi vielä jouluisin saman pysymään samassatyylissä. Silloin minulla aina tahtoo ryöpsähtää kaikki yli ja seurauksena on sänkyyn kaatuminen jonkun taudin jälkeen!

      Poista
  2. Mahtavaa tuo savusaunaaminen lumisessa maisemissa!
    Hyvinpä vaikuttaa sielläkin pääsiäisen aika menneen, kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu, savusaunaaminen! Mukavasti on täälläkin mennyt, sain lapsenlapsenkin käymään yhden yön yli! Hänen kanssaan on sitten ilta touhuttu!

      Poista