lauantai 15. helmikuuta 2014

Että tälläistä kuuluu Jokivarteen







Ystäväni kyseli eilen  facebookin yksityisviestillä, että missä ihmeessä olet, onko jotain tapahtunut, kun en ole itsestäni ilmoitellut vähään aikaan. Ehkäpä joku lukijoista täälläkin ihmettelee samaa. Ainakin itse havahdun  silloin tällöin miettimään, että minnehän sekin enemmän tai vähemmän ahkerasti postaillut blogituttu on hävinnyt. Osa ilmoittelee tauostaan tai luopumisestaan vaan on  niitäkin , joiden kirjoittelu vaan hiipuu hiljalleen. Onkohan näin käynyt niille kahdellekin, jotka ovat poistuneet lukijoistani?

No, en minä ole ainakaan vielä tätä blogiani jättämässä, vaikka julkaisutahti välillä onkin hiljainen.On vaan niin paljon kaikkea etten ehdi pysähtyä koneen ääreen. Joskus oikein kaipailen aikaa muutama vuosi sitten, kun olin eron jälkeen vetäytynyt omiin oloihini, johon kuului pitkiä kävelyjä kameran ja koiran kera sekä  istuskeluja sohvan nurkassa mietiskelemässä näitä elämän kiemuroita. Molempiin tuntui olevan rajattomasti aikaa.

Nyt kun elämään ovat palanneet värit, vauhti ja ihmiset niin oma aika on jälleen kortilla. Tai ei se oikeastaan kortilla ole, valinnat ovat vaan toisenlaisia.Nykyään vastaan  taas enemmän kyllä kuin ei elämän kutsuihin. Ehkä tuota eitäkin pitäisi kuitenkin muistaa käyttää välillä.

Reissulta palasimme vajaa kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen töissä oli vilkasta aikaa ja muutenkin siirtymä auringosta talvikeleihin vaati aikansa. Äidin ja isän luona oli käytävä tiheämpään kun täällä asuva siskoni oli reissussa. Heti  paluuta seuraava viikonloppu sujui  taideterapiaopintojeni  parissa. Sunnuntaina lensin Helsinkiin. Siellä viivyin keskiviikkoiltaan asti. Pari päivää oli työjuttuja, loppuajan vietin  tiiviisti Kuusenkerkän ja pikkuveljensä kanssa. Ja loppuviikko taas töissä tiiviisti, tämä päiväkin oli poikkeukselliseti töitä ,sillä vedin yhden koulutuksen.

Sanotte varmaan että huhhuh. Niin minäkin huokaan välillä. Mutta uskokaa tai älkää, en minä lopussa ole. Loma antoi kuin antoikin energiaa. Sitä on tuonut myös aloitetut ja huom! ei vielä hiipuneet kuntoilut. Mieskin hankki kortin kuntosalille, ensimmäistä kertaa elämässään. Perjantai-iltana töiden jälkeen olimme siellä yhdessä.Kuntosalin lisäksi käyn edelleen Feldenkreis-tunneilla torstai-iltaisin. Kehoni tykkää siitä, samoin keskiviikon venyttelyjoogasta.Joogaa en ole koskaan aikaisemmin kokeillut, mutta kun olen tottunut tuohon Feldenkreisin lempeään tapaan liikkua, niin ajattelin, että on aika kokeilla joogaakin. Valitsin sellaisen tunnin (oikeastaan puolitoista tuntia), jossa tehdään koko ajan pitkiä venytyksiä, joissa viivytään kauan aikaa.Molempia sessioita oikein odotan. Kuntosalia en samalla lailla odota, mutta siitäkin olen oppinut  vähän pitämään. Kehoni pitää myös siitä. Keväämpänä aloitan työmatkapyöräilyn jälleen. Mietin jopa josko silloin tällöin pyöräilisi jo nyt. Talvipyöräilyssä ongelmana on pukeutuminen. Vaatetta on laitettava sen verran ylle, että minunkin seitsemän kilometrin työmatkalla hikeentymiseltä ei voi välttyä. Töissä olisi käytävä suihkussa jne. Jotenkin kaikki tuo järjestely vaikuttaa työläämmältä kuin itse pyöräily!

Että tälläistä kuuluu tänne jokivarren maisemiin. Kuvat ovat viime vuodelta näihin aikoihin otettuja. Niinkuin aiemmin totesin, kamera ei ole ollut seuranani aikoihin, lomareissua lukuunottamatta. Reissusta teen vielä yhden postauksen vuorenvalloituksesta. Sorry niille, joita matkapostaukset eivät oikein innosta. Käytän tätä blogiani vähän päiväkirjan tapaan ja haluan tallentaa tänne itselleni muistoksi noita reissutunnelmia.Hypätkää  siis yli matkajutut, jos ne kyllästyttävät!

Tänään muuten kävimme miehen kanssa katsomassa ihanan Philomena-elokuvan pääosassa Judi Dench .Suosittelen!



10 kommenttia:

  1. Kyllä taas sain tästä aikuisen naisen postauksestasi paljon, kiitos!
    Kuulostaapa hyvältä tuo liikuntaharrastuksen innostus.
    Philomenasta olen lukenut/trailerin nähnyt ja kiinnostunut. Pitää tutkia, onko tässä lähimain esitystä.

    Hyvää kevättalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoin miehelle siinä elokuvissa istuessamme että voi, kuinka nautinkaan tästä. Ei missään ole niin mahtava katsoa elokuvia kuin hyvässä salissa hyvillä tuolilla nauttien suurelta valkokankaalta vyöryvistä tunnelmista. Tänä vuonna on jo toinen kerta kun olimme elokuvissa. Olimme yötä ennen Kanarialle lähtöä hotelli Flaminingossa Vantaalla ja siinä samassa rkauppakeskuksessa oli myös leffateatteri. Siellä katsoimme kotimaisen Ei kiitos. Sekin oli ihan katsottava leffa!

      Poista
  2. No huhhuh! Onhan sinun elämäsi melkoista haipakkaa, joten ei ihme, jos aikaa ei aina ole bloggailuun. Minua ei ainakaan haittaa vaikka postausten välillä olisi pidempikin aika. Itseasiassa joidenkin postauksista en ehdi lukea puoliakaan, kun päivittävät niin tiheään tahtiin ;) Olet kyllä ehtiväistä sorttia, tässähän melkein laiskaksi jo tuntee itsensä. Päätin juuri nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa huomisesta alkaen päivittäisen jumppa- ja venyttelysession, jota ahkerasti pidin yllä vuosia ja olo olikin sen mukainen! Nykyään niska- ja hartiasäryt ovat kiusanneet entistä pahempina, joten syytä onkin tehdä asialle jotain. Kiitos inspiroivasta postauksestasi, oli kiva lukea jokivarren kuulumisia. Energistä ja eloisaa tulevaa viikkoa sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän tuo itsestänikin tuntuu kun postaustani luen että vauhtia piisaa. Vaan ei se sitten kumminkaan livenä siltä tunnu. On niitä ihan leppoisiakin hetkiä välillä. ja toisaalta on myös niinettä kun pitää itsensä sopivasti liikkeellä mukavissa ja innostavissa jutuissa niin jaksaa paremmin. Uni maistuu ja muutenkin on virkeä olo. Väsykin on sitten sellaista oikeaa väsyä.
      Suosittelen venyttelyn ottamista uudelleen ohjelmaasi. Minulla sitä ei ennen olekaan tullutkaan tehtyä joten olen vasta noviisi. Niska-ja hartiaasäryt ovat kyllä tuttuja täälläkin. Aina välillä on otettava hierontasarja. Viimeksi taisin syksyllä useamman kerran hieronnassa käydä.

      Poista
  3. Hei Maaretta! Kiva ja vauhdikas postaus sinulla. Itselläkin ollut paussia blogin kanssa, mutta tänään on ollut päivityspäivä. Itsekin olin pienellä reissulla ja tein siitä blogitarinan, nekin kuuluvat elämään ja bloggaamiseen. Sain energiaa postauksestasi, tosin tyydyn verkkaisempaan menoon :) Hyvää tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin katsomassasinun juttusi, hieno oli! Mukavaa viikon jatkoa sinullekin.

      Poista
  4. Kauniita aurinkoisia, talvisia kuvia!

    Tuli mieleeni, että kun sinäkin aiemmin Aslak-kuntoutuksessa olit, oletko kokenut jälkikäteen siitä hyötyneesi? Entä miten muut ryhmäläisesi ovat kokeneet, oletteko olleet yhteyksissä?

    Aslak-kuntoutuksen hyödyistä vs. "yhteiskunnan ja yrittäjien rahojen tuhlaus" -ajattelu on tuntunut olevan paljon esillä, ja minunkin ystävistäni aivan kaikki eivät sulata kuntoutusta. Minä kyllä oon kokenut aivan valtavasti siitä, olkoonkin, että sen aikana tuo mun synnynnäinen lonkkavika tuli ilmi. Mutta noin muuten on ollut upea kokemus ja pysäyttänyt miettimään elämää ja sen merkitystä jne. kokonaisuudessaan myös. En olisi sama ihminen ilman Aslak-kuntoutusta! Porukkakin (kuten olen blogissakin kirjoitellut) on ollut aivan upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Aslak-kuntoutusjakso oli kovin tarpeellinen. Oli luksusta saada neljä viikkoa käyttä ihan vain itseeni ja omaan hyvinvointiini. Varmaan jaksan sen tuomin avuin pitkälle.Minä en välitä mitä muut Aslakista sanovat , savat olla mitä mieltä. haluavat.Me emme ole ryhmän pitäneet yhteyttä emmekä jatkotapaamisia suunnitelleet. Parin kurssilaisen kanssa olemme olleet yhteydessä facebookin kautta.

      Poista
  5. Niin tuo Aslak-kokemuksesi vain tuli mieleen, kun kertoilit, että arkesi on aikamoista vauhtia, mutta et ole kuitenkaan nyt uupunut, kun meininki on positiivisella tavalla vauhdikasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin olen kokenut. Jaksan selvästi enemmän kuin ennen.

      Poista