perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ounasvaaran kengänjättöpoluilla








Tänäkin aamuna heräsin siihen, kun aurinko leikitteli makuuhuoneiden sälekaihtimilla. Kevään ei enää niin voimallisena tuntuva valo tulvi pehmeänä huoneeseen. Hankin helmikuussa makuuhuoneeseen sellaiset vuoratut verhot, jotka eivät valoa päästä sisään, mutta taidan jättää ne komeroon. Se hankinnan tein silloin kun valo tuntui suorastaan tunkeilevalta kaamoksen jälkeen.

Kun olen rauhassa herätellyt kehoni  ja mieleni uuteen (loma)päivään niin seuraava koitos on tassutella aamutakissa yläkertaan, laittaa kahvinkeitin pulputtamaan ja tepsutella postilaatikolle edelleen aamutakissa hakemaan päivän lehti. Naapureille, jotka samaan aikaan rassaavat autojaan käyntiin , on oikein nautinnollista toivotella hyvää työpäivää! Tämän päivän lehdessä oli juttua siitä, että Lapin Kansa on toimittanut kokeilumielessä  tabletteja ja digilehden käyttöoikeudet  lehden sellaisille lukijoille, joille lehteä ei aamujakelussa voida toimitaa. Siis syrjäisimmillä seuduilla asuville lappilaisille. Tarkoituksena on tietenkin opettaa lappilaiset käyttämään digilehteä perinteisen paperiversion sijaan. Anteeksi vain Lapin Kansa, mutta itse edustan vielä sitä väestönosaa, joka tykkää tepsutella postilaatikolle lehteä hakemaan ja levitellä paperilehteä aamiaispöydässä. Myönnän että luen kyllä digilehtiäkin ja tabletinkin jo omistan, matkoilla ovat hyviä käyttää. Haluan silti vielä säilyttää perinteisen lehdenkin.

Siinäpä ne lomapäivän pakolliset kuvio, hidas herääminen ja aamukahvit! Loppupäivä tehdäänkin sitten ihan sitä mitä haluaa.  Eilen lähdettiin miehen kanssa testaamaan Ounasvaaran talvikävelyreitti, 6,9 km. Aurinko paistoi edelleen pilvettömältä taivaalta, metsässä oli jo kevään tuntua mutta polku ei vielä pettänyt kun oli tehty moottorikelkan tekemään uraan. Äitini kertoi muuten viime savusaunareissullamme lankalauantaina kun vaivoin pääsimme saunaan hankeen  poljettua pientä polkua pitkin, ettei ennen tehty lumitöitä lainkaan. Polut olivat ns kengänjättöjä eli kun tiettyjä reittejä koko ajan kuljettiin niin ne pysyivät auki. Vähän niinkuin eläinten polut!

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Tottorakalla, jonka rakentaminen aikoinaan kuumensi tunteita Rovaniemellä. Se rakennettiin joskus 80-luvun lopulla Ounasvaaran korkeimman kohdan jatkoksi rakennus-ym . maajätteestä ja huipulle pystytettiin vielä kodanmallinen lähtöteline. Tottorakka rakennettiin laskettelijoiden käyttöön.Nyt se ei enää taida kenenkään tunteita kuumentaa vaan on hyvin muovautunut osaksi Ounasvaaran maisemaa. Mies on ollut aikanaan mukana tuossa rakennustouhussa. Muisteltavaa riitti myös kun istuimme Ounasvaaran hiihtomajan rappusilla mehupaussilla. Mies on käynyt siellä aikoinaan juhannustansseissa ja minä muistin monet lapsuudenperheen kanssa tehdyt hiihtoreissut sinne. Majan kuuma kaako kermavaahtoineen hivelee vieläkin maku-ja tuoksunystyröitäni!

Ulkoilun lisäksi raivaushommat edistyivät edelleen; sain laitettua talvivaatteet jo talvisäilytykseen, jotain jätin vielä esillekin kun ulkona näkyy kuitenkin vielä enemmän talvea kuin kevättä.Tänään ajattelin varata ajan ripisien ja kulmakarvojen kestovärjäykseen ja kierrellä vähän kaupungilla. Illalla menemme miehen kanssa syömään Ounasvaaran huipulla olevaan ravintolaan. Saimme häälahjaksi lahjakortin sinne, ravintola on tosi hyvätasoinen! Ei ole kuulkaa yhtään hassumpaa viettää lomaa kotosalla!






2 kommenttia:

  1. Mahtava päivä! Ihania aurinkoisia kuvia kevättalven maisemista,tätä oli tosi kiva katsella ja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskomatonta on kuinka kauan nämä aurinkoiset päivätovat jatkuneet! Meillä on aurinkoista tänäänkin! Täyyy kerätä aurinkoa oikein varastoon!

      Poista