Mitähän tästä viikosta sanoisi? Viikkoon on mahtunut koko elämän kirjo:iloa, surua, pettymystä, innostusta, onnistumisia, haasteita, kuohahtelua. Kaikkea tuota on kuorruttanut kevään säiden yhtä moninainen kirjo. Sadetta sekä räntänä, tihkuna että rankkasateena, auringonpaistetta, yöpakkasia, pilvipäiviä. Joki on viittä vaille auki koko leveydeltään, joutsenet ovat palanneet ja ystävien facebook-päivitykset ovat täynnä ilmoituksia ja kuviakin muista kevään linnuista, västäräkistäkin jo! Etelämpänä ystävät haravoivat jo pihojaan ja ihmettelevät maasta ilmestyviä nuppuja.Kevät on vahvaa ja voimallista aikaa. Ei sovi kaikille.
Töissä näkyy se toinen puoli. On ollut tosi kiireistä, ihmisillä nousevat pintaan monenlaiset huolet ja ahdistukset, mieli ei kestä kirkkautta ja muutosta.
Surua on ollut lähipiirissänikin. Yhden läheiseni entinen mies, hänen lastensa isä, löydettiin kotoaan menehtyneenä sairaskohtaukseen.Minulle miehestä jäi hyvä muisto, vaikka hän menettikin jossain vaiheessa otteen elämästään. Lasten tai jo nyt nuorten aikuisten puolesta olen surullinen, heille isä oli tärkeä loppuun asti, vaikkei tämä tukena heille pystynyt olemaankaan.
Hyvin olen jaksanut tämän vaiherikkaan viikon. Tätä päivää lukuunottamatta olen kulkenut pyörällä töihin ja käynyt pari kertaa kuntosalillakin. Työpaikalla liityttiin valtakunnalliseen kilometrikisaan ja siitä innostuneena ostin pyörääni tänään kilometrimittarin.Pari vuotta sitten osallistuttiin kävelykisaan ja silloin työpaikka lahjoitti meille askelmittarit. Olen näemmä vähän yllytyshullu, koska minut saa helposti mukaan tällaisiin juttuihin. On kiva täytellä taulukoita ja seurata muidenkin kilometrien karttumista.
Toteanpa jälleen että vierivä kivi ei sammaloidu....ja on myös hyvä innostua aina välillä!
Viikonloppuuni kuuluu huomenna juhlimista isän ja äidin kanssa eli osallistuminen Veteraanijuhlaan. Mies haluaa Rakennusmessuille ja minun on käytävä sunnuntaina vielä töissäkin kun en kiireisen , sirpaleisen viikon melskeissä saanut valmiiksi kuun loppuun mennessä tehtäviä selvityksiä.
Mutta juuri nyt ilta on aurinkoinen, taitaa olla täysikuukin ihan kohta, joutsenet huutavat ja lähden kohta koiralenkille kuuntelemaan niiden huutoja
Kevät on voimakasta aikaa, puut tulivat vihreiksi niin nopeasti että silmillä saattoi seurata. Kaikki kasvaa monta senttiä vuorokaudessa ja itse seison keskellä sitä kaikke ja hämmästelen ja on tuo tunne, että ei pysy mukana menossa. Ei ihme, että monet eivät todellakaan jaksa: keväisin kuolee kaikista eniten ihmisiä, jos tilastoja oikein muistan. Otan osaa suruun....rt.santtuanneli
VastaaPoistaKiitos Santtu!Jutellaan tästäskin enemmän kun pian tavataan!
PoistaJoutsenten huudossa on jotain alkukantaista, se on niin rumaa ja voimallista ja siksi tykkään siitä. Muutos kevääseen oli tänä vuonna niin nopea, ettei ole ihme, jos kaikki eivät sopeudu siihen. Sinua varmaan auttaa jaksamaan tuo liikunta. Minusta ainakin päivä lähtee paremmin käyntiin silloin, kun kävelen osan matkasta. Ja sen pyöränkin voisin kaivaa naftaliinista.
VastaaPoistaPyöräily on hieno tapa aloittaa aamu Meillä on autossa sellainen helppo pyöräteline, joten jos sataa kaatamalla niin pyörän voi heittää auton kyytiin. Tosin ei ole usein tullut tuota mahdollisuutta käytettyä. Mutta että se mahdollisuus on, helpottaa jo kummasti.Ja totta, liikunnan avulla jaksaa huomattavasti paremmin vaikka matsi sohva versus kävely tai muu liikunta on aina vaikea etenkin iltaisin. Senpä vuoksikäyn kuntosalilla useimmiten aamuisin ennen työhön menoa. Menen nimittäin usein vasta kymmeneksi töihin jos illalla n tiedossa ryhmä.
PoistaJoutsenten huudot menevät suoraan sieluun,ehkä juuri tuon alkukantaisuuden vuoksi.
Voi miten ikävää, otan osaa suruusi. Kevään myötä lisääntyvä valo aiheuttaa tosiaan monille ahdistusta ja masennusta. Itselleni vaikeinta aikaa on loka- ja marraskuu, kun on pimeää ja jos vielä sataa vettä päiväkausia yhtäjaksoisesti, on mun vaikea keksiä juttuja, joista repiä iloa ja energiaa. Luonnossa liikkuminen ja lukeminen ovat niitä tärkeimpiä keinoja, joilla itse saan potkua elämääni ihan ympäri vuoden. Voimia ja auringonpaistetta sinulle <3 Ja tosiaan, jokaiselle tekee hyvää aika ajoin innostua jostain :D
VastaaPoistaLoka-marraskuu on minullekin vaikeaa, sellaista siirtymäaikaa sekin. Tosin pimeys ja saapuva joulu helpottaa ja usein varaan tuohon aikaan reissun johonkin. Niin ollaan ensi syksyllekin jo suunniteltu.
Poista