lauantai 23. marraskuuta 2013

Jokaisella naisella tulisi olla oma huone


 "Joka naisella tulisi  olla oma huone", sanoi Virginia Woolf aikoinaan. Ja oikeassa hän olikin. Huoneen lisäksi myös omaa rahaa. Sitä kai  nykyajan naisilla on ainakin arkitarpeiksi. Säästöt saattavat olla jo toinen juttu. Me asutaan miehen kanssa kahdestaan kohtalaisen kokoista taloa vaan en ole oikein löytänyt kodistamme sellaista nurkkaa johon olisin voinut levittää maalaustarvikkeeni kunnolla. Työhuone kyllä on, mutta se on olohuoneen vieressä ja toimii myös vierashuoneena, joten ei sinne voi  levittää kaikkea tuota kuvassa olevaa tavaramäärää. Tai jos levittää niin kaikki on aina korjattava pois ja se on hankalaa kun maalausprosessit tahtovat kestää päiviä ellei viikkojakin.

Kyllä. Olen jatkanut viime keväistä taideterapeuttista maalauskurssiani. En päässyt ensimmäiseen viikonlopputapaamiseen marrakuun alussa kun olin ystävieni kanssa siellä Rokualla. Sen sijaan olen saanut viime sunnuntaina ja nyt perjantaina yksityisopetusta koulutuksen toiselta vetäjältä,joka asuu täällä Rovaniemellä. Vietimme nuo päivät toisen kurssilaisen kanssa vanhan omakotitalon kellarissa, jonne oli rakennettu tilat monenlaiselle tekemiselle. Tuosta inspiroituneena tutkin kotiamme tarkemmin ja päätin unohtaa työ-ja makuuhuoneet ja rakensin tilan  kaikenlaista tekemistä varten kodinhoitohuoneeseen. Tuo tila on meillä tarpeeksi iso ja siellä oli jo valmiina vanha kirjoituspöytä ja hylly, jotka valjastin nyt käyttööni. Vein sinne pari vanhaa laatikostoa lisää väreille ja muille tykötarpeille ja tilasta tuli ihan toimiva! Ja mikä parasta, tavarat voivat olla siellä levälläänkin, se ei haittaa ketään ja muu talo säilyy kunnossa.



Tuon ylläolevan kuvan löysin kun siivosin vanhaa laatikostoa, jonka vein tuohon omaan soppeeni. Luulin kuvan jo hävinneen  näissä elämäni käänteissä. Kuva on rakas kuva. Se on vanha haalistunut  polaroid- kuva, jonka tuntematon venäläinen turistikuvaaja otti minusta ja Ulkomaanystävästäni Gorkin puistossa Moskovassa vuonna 1985. Silloin siellä vietettin Maailman nuorison ties kuinka monensia festivaaleja ja mekin olimme siellä ystäväni kanssa pohjoisen porukan mukana.

Ikimuistoinen matka ! Kuvassa minulla on ylläni siskon ompelema ohut puuvillasifonkimekko ja nirunarusandaalit. Kesken armottoman heinäkuisen helteen meidät yllätti keskellä Punaista toria yllättävä rankkasade ja kastuin likimäräksi. Arvaatte varmaan miten tuolle ohuelle leningilleni kävi. Jos olette joskus nähneet painajaista että olette alastomana keskellä väkijoukkoa niin tiedätte miltä minusta tuntui. Vieläkin muistan kuinka pitkältä tuntui matka juosta läpi loputtomalta tuntuvan Punaisen aukion turvaan bussiimme. Paljon muutakin reissulla tapahtui ja olemme usein matkaa muistelleet. En ollut tuolloin vielä kovinkaan paljon matkustellut joten kaikki kokemukset olivat senkin vuoksi niin erityisiä. Olihan Moskova myös tuohon aikaan uteliaisuutta herättävä paikka, kurkistus itään, läntisistä jutuista ei näkynyt  merkkiäkään vielä.

Vanhat asiat ovat muutenkin olleet pinnalla kun viime keskiviikkona tapasin vanhoja opiskeluaikaisia kavereitani noilta ajoilta. Sovittiin, että järjestämme tapaamiseen ensi maaliskuussa täällä Rovaniemellä. Tuo porukka on säilynyt ystävinä ; osa tietenkin enemmän, osa vähemmän, mutta  sen verran kuitenkin että useampaan kertaan olemme suuremmallakin porukalla tavanneet. Muutaman läheisemmän kanssa tapaamme  monta kertaa vuodessa, toisia nähdään harvemmin livenä. Facebook on  onneksi kuitenkin parantanut yhteydenpitoamme melko lailla tässäkin asiassa!

Olen ollut vapaalla pari päivää taas, ensi viikolla sama juttu. Ensi viikolla on edessä  Helsingin keikka. Kuusenkerkkä tulee mukanani muutamaksi päiväksi tänne pois poikani perheen muuton tieltä. He ovat saaneet kuin saaneetkin remonttiurakan lähestulkoon valmiiksi , kuun loppuun  mennessä on muutto myös hoidettava.

Vilinää on siis ollut. Positiivistä sellaista onneksi.Elämä on kivaa.

14 kommenttia:

  1. Tuollaiset unholasta löytyvät kuvat ovat sitten mahtavia, etenkin jos niiden myötä nousee mieleen hienoja elettyjä kokemuksia ja tunteita. Ja se on myös hienoa, kun voi vähän kuin ihaillen katsoa entistä nuorta itseään hellyyttävällä rakkaudella ja ihailulla.

    Oma huone ja omat rahat, kyllä! Kiva, että löysit oman maalaustilan! Itsekin sain lisää tilaa, kun remontoimme miehelle ulkorakennshuoneen soittohuoneekseen. Mies on tyytyväinen omaan huoneeseen. Haaveilen vielä pienestä askartelu- ja ompelunurkkauksesta, johon keskeneräiset tekemisensä saisi vain jättää.
    Elämä on kivaa, todella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo minun oman tilan tekeminen poiki muitakin muutoksia huusholliin ja ten muitakin nostalogisia löytöjä kuten yhden unohduksissa olleen päiväkirjan.Askartelu-ja ompelunurkkaus on hyvä olla olemassa. Minun oma ompelukoneeni on nyt siinä samassa omassa tilassani,samoin ompelutarvikkeet olivat siellä laatikostossa valmiina. Kone ei tosin mahdu olemaan esilla mutta helposti sen avohyllystä tarvittaessa esille saa.Minä en erityisemmin harrasta ompelua, lähinnä ompelen liinoja, verhoja tai lyhennän lahkeita.

      Poista
  2. Elämäntäyteinen kirjoitus, olipa mukava lukea.
    oma työhuone olisi aivan luksusta...tässä pikku torpassa sekoittuvat keittiön pöydän ääreenn äiti askarteluineen, poika askarteluineen ja isä sanomalehtineen....ollaan ainakin lähekkäin ;)
    Ihanaa iltaa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti pari vapaapäivää voimaannuttaa ja saa niillä voimilla aikaiseksi vaikka mitä. Kotoisalta kuulostaa tuo yhdessä kyhnääminen saman pöydän ääressä. Sellaista se oli itsellänikin silloin kun lapset olivat vielä kotona.
      Mukavaa alkavaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  3. Ihana, elämänmyönteinen postaus! :) Voi nauttikaa siitä, että teillä on tilaa ja sinulla on oma rauhallinen soppi, jossa voit keskittyä omiin puuhailuihisi. Minäkin kaipaisin varsinkin opiskelutehtäviä tehdessäni ja kokeisiin lukiessani omaa, edes pientä soppea, johon vetäytyä. Sitten joskus kuopukseni muuttaessa pois kotoa, saamme hänen huoneesta yhdistetyn työ- vieras- ja kodinhoitohuoneen ;) Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuopukset lähtevät ajallaan! Ei meilläkään ole kuin pari vuotta siitä kun miehen tytär lähti ja hänen huoneensa vapautui lopullisesti. Nyt kun viidestä lapsestamme neljällä on jo oma perhe ja neljä asuu myos muualla niin ylimääräisissä huoneissa on oltava sängyt ja nyt myös tilaa lastensängyille. He kun viipyvät meillä useita päivä, usein viikonkin. Että majatalo-meininkiä on elo välillä. Voimia sinulle tulevan viikon koettelemuksiin!

      Poista
    2. Hih, saas nähdä koska meistä mieheni kanssa tulee isovanhempia. Meilläkin yhteensä viisi lasta (edellisistä avioliitoistamme) mutta opiskelut vielä kolmella kesken, joten tuskin ihan lähivuosina kuitenkaan ;) Tulevaisuudessa Laura-kuopukseni huoneesta tehdään tosiaankin ns. monitoimihuone, mutta sitten voin ainakin teoriassa sanoa, että tällä naisella on oma huone :) Kiitos sinulle Maaretta, olet ihana ♥ Rapsutuksia teidän lappalaiselle, täällä viimeisiä hetkiä yhdessä Oulan kanssa vietetään.....

      Poista
  4. Onpa muistorikas postaus! Vanhat valokuvat ovat mainioita muistin tukia ja miten ihanaa (ja aikaavievää) niitä on katsella.

    Oma soppi, joo-o. Meillähän olisi tila, mutta olemme saaneet siitä tehtyä "varaston". En ole vieläkään saanut sitä raivattua, mutta nyt olen jo miettinyt itselleni sopivan palkinnon, kunhan saan sen tehtyä.

    Onnittelut (liittyen edelliseen postauksee) tulevasta mummotettavasta!

    Mukavaa talven jatkoa! (Olen katsellut sen verran hiiihtokisoja, että teillä on jo nätti talvi.) terv. Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän monella tuntuu olevan sama ongelma. Tilaa on vaan ei sitä omaa huonetta! Tarvii näemmä oman aikansa ja hetkensä tuo tilan haltuunottoa. Onnea sille projektille! Meillä isäntä on kanssa katsonut koko päivän kisoja telkkarista. Hän olisi saanut vip-kortinkin vaan kotisohvalta tuntui olevan mukavampi kisoja tiirailla. Kiitos mummionnitteluista!
      Mukavaa joulunodotusaikaa sinne päin!

      Poista
  5. Minäkin olen ihmetellyt, kun viiden huoneen ja keittiön huusollissa ei ole omaa huonetta tai soppea minulle. Jokaisella paikalla on oma funktionsa, ja jopa vierashuoneessa on niin isot sängyt, että sinne on vaikea mahtua lipaston ääreen istumaan. Niinpä tavarani ovat levällään vähän joka puolella. Ihannetalossani olisikin kummallekin huone omaan käyttöön, yhteinen makuuhuone ja kenties iso vaatehuone. Omat kylpyhuoneet ja vierashuone erikseen. Mitenkähän käy, kun suunnittelen ennemminkin kolmioon muuttamista?

    Olet tosi suloisen näköinen tuossa nuoruuskuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sängyt meilläkin on noiden huoneiden ongelma. Nykykammarit ovat niin pieniä ettei niihin ihmeitä mahdu kun parisängyn tilaan ahtaa Ehkä saat paremmin tilaa itsellesi kolmioon muuton myötä kun on karsittava kunnolla.Toisaalta olen sitä mieltä että nykyisin sitä tilaa vasta tarvitaankin kun lasten perheet eivät asu samalla paikkakunnalla. Ja ystävistäkin monet asuvat kaukana joten kyllä vierashuone on tarpeellinen.
      En niin kauhean nuori enää tuossa kuvassa ollut, olin 29 vuotias! Mutta suloinen varmaan olin ainakin kun vertaa nykyhabitukseen. Suloiseksi kun ei enää tämän ikäisiä nimitetä.

      Poista
  6. Olet ainä vieläkin sulonen!!!
    tv.santtuanneli

    VastaaPoista
  7. Innostuin tarkistamaan omia menojamme. Muistan, että olet ennenkin kertonut tuosta Moskovan vierailusta. Löysin, että olimme tuon kesän aikana tulleet ja menneet Moskovan kautta Aeroflotilla ja paluumatkalla Thaimaahan heinäkuun loppupuolella (näköjään 23.7.) olimme yötä viisumilla Moskovassa ja kuljimme päivän noilla samoilla seuduilla. Muistan, että viranomaisten sanottiin tuolloin olevan tavallista "avarampia" juuri noiden festivaalien takia.
    Tässä huonekertomuksessa minua viehätti sekin, että kerroit "inspiraatiostasi" ja sen lähteestä. Tällaisia asioita miettii enemmän vanhetessaan. Toivon, että että minulla säilyisi loppuun asti halu tulla inspiroiduksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut reissut ovat sellaisia että ne jäävät elävästi mieleen. Pitääpä joskus latsoa mitä olen aiemmin tuosta reissusta täällä kirjoittanut! Minäkin toivon että inspiroituisin koko elämäni ajan:-) Tämä bloggaus on varmaan yksi keino ylläpitää inspiraatiota.

      Poista