tiistai 29. lokakuuta 2013

Rouvasroad-elokuvista Herttoniemen usvaisille poluille


Runsas pidennetty viikonloppu takana Helsingissä. Ensin parin päivän työkokous kollegoiden kanssa. Paljon keskustelua, suunnittelua, ideointia, myös naurua ja jakamista. On ilo saada työskennellä yhdessä eri puolelta Suomea olevien kollegoiden kanssa. Vaikka aina välillä hätkähdänkin kun muistan ikäni. Nykyisin kun useimmiten kuulun jo senioriosastoon. Niihin, joiden odotetaan ottavan ensimmäisenä pöydästä , ainakin sukujuhlissa! Mutta onneksi ikä on enimmäkseen omien korvien välissä, ei kollegat siitä muistuttele.

Perjantaina kokouksen jälkeen ehdin käydä elokuvissakin vanhan ystävän kanssa. Ja ennen elokuvaa skumpalla! Elokuva oli muuten upean Catherinen Denevuen tähdittämä ranskalainen roadmovie keski-ikäisen (tai ehkäpä jo keski-iän ylittäneen, Catherine oli filmiä tehdessään 70 vuotias!!)Bettien karkumatkasta.Miten se onkaan aina yhtä kiehtova ajatus, että joku hyppää autoonsa kesken työpäivän jättäen kaiken taaksensa ja antaa tien viedä. Ja kun tämä tapahtuu elokuvassa niin tietenkin kohdalle sattuu nuori rakastaja ja lopuksi äreä mutta komea mies vanhassa maalaiskartanossa...Oikeassa elämässä seuraisi vähintäänkin etsintäkuulutus ja takuuvarma palautus takaisin arkeen!No, meille rouville elokuva oli oikein tunnelmaan sopiva!

Kuva lainattu ylläolevan linkin sivulta


Elokuvan ja kuohuviinin tuomista kuplivista tunnelmista siirryin Herttoniemeen toisenlaiseen maailmaan. Kaksi ihanaa pikkumiestä odotti mummia, toinen jo osasi oikesti odottaa ja toinen hymyili hampaatonta hymyään kaikille lähelle tuleville! Loppu viikonloppu kuluikin mummihommissa tiiviisti kun poika ja miniä tekivät remppahommia. Heillä on remontti edistynyt hyvin. Asunto on saanut upean usvan sävyn, Ikean keittiö odottaa kokoamistaan ja viikonloppuna he aloittivat kylpyhuoneen uudistamisen kaakelit maalaamalla. Sen he tekivät itse, muun maalamisen tekee maalariporukka. Ja keittiön kokoamiseen samoin kuin lautaparketin asentamiseen he saavat apuja veljeltäni . Marraskuun viimeisenä viikonloppuna heillä on muutto sitten edessä. Huh huh, minua kyllä aivan uuvuttaa välillä kun mietin mitä kaikkea heillä on edessään kahden pienen pojan kanssa. Muutto ei ole mikään pikku juttu. Päätettiin, että tuon Kuusenkerkän mukanani tänne muuttoviikonlopuksi, onpahan rauhallisempaa niin heillä kuin pienellä miehellä, joka kyseli minulta että "mummi, miksi pitää muuttaa?"



Herttoniemi on tullut minulle jo kovin tutuksi. Sen verran olen leikkipuistoja kierrellyt ja vaunuja työnnellyt sen kauniilla kallioisilla poluilla ja vanhojen omakotitalojen reunustamilla teillä. Onneksi heidän uusi kotikin on samalla alueella.

Takasin kotiin palasin maanantaina.  Mies lähtee huomenaamuna puolestaan parin päivän reissuun ja minä taas perjantaina. Tällä kertaa suuntaamme leidiporukalla Rokuan maastoihin rentoutumaan viikonlopuksi. Ja vapaata on taas perjantai ja maanantai. Olen kyllä nauttinut kovasti tästä osa-aikaisesta työrupeamasta, mikä valitettavasti kestää vain vuoden loppuun (ellen sitten jatka sitä...)
Tämän postauksen kuvat näpsin Lumiallani, laatu ei ole priimaa, mutta ehkäpä ne vähän kuvaavat tämän Helsingin reissuni tunnelmia; keskustan aurinkoisesta perjantai-iltapäivästä Herttoniemen sadeusvaisille kävelypoluille!



4 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta lämpimästä kirjoituksesta ja mukavista tunnelmakuvista.
    Kuullostaa siltä, että on ollut ihana viikonloppu...
    ja lisää luvassa. Nautihan näistä ihanista hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus kertyy noita mukavia juttuja putkeen ja joskus taas tosinpäin. Pysyypä tasapaino!

      Poista
  2. Olipa sinulla ihanan mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikonloppu pääkaupunkiseudulla!
    Vielä sokerina pohjalla lastenlasten kanssa, hienoa!

    Hämmästyttää aika ajoin itseänäkin huomata, että tässähän ollaan porukan vanhin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanheneminen on tosiaan kummallista eikä sitä tahdo mieli ymmärtää eikä pysyä perässä. Jossain vaiheessa on vaan pudonnut nuorempien kelkasta. Tosin lapsenlapset auttavat. Kun olen tiiviisti mukana heidän elämässään niin pystyn hyvin jakamaan työpaikan nuorten äitien kanssa kokemuksia lastenhoidosta!

      Poista