Minun pyöräilyinnostukseni vaan jatkuu. Tänään pyöräilin vanhempien luo maalle ja melkein takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi mittariin 32! Jos olisin jaksanut kotiin saakka niin 8 kilometriä enemmän olisi saldo ollut. Mutta hyvä näin!
Nämä kuulaat vaihtelevat kevätpäivät antavat minulle energiaa, Maisema pyörämatkani varrella on myös mitä mahtavin. Tällä kertaa seurailin Kemijokea, joka on jäistä vapautunut. Kuvat ovat lapsuuden ja nuoruuden kotikyläni maisemista, Vanhempani edelleen asuvat tässä kylässä. Jokivarren kylät sijaitsevat kahta puolen jokea. Kotikylään valmistui viime vuonna silta joka helpotti kyläläisten elämää paljon. Aiemmin joki ylitettiin kylän kohdalta lossilla. Lapisilla oli kelirikkoaikaan pitkä koulumatka kun joutuivat kiertämään kaupungin kautta.
Vanhempien luona oli mukava jälleen käydä, siskokin oli meidän mukana. Tehtiin ruokaa yhdessä kolmistaan, äiti, pikkusisko ja minä. Mies naureskeli jälkeenpäin, että olihan hauska kuunnella meidän keittiökähinöitä. Kaikki puuttuivat toisten tekemiseen, äiti eniten.Minä laitoin ruokaa, sisko leipoi mustikkapiirakkaa ja äidillä oli pullantekoprojekti, joka ei meinannut millään edistyä kun hän vahti koko ajan meidän tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Pullan teosta piti muistuttaa vähän väliä, mutta lopputulos oli kyllä herkullinen. Äidin pulla on maailman parasta!
Tutut maisemat ;)
VastaaPoistaRehellistä ankkastokkaa, pullapitkopullaa pitää välillä saada!
VastaaPoistaTutulta kuulostaa tuo äidin neuvominen ja ohjaili nuoremmalle ruuan laittajalle ;)
On ne nämä äitimme ikäiset naiset vain aikamoisia loihtijoita,hengen nostattajia, ahkeria ja viitseliäitä herkkujen taikojia.
Hyvää äitien päivää!