Tänään tuntui ensimmäistä kertaa oikein kunnon kolea talven hönkäys. Koiralenkilläkin tuntui ihan kuin olisi räntää vihmonut, seitsemältä on jo hämärää ja auton mittarikin vilkutti jäävaroitusta! Voih! Vielä olisin tykännyt syksyn kuulaista ja kirpakoista keleistä ruskaloistoineen. Mutta puista on jo melkein lehdet lähteneet, viiikonloppuna ryskäsi Iso Riipijä, niinkuin isäni nimittää syysmyrskyä, joka vie lehdet mennessään.
Viikonloppuna olin Kuusamossa naisystäväporukkani kanssa viettämässä rentouttavaa viikonloppua. Lauantaina patikoitiin pieni Karhunkierros, joka oli minulle ennenkokematon . Reitti oli hieno, joskaan ei kovin huonokuntoiselle eikä heikkohermoiselle tarkoitettu. Sen verran jylhiä kallioita ja rotkojen yli vieviä riippusiltoja taipaleeseen sisältyi.
Tämän päivän olen ollut vapaalla jälleen. Opiskelun kanssa riittää tehtävää ja pikkuhiljaa alan päästä oikeaan tempoon sen suhteen. Viime viikon esseekin valmistui ajallaan ja on huomenna käsittelyssä. Ei valmistunut illassa eikä kahdessa vaan sain sen valmiiksi vasta torstai-yönä kahden aikaan. Kuusamoon lähdinkin sopivasti silmät ristissä ja ehkä vähän ylikierroksillakin, mutta hyvä seura, ruoka ja juoma tekivät tehtävänsä ja stressi jäi taakse, samoin orastava flunssa! Hyvillä mielin aloittelen tätäkin viikkoa. Siskon remppa etenee hyvää vauhtia, keskiviikkona aletaan repimään vanhoja tapetteja pois. Onneksi ei tarvitse sitä hommaa tehdä, sen verran itaraa puuhaa se on. Hyvin on muistissa vielä viime syksyinen oma remonttimme.
Ensi viikonloppuna pääsen jo toisen kerran tunturimaisemiin. Mies yllätti ja oli varannut Leviltä mökin meille viikonlopuksi , ei oteta edes koiria mukaan! Saas nähdä joko päästään ensi lumi kokemaan!