sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Osa minusta jäi taas sinne...


Oikein hätkähdin kun huomasin edelliseen postaukseen tulleen onnittelun hääpäiväni johdosta.Siitähän on jo ikuisuus! Minulle on näemmä vähän kuin huomaamatta tullut melkein kuukauden blogitauko.Loman päättymisestäkin on kulunut jo viikko. Lappiinkin on tullut syys,kohta viilenee ja Iso Riipijä vienee puista loputkin lehdet. Minulle, syksyihmiselle, tämä on hyvää aikaa. Tykkään kävellä hämärtyvissä illoissa ja tuntea raikkaan, kirpeän syystuulen iholla. Ja ehkä otan syksyn ilolla vastaan myös siksi kun tänä vuonna kesästä on saanut kyllikseen.




Saimaan viikkomme oli kenties parhain tähänastisista. Koko syyskuisen viikon aurinko paistoi lähes pilvettömätä taivaalta, lämpötila oli hellelukemilla, veteen sai pulahtaa ilman saunaakin ja mikä parasta, joka puolella oli rauhallista. Oli ihmeellinen, melkein epätodellinen tunne kun puksuteltiin laajojen selkien, lahtien ja salmien läpi ypöyksin, mökeilläkin oli hiljaista. Öisin oli pilkkopimeää ja  mekin olimme mieluummin myrskylyhdyn ja iltanuotion valossa kuin käytimme veneen valoja.


Syksyn venereissulle pääsi Zorro-koirammekin mukaan. Kesällä jätämme hänet hoitoon kun  laitureissa on vilkkaampaa. Koira nautti myös suuresti olostaan. Tosin Puumalan laiturissa tankatessamme meinasi käydä köpelösti kun emme muistaneet teljetä innokasta veneilijäkoiraamme lähdön ajaksi kajuuttaan ja niinpä hän loikkasi maihin siinä vaiheessa kun olimme jo irtautuneet laiturista ja moottori oli käynnissä. Siellä  koira sitten katseli hölmistyneenä erkanevaa venettä ennenkuin saimme peruutettua takaisin. Onneksi koira pysyi aloillaan ja odotti kiltisti hakijoita. Kyllä koira tämän episodin jälkeen taas oppi, että vene on yhtä kuin ruoka ja  lauman muut jäsenet!





Omat akut latautuivat täydelle teholle tuon reilun viikon veneilyn jälkeen. Iltanuotiot, hengästyttävät aavat järvimaisemat, lenkkeilyt jäkäläisillä kalliolla, iltaviinit myrskylyhdyn tuijussa auringonlaskuja katsellen...taas jäi minusta osa sinne...

Loman loppu kuluikin ensin lasten perheissä ja sitten vietin muutaman kauniin loppukesän päivän miniän ja Pikkukakkosen kanssa Upsalassa,kaupunki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja yllätti positiivisesti.Ehkä kerron lisää myöhemmin sillä nyt alkaa Silta! Mahtavaa että uudet jaksot tulevat näin nopeasti!

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!!!
    tv. santtuanneli

    VastaaPoista
  2. Kertakaikkisen upeita kuvia!! Ihana Saimaa ♥ Aivan ihana on kyllä tuo teidän lappalainenkin! Onneksi oli fiksu ja malttoi odottaa teitä rauhassa laiturilla. Mekin telkeämme koirat aina kajuuttaan satamamanöövereiden ajaksi, koska molemmat ovat melkoisia touhottajia. Aurinkoinen sää, hiljaisuus ja rauhallisuus kuulostavat yhdessä ihan täydelliseltä paketilta, ihanaa...
    Kaunista syksyn jatkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkään syksystä, mutta siitä huolimatta on vaikeaa ajatella, että kuluu pitkä aika ennenkuin seuraavan kerran päästään vesille. Vuosi vuodelta Saimaan vesistöt vetävät meitä puoleensa enemmän.Mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  3. Onhan teillä ollut taas täydellinen loma! Upeat maisemat ja niistä syntyneet kuvat. Kyllä noilla latauksilla pärjää pitkälle:)
    Mukavaa ja värikästä syksyä sinulle! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tänään tuntuu että akku on taas tyhjä, mutta ehkä se on vain päiväkohtaisten patterien loppumista. Tämä aika on työssäni niin kovin kiireista. Loma oli kyllä upea, ei voi muuta sanoa! Värikästä syksyä sinullekin!

      Poista
  4. Kuvat ja kertomastasi puhuvat puolestaan, ihanaa!

    VastaaPoista