Sen verran jäi harmittamaan Gran Canarian korkeimman vuoren, Roque Nublon, valloittamatta jääminen, että reissun toiseksi viimeisenä päivän päätimme kiivetä Puerto Ricon lähivuorelle. Nousua oli 650 metriä ja matkaa kilometreissä kaiken kaikkiaan n. 20 km. Aikaa patikointiin hujahti lähes koko päivä. Ja päivä oli kuuma päivä!Tuolta alhaalta merenrannasta lähdettiin kipuamaan on melko hyvää tienpohjaa. Alkumatka oli kaupunkialuetta, mitä ylemmäs nousimme, sitä hulppeammiksi teiden varsilla olevat huvilat muuttuivat.
Villojen jäädessä taakse maisema muuttui karummaksi mutta minusta kovin kauniiksi. Suurin piirtein puolivälissä reittiä oli taukopaikka, jossa joku yritteliäs kauppasi auton takakontista pientä purtavaa. Muuten matkalla huipulle ei asutusta ollut. Muita vaeltajia kyllä riitti, ei tungokseksi kuitenkaan. Hieno tunne oli kavuta viimeinen jyrkähkö rinne ja ihailla upeaa maisemaa kauas merelle asti. Laitoimme omat kivemme tuohon huippumerkin (ristin)juurelle ja olimme ylpeitä urakasta!
Takaisin tulo olikin sitten helpompaa. Tosin valitsimme väärän reitin ja jouduimme määränpäänämme olleen naapurikaupungin väärälle puolelle. Olin hakenut reittiopasteen
(= suttuinen kopio kartasta), johon paikallisen turisti-infon neitokainen suurpiirteisesti sutaisi reitin. Hän sanoi, että valitse huipulta lähdettäessä vasemmanpuoleisin reitti ja niin me mielestämme kyllä tehtiinkin. Oli vain kovin vaikea päättä mikä oli vasemmanpuoleisin, koska teitä ja polkuja risteili sinne tänne. Sitäpaisti meistä vasemmanpuoleisin tie vei paluumatkalla olleelle maatilalle.
No, ei siinä suurta vahinkoa tullut, patikointia vähän lisää, mutta samalla nähtiin aivan toisenlainen paikka kuin turistien kansoittama Puerto Rico. Arguinegun oli tavallinen kaupunki, paikallisten asuttama. Vahinko, että oltiin siellä jo melkoisen sippejä eikä enää jaksettu muuta kuin talsia satamaan ja hypätä laivaan, jolla palasimme Puerto Ricoon.
Seuraavan kerran kun Kanarian saarille matkustan, varaan osan aikaa rannikolle ja osan aikaa sitten aion olla vuoristossa, vaikkapa tässä vuoristohotellissa.Lounastimme tuon hotellin alapuolella olevassa pienessä ravintolassa ja minusta tämä hotelli näytti hyvin kutsuvalta. Kutsuvia olivat myös nuo vuoret hotellin taustalla.
Olittepa reippaita patikoijia! :) Palkinnoksi pääsitte nauttimaan huikaisevan hienoista näkymistä. Näkyipä teillä olleen siellä joitakin nelijalkaisiakin seuralaisia ;) Tuonne vuoristohotelliin minäkin haluan päästä vielä joskus.
VastaaPoistaMinustakin olimme reippaita vaan matkan varrella usko itseen kyllä karisi kun reippaat harmajapäät, kaikenkokoiset sellaiset painuivat sauvoineen ohitsemme! Kanarialla näkyi todella paljon hyväkuntoisia eläkeläisiä! Tuo hotelli löytyy San Bartolomenen pienestä kylästä/kaupungista!
PoistaEn ole koskaan käynyt Kanarialla. Kun katselin ja luin matkakertomustasi, näyttää ja kuulostaa ihanalta paikalta ja juuri nyt, kun täällä on sohjoa ja miinuksia mittarissa.
VastaaPoistaMinullekin visiitti oli ensimmäinen jatäytyy tunnustaa että ennakkoluuloja oli. Varmaan jonkun muun matka on ihan toisennäköinen, Kanariansaarilta löytää myös hulinaa ja menoa jos sitä kaipaa. Myös shoppiluja ja hulppeita golf-kenttiä.Meillä oli päällimmäisenä toiveena tuo patikointi ja muutenkin liikunta. Shoppailtu ei lainkaan eikä juuri iltaelämääkään vietetty paitsi omalla parvekkeella iltaisin. Kävimme kerran syömässä oikein kunnolla hyvätasoisessa ravintolassa illalla, mutten tyydyimme iltakävelyihin rannalla ja keskustassa. Niinkuin totesin tuossa postauksessa, pienet sisämaan vuoristokylät viehättivät ja toivon pääseväni seuraavan kerran kokeilemaan majoittumista niissä!
Poista