keskiviikko 30. joulukuuta 2009

Ciao Rooma !


                                                  Kuva wikipediasta

Olen yrittänyt pakata viikon reissun kamoja pieneen lentolaukkuuni, sillä en nyt halua jättää matkatavaroitani Finnairin hoteisiin vaan  kuljetan laukkuni mukanani koneessa. Sain kuin sainkin valittua sopivantuntoiset mukavat reissuvaatteet mukaan. Enemmän vaikeuksia tuotti pakata tarvittava kosmetiikka litran muovipussiin! Sekin onnistui, ja mukana oli sentään myös hiustenhoitotuotteet (minulle must-juttu tämän paksun luonnonkiharaisen, tällä hetkellä jo melko pitkän hiuspehkon kanssa). Olen  ylittänyt myös itseni siinä, että laukku on jo pakattuna vaikka lähtö on vasta huomenna lyhyen työpäivän jälkeen. Onneksi voin jättää autoon talviset vaatteet, niitäkin kun tarvitaan pääkaupunkiseudulla ainakin säätiedotuksista päätellen . Mies ajelee takaisin Lappiin jahka saa minut Helsingissä koneeseen, toki pari päivää pääkaupunkiseudulla viivytään  ensin.

Nautin tästä olosta kun saa kääntää autonnokan kohti etelää ja irtautua näistä pohjoisen kuvioista hetkeksi.Tiedän kyllä , että yhtä ihanaa on palata viikon päästä ja katsella koneen ikkunasta tuttuja jokivarsia!
Matkustamisen viehätys  taitaa ollakin juuri siinä! Lähdössä ja paluussa! Välillekin varmaan mahtuu taas paljon. Rooma historian havinoineen ja raunioineen, museoineen, pitkät illat viineineen ja hyvine ruokineen ja tärkeintä kaikesta - rakkaan ystävän kanssa  asioiden pistäminen kohdalleen, mikä vaatii paljon puhumista ja kuuntelemista!

Tänne palailen siis reilun viikon päästä oletettavasti monta kokemusta rikkaampana!


Elämänmakuista  ja  Rohkeaa Uutta Vuotta kaikille kurkkijoille ja vakilukijoilleni!

Arrivederci!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Sunnuntaiarkea juhlan jälkeen



Arki on koittanut pyhien jälkeen mutta arki alkaakin  nyt sunnuntaina. Pakkasetkin ovat hieman hellittäneet, nyt on enää 15 astetta mittarissa! Istuskelen olohuoneessa ja juon muumimukista aamukahvia piparin kanssa. Nuoret nukkuvat vielä ja heidän pikkuinen  koiransa pitää meille miehen kanssa seuraa. Nuoret kotiutuivat tapanintansseista vasta puoli kuudelta aamulla, taksia oli kuulemma saanut odottaa 1,5 tuntia. Muisteltiin miehen kanssa noin kymmenen vuoden takaisia aikoja, jolloin viikonloppuisin tälläinen rytmi kuului asiaan meidän molempien lasten kohdalla.

 

Australialaisnuoret ovat tänään lähdössä jatkamaan matkaa Eurooppaa kohti, suuntanaan heillä on ensin Berliini, sitten Pariisi ja Rooma! Suomen Lappi jää varmaan heidän muistojensa kirjaan eksoottisempana jouluna kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Tornionjokivarressa poikani isän lapsuusmaisemissa lämmittivät vanhaa  navetan päässä olevaa puusaunaa pakkasessa, raahasivat vesikelkalla veden saunaan ja sitten hipsuttelivat pihan poikki lämpimään saunaan!

Eilen illalla tänne pörähtivät myös siskon lapset Ruotsista, kummityttöni on nykyisin töissä Tukholmassa ja oli mukavaa tavata hänetkin.

Joulu on sujunut jokivarressa juuri niinkuin ajattelinkin eli leppoisasti ja vailla stressiä vaikka väkeä on riittänyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen kattanut pöytään ostolaatikoita ja rosolleja, hyvin kelpasivat nekin! Siivouskin on kelvannut  melkein marttojen tyyliin, eli tavarat paikolleen ja kynttilät palamaan! Väkeä ja tavaroita on ollut paljon , myös neljä koiraa ovat olleet sisällä joulun pakkaspäivät, joten siivouksesta ei tosiaan kannatttanut paineita ottaa.

Nyt arkivälipäivinä käyn töissä ja uuden vuoden aattoana hyppäämme miehen kanssa autoon ja huristelemme nelostietä pääkaupunkiseudulle! Koska olen töissä aattona puoleen päivään ,päätimme viettää uuden vuoden aaton Jyväskylässä! Hyvä illallinen ja hotelliyö meille melko oudossa kaupungissa tuntui molemmista mukavalta vaihtoehdolta joulunajan sosiaalisuuden jälkeen ennenkuin taas asetumme miehen tyttären perheeseen vieraiksi muutamaksi päiväksi. Siellä odotetaan ensimmäistä vauvaa, jonka pitäisi syntyä reilun kuukauden sisällä, miehelle tuleva pienokainen on ensimmäinen lapsenlapsi.

Sitten uuden vuoden alkupäivinä mies ajelee takaisin kotiin ja minä puolestaan hyppään lentokoneeseen ja matkustan Roomaan, missä Ulkomaanystävätär jo minua odottelee.


keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kahden kulttuurin joulua




              Pojan ottama kuva viime sunnuntain tonttufantasiasta, piparikuva oma otos


Joulun aikaa, sadun taikaa
lapsuusvuosien

Tuoksut muistoja
kantavat kaukaa
yhä uudelleen...

Aatonaatto Jokivaressa sujuu edelleen leppoisaan tahtiin. Ilta meni miniän , hänen siskonsa sekä bonustyttären kanssa pipareita ja torttuja leipoessa. Totesin muuten olevani onnellinen kun olen viimeinkin saanut tyttäriä (miniät ja bonustytär) , leipominenkin on paljon hauskempaa yhdessä! Australialaisten suosikkipiparit olivat ilman muuta poropiparit!

Myöhään yöhöön istuttiin vielä pöydässä ja vaihdeltiin joulukokemuksia Australiasta ja Suomesta. Australian joulu on hyvin erilainen, onhan siellä ulkona hellelukemat! Joulupäivä vietetään usein rannalla. Siellä se tärkein joulupäivällinen syödään yleensä vasta joulupäivänä, tosin miniän perheessä syödään myös aattona ja yleensä aterialle osallistuu ystäväperheitä.Videoskypen kautta juttelimme aamulla myös Aussitytön äidin kanssa, joka asuu Sydneyssa, on tämä nykyajan tekniikka mahtavaa. Kaikilla nuorilla on pienet kannettavat yhteyksineen mukana, joten he voivat välittää reaaliaikaista tietoa kotiin koko matkan ajan. Toista se oli omassa nuoruudessamme kun kotiin soitettiin kerran pari (ehkä jos rahat riitti) ja lähetettiin postikortti silloin tällöin. Kotona ei auttanut muuta kuin odottaa ja toivoa parasta!

Arvatkaa mikä muuten Aussitytön siskoon ja poikaystävään on tehnyt suurimman vaikutuksen täällä Napapiirillä tähän asti; ei joulupukki, ei lumiveistokset, ei Napapiiri, ei joulufantasia vaan  -täytetty luonnollista kokoa oleva hirvi Arktikumissa! Se oli kuulemma paljon mahtavampi kuin olivat kuvista päätelleet! On tosiaan hauskaa kuulla kokemuksia toisesta kulttuurista käsin! Samoin vaikutuksen tekivät meidän tavaratalot; Prismat ja Citymarketit. Australiassa kun ei sellaisia tunneta vaan tavarat myydään kaikki omissa kaupoissaan, lihat lihakaupassa ja hedelmät hedelmäkaupoissa jne..

Hetki sitten nuoret lähtivät ajelemaan kohti toista jokivartta ja palaavat tänne tapaninpäivänä.  Me nautiskelemme miehen kanssa hiljaisuudesta hälinän jälkeen. Jouluaattona puolen päivän aikoihin syömme riisipuuron ja sopan bonuslapsien kanssa , sitten ajelemme haudoille sytyttämään kynttilät ja illaksi menemme vanhempien luokse jouluaterialle.

Oikein rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille lukijoilleni!

tiistai 22. joulukuuta 2009

Kadonnut joulustressi


Kuva poikani ottama

 Joulunaluspäivät ovat sujuneet edelleen rauhallisesti, mitä kyllä välillä suuresti ihmettelen.Viime  lauantaisen siivous-ja leipomispäivän jälkeen asettauduin jo joulunviettoon, koska nuoret saapuivat sunnuntain aamujunalla.
Heidän mukanaan ovat aussiminiän pikkusisko poikaystävänsä kanssa, joten aika on kulunut valkean joulun ihmettelyssä ja erilaisissa talviaktiviteeteissä.

 
                                                        Kuva poikani ottama

Kun nuoret ovat olleet päivisin reissuillaan, olen minä nautiskellut hiljaisesta talosta ja poltellut kynttilöitä.  Olen lueskellut uusinta Wallanderia ja välillä tehnyt koirien kanssa lenkkejä lumiseen hämärään rantamaisemaan.
Melkein ihmeellistä on ollut tämä joulunalusaika. Olen onnistuneesti kadottanut tänä jouluna kokonaan joulustressin! Tänä iltana paistetaan pipareita ja torttuja miniän kanssa, huomenna he lähtevät ajelemaan poikani isän lapsuumaisemaan, missä viipyvät tapaniin asti.

torstai 17. joulukuuta 2009

Viime tipan ihminen




Olen tunnetusti viime tipan ihminen. Sellainen voi olla kun ei ole kovin stressaantuvaa tyyppiä.Sellainen ihminen käyttää kaksi vapaapäiväänsä joulukorttien tekemiseen ja tietokoneensa valokuvien järjestämiseen eikä anna minkään häiritsevien ajatuksien ottaa sijaa. Niinkuin että sunnuntaiaamuna pörähtävät nuoret australialasvieraineen meille . Tai että  koti on edelleen siivoamatta. Siis vaikka tekisi sen marttojen siivouksen (tavarat kaappeihin ja kynttilötä palamaan). Leipomistarvikkeet on hankittu, mutta ei leivottu.
Puhumattakaan niistä opiskeluesseistä, joita varten itse asiassa nämä vapaapäivät ensisijaisesti olivat - ovat siis esseet kirjoittamatta.

Aikani täällä blogimaailmassa surffailin ja ihastelin kortteja ja sitten luin  Katriinan korttisouvista   ja tajusin että viime tippa kohdaltani meni jo (se halpa päivä). Perustin kuitenkin oman korttitehtaani ja väkersin  kortit itse, pitkästä aikaa!
Laitoin ne postiin ja vielä muutaman teen tänä iltana, laitoin myös paketteja ! Huomasin  muuten,että joulukortti-ja pakettilistani kansainvälistyy! Kortteja lähtee jo moneen maahan ,ja pakettejakin. Molemmilla pojillani kun on ulkomaalaissyntyiset kumppanit! Liityin juuri vanhimman poikani äidin Facebook-kaveriksi. Hän asuu Australian Sydneyssa! Toisen poikani vaimon äiti asuu Floridassa ja isä Moskovassa! Kun ei nuorena päässyt (lue rohjennut)itse maailmalle tuovat lapset maailman tänne!

Siis rentoja joulunaluspäiviä teillekin blogisiskot ja -harvat veljet! Jokivarressa nautitaan pakkasista ja poltellaan kynttilöitä ja lyhtyjä sisällä ja ulkona!



Posted by Picasa

maanantai 14. joulukuuta 2009

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja



Tänään olen
  • kävellyt koirien kanssa kirpakassa pakkassäässä lenkin jokimaisemissa pitkästä aikaa
  • kuvaillut ja tallentanut rakasta jokimaisemaani sekä kameralla että silmilläni
  • hissutellut hiljaa kotona ja mietiskellyt elämää - että vain voikin nauttia pelkästä olemisesta
  • ajatellut että voisi kutsua ystäviä jouluglögeille - ehkä?
  • käynyt lapsuudenkodissa laittamassa ikäihmisille  pihakuusen jouluvaloineen (25 asteen pakkasessa)
  • tehnyt päätöksen leppeästä joulusta ilman jouluhässäkkää ja ilman joulukinkkua

Vapaapäivä maanantaina on  hyvä tapa aloittaa viikko. Nautin, kun saan jäädä hiljaiseen taloon ja heräillä omia aikojani (mikä näin pakkasella ja pimeässä tarkoittaa jopa lähempänä yhtätoistakin!). Polttelin kynttilöitä ja kuuntelin radiosta jossain kaukaisessa maailmassa tapahtuvia asioita, siltä ne tuntuivat minun korvaani tänä aamuna. Kotona ehdin havaita päivänvalon hetkenkin, työpäivinä se menee usein niin nopeasti ohi, ettei sitä huomaa ollenkaan. Vihoviimeinen märkyys näyttää painuvan unholaan näillä leveysasteilla ja pakkasmittari alkaa näyttää niitä lukemia mitä kuuluukin tähän vuoden aikaan.




Vanhempi poikani ja Aussityttönsä tulevat Aussitytön siskon ja poikaystävänsä kanssa ensi sunnuntaina ja viipyvät pohjoisessa yli  Uuden vuoden. Eivät koko aikaa meillä ole, eivätkä edes joulunpyhiä, mutta riittävästi kuitenkin että säpinääkin riittää. Olen vapaalla joulunalusviikon, joten voimme juhlia joulua jo etukäteen.
Olemme miehen kanssa joulunpyhät kaksistaan, aattona menemme syömään vanhempieni luokse. Vaihtoehto ei kuulosta ollenkaan huonolta kun muistaa viime vuoden joulua, aattoaterialla meitä oli 10 h  ja joulupäivänä 11 h. Joka toinen joulu jaksaa tuollaisen rumban!

Oikein odotan että joulunaikaan saan vihdoinkin syventyä norjalaisen Linda Olssonin kirjaan Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.   Tämä kirja on odotellut hyllyssäni jo pitempään ja minusta kirja vaikuttaa kiehtovalta jo pelkän nimensä vuoksi. Toinen nimen perusteella kiinnostava (valitsen kirjan joskus pelkän nimen perusteella!) kirja on Renate Dorresteinin  Pojallani on seksielämä ja minä luen äidilleni Punahilkkaa.



12 kuvaa jokivarresta/joulukuun kuva






















Ounasjoen ranta 14.12.2009 klo 13.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.
Pakkasta yli kaksikymmentä astetta!

















Ounasjoen ranta 18.11.2009 klo 11.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.





Ounasjoen ranta 13.10.2009 klo 13.10
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.






Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.



tiistai 8. joulukuuta 2009

Umpirakastunut keskiäkäinen

Keskiäkäisestä (klikkaa) voi tulla
ihan  yhtäkkiä
aivan
umpirakastunut!

Susupetal haastaa blogissaan pukemaan ilkialastoman keskiäkäisen muodin luomuksiin .Tuo Keskiäkäisen hajatelmia on muuten mainio kirja. Tilasin sen itselleni ja ehkäpä se päätyy pukinkonttiin jollekin keskiäkäisyyden oireyhtymää potevalle sielunsiskolle!


sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Kaksi kynttilää




Siskon uusi mies on ruotsalainen. Olivat meillä viikonlopun kyläilemässä ja lähtivät hetki sitten ajelemaan länsirajaa kohti. Mies oli toista kertaa käymässä täällä siskon synnyinsijoilla . Itsenäisyyspäivän rituaalimme herätti hänessä ihmettelyä ; kaksi kynttilää ikkunalle ja vähän ennen seitsemää junttautuminen koko sakilla television ääreen katsomaan tuntikausien kättelysessiota , mihin kuuluu meidän naispuolisten katsojien (sisko, äiti, mie ja bonustytär) asiankuuluvat kommentit pukuloistosta ja erityisesti loistottomudesta .Mies jaksoi ihmetellä puolitoista tuntia juhlatouhua, pisteet siitä hänelle! Kyllä kulttuurien erilaisuus on rikkautta:-)

Käytiin pienellä kävelyllä ja huomattiin etteivät oikeat kynttilät palaneet enää monellakaan ikkunalla. Ovat vaihtuneet sähkökynttilöiksi. Sääli. Muistan vielä joitain vuosia sitten kun virastotaloissakin oli palkattu kynttilävahdit klo 18-19 itsenäisyyspäiväksi. Itse vielä poltan oikeita kynttilöitä, en tosin joka ikkunalla, vaan parilla kadunpuoleisella!

Minun itsenäisyyspäivän rituaaleihin on kuulunut jo vuosikausia erityinen sivuvivahde. Juhlapäivänä on nautittava konjakit kahvin kera ja malja nostettava yhdelle erityiselle itsenäisyyspäivälle. Olen nimittäin ollut itsekin kutsuttuna vieraana linnanjuhlissa ja sen vuoksi on aivan erityistä katsella juhlamenoja kun on hyvin muistossa oma juhlapäivä vuosia sitten! Kutsu oli minulle suuri yllätys ja erityiseksi sen teki että sain sen itse enkä kenenkään kautta avecina!

Meillä on nyt todellinen joulukeli, olokin on melkein jouluinen kun olemme vieraiden kanssa syöneet ja juoneet vähän liiankin hyvin.Ulkona on mukavasti lunta, puut huurussa ja yömyöhään pelattiin Menolippua. Pelaaminen on hyvä tapa harjoittaa kielitaitoakin, ruotsi sujui kuin varkain pelin tohinassa. Oikeasti ruotsi ei kyllä minulta hyvin suju. Pientä pakokauhua herättääkin etukäteen keväällä olevat pakolliset ruotsin opinnot yliopistolla.

Mukava viikonloppu takana siis on! Nyt on vielä lähdettävä koiralenkille näin iltamyöhäisellä ja sitten on pistettävä pehkuihin! Heti huomenaamulla vedän nimittäin töissä tiimipäivän , opinoissa on kirjoittava essee ja lauantaina on vielä tenttikin! Huhhuh!
Posted by Picasa

torstai 3. joulukuuta 2009

Vuosi vuodelta horjuvimmin askelin



vuosi vuodelta
horjuvimmin askelin
vapisevimmin käsin

lippu nousee salkoon
jo kauas sen näen

rinnassa läikähtää

rakas isä
rakas koti
rakas maa



Runotorstain ja valokuvatorstain tämän viikon 151.haasteena on SININEN ja VALKOINEN.
Kuvani ja runoni kertovat tällä viikolla minulle tärkeästä ihmisestä, isästäni, sotaveteraanista.
Kuva on vanha ja olen sen aiemminkin julkaissut blogissani tässä kohtaa.


maanantai 30. marraskuuta 2009

Valkeaa valoa


Posted by Picasa

Inkiväärin tämän viikon värihaasteena oli JOULUN VÄRIT!
Minun jouluni on pastellinsävyjä ja valkoista; hämärän utua,
lupausta talven selän taittumisesta, huurteen kimallusta,
mielen rauhaa, valkeaa valoa,
joulun juhlaa!

Lisää joulun värejä pääset katsomaan
täältä!


sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Kaamosta selättämässä


Pitkästä aikaa päivä, jolloin taivaalta näkyi muutakin kuin paksua kaikenpeittävää
sumuista harmautta. Pakkastakin oli hiukan ilmassa. Tarvottiin kuusimetsässä mökkimaisemissa monta tuntia, sillä sopivan kuusen löytäminen ei käy noin vain. Lappilaisessa metsämaisemassa eivät nimittäin hongat raikaa vaan enneminkin rämekuuset kärvistelevät suon laitamilla ja naavaiset pitkänhuiskeat kuuset alaspäin nuokkuvinen neulasineen yrittävät kuroa taivasta kohti liian tiheässä kuusikossa. Löydäppä sieltä sitten se täydellinen sopusuhtainen kuusikaunotar, jonka on vielä läpäistävä molempien kuusenetsijöiden vuosien saatossa jalostunut kuusiseula! Päivähän (tosin kaamospäivä) siinä menee. Mutta lopputuloksena peräkärryssä komeili neljä kuusta; kaksi pitkää ja kaksi lyhyttä. Yksi pitkä päätyi takapihan uudelle terassille ulkokuuseksi ja toinen pienemmistä löysi paikan katetulta terassilta olohuoneen ikkunan edessä. Loput kaksi päätyivät ystäville! Sisäkuusta emme ajatelleet tänä jouluna laittaa ollenkaan (ainakaan tässä vaiheessa).




Ripusteltiin muutenkin ulos loput jouluvalot ja lyhdyt. Pihaltamme löytyy siis nuo kaksi valaistua joulukuusta, yksi pikkuvaloin somistettu pajujoulukuusi, seitsemän erilaista roikkuvaa kynttilälyhtyä , yksi terassilla oleva suuri kynttilälyhty sekä yksi etuterassin pöydällä oleva lyhty. Niin ja vielä lumipalloheisipensaan ympärille mies kiepautti valosarjan!

Täälläkö muka pimeää! Ei enää! Tosin kaikissa lyhdyissä ei ihan joka ilta kynttilät pala, mutta usein ne kyllä sytyttelen. On mukava tassutella pihalla ja sytytellä lyhtyjä. En ole taipunut led-valoihin vielä.


Huomisen päivän olen vielä lomalla, sitten on loppurutistus töissä ja opiskeluissa ennen joululomaa. Loma on tainnut tehdä tehtävänsä, sillä eilen järjestin jo keittiön kaapit uudelleen. Mies tyhjensi yhden rompekaappinsa ja nyt tuntuu että vihdoinkin tavarat kaappeihin mahtuvat hyvin (siis meidän kahden yhdistetyt tavaramme). Laitoin vielä nimilaput hyllyjen reunoihin kun ei blondin logiikalla ja insinöörin aivoilla järjestys meinannut kaapeissa pysyä!

Illalla vielä leivoin kaapeista löytyneiden tarvkkeiden innostamana ensimmäisen joulukakun ja pari bostonkakkuakin pyöräytin kun en jaksanut pikkupullia enää pyöritellä ja paistaa.

Muuten olen lojunut sohvalla yömyöhään ja katsellut lukemattomia elokuvia, sillä meillä on näkynyt jostain käsittämättömästä syystä kaikki n. 100 maksullista kaapelikanavaa. Vai aikookohan Sonera koukuttaa meidät oikein kunnolla televisofriikeiksi (ei muuten onnistu)?

Vaikka täytyy sanoa, että tämä tempaus ajoittui mainioon kohtaan kun olin viikon lomalla ja ulkona valui enimmäkseen rännänsekaista vettä! Yhtään opiskelutehtävää en ole tehnyt, vaikka olisi kyllä pitänyt. Mutta ovatpahan aivot saaneet levätä tästä niille kenties vähän yllättäen tulleesta opiskelu-urakasta, päähahan kiristyskin on hellittänyt.

Niin ja paras lopuksi, Rooman matkaliput on varattu ja hotelli buukattu. Colosseum tammikuussa on varmaan elämys, maltan tuskin odottaa!

torstai 26. marraskuuta 2009

Jotta en unohtaisi


Odotan unta

armahtavaa


Valossa liikaa

elämän voimaa

ohitseni virtaavaa


Äärettömässä yössä

pohjattomassa


Rohkenen Sinua katsoa

jotta en unohtaisi



Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa 150.haasteena oli JOTTA EN UNOHTAISI. Haastetta oli ehdottanut SusuPetal.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Sukellus Välimeren sineen



Kun Inkiväärin värihaasteen nimi tällä viikolla on Välimeren sininen, niin en voinut olla sukeltamatta lomamuistoihin ja poimia sieltä herkullisimpia sinisiä. Hetken melkein tunsin meren suolaisen maun, Välimereltä puhaltavan lempeän tuulen, kuulin meren kohinan ja näin silmissäni parvekkeeltamme avautuvan upean näkymän. Haluaa lomalle !!!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Hämäränhyssyttelyä


Enää pari päivää ja alkaa loma. Sanon näin vaikka viikonloppua aloittelen, koska teen töitä viikonlopunkin tällä kertaa. Mutta lomaa onkin sitten koko ensi viikko ja vielä seuraava maanantaikin. Ulkomaanystävä heitti facebookissa kutsun luoksensa Reininlaaksoon, siellä kun on vielä syksyisen lämpimät kelit. Valittelin nimittäin tätä pimeää, harmaata, loskaista marraskuuta. On täällä luntakin aina välillä mutta koska mittari pyörii enemmän nollan ylä- kuin alapuolella niin lumi sulaa ja muuttuu loskaksi aika ajoin! Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan ja kaipaan sitä jo nyt.

Surffailin kuitenkin Ryan Airin sivuilla mutkan ja hetken jo ajattelin tekeväni kaupat lennosta, sillä edestakainen lippu olisi ollut Saksaan n.60 euroa! Taas ajattelin että jospa asuisin lähempänä Tamperetta, niin olisin suihkaissut kylästelemään Saksaan. Mutta täältä olisi tullut vähintään kaksinkertainen lisämaksu junalipuista ja myöskin kaksi ylimääräistä yötä. Päätin siis jaksaa odottaa tammikuun alkua ja tulevaa Rooman reissua Ulkomaanystävän kanssa.



Kodista muodostuu aina tähän aikaan oikea pesä. Hämärä , pehmeä luola,, kynttilänvaloineen ja villashaaleineen. Kirkkaita valoja ei tee juuri mielikään sytytellä. Eikä pesästä tekisi myöskään mieli mihinkään lähteä. Vaikka onkin välillä niin tehtävä. Ensi viikolla pidän kyllä ainakin yhden täydellisen villasukkapäivän. Se alkaa nukkumalla niin pitkään kuin unta piisaa. Mies on töihin lähtiessään vienyt koirat ulos joten saa heräillä ihan omaan tahtiin ilman koirien märkää halausta. Sitten rauhallinen pitkä aamupala Lapin Kansan ja radion kera, kynttilän liekki lepattaa aamupäivän hämärässä! Sen jälkeen tunnustelen varovaisesti mitä keho ja mieli haluaisivat tehdä vai haluaisivatko mitään?

Kenties voisin vaikka käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa, tai tehdä pitkän lenkin jokirannassa koirien ja kameran kanssa. Hierojalla voisi varata ajan vai saisinko peräti itseni liikkeelle ihmettelemään kaupungin alkavaa joulutohinaa. Tai ehkäpä ehdin tehdä noita kaikkiakin lomapäivinä. On minulla opiskelutehtäviäkin; kirjoittamista ja yksi tenttikin. Onneksi tentti on heti alkuviikosta .



Rauhallista hämäränhyssyviikonloppua teille muillekin kotipesissänne viihtyville! Ripustellaan jouluvaloja ja poltellaan kynttilöitä valoa ja kevättä odotellessa!



torstai 19. marraskuuta 2009

Yön sylissä niin lämmin




miten hehkuukaan
tulen voima

miten rätisevät tähdet
kilpaa kipinöiden kanssa

yö sylissä niin lämmin
niin lämmin



Runotorstain ja valokuvatorstain 149.haasteena tällä viikolla on RÄISKYVÄ.

(Vanhalla kuvalla mukaan tällä kertaa.Harmi kun en saanut tuota päiväystä pois kuvasta. Varmaan siihen olisi keino olemassa, en nyt vaan ehdi sitä keinoa metsästää)

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

12 kuvaa jokivarresta/marraskuun kuva


















Ounasjoen ranta 18.11.2009 klo 11.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.



Ounasjoen ranta 13.10.2009 klo 13.10
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.




Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.

lauantai 14. marraskuuta 2009

Levollinen lauantai

Jos olisin eilen tai toissapäivänä kirjoittanut tämän postauksen olisi tunnelma aivan toinen.
Otsikkona olisi voinut olla vaikka päänsärkyä perjantaina tai tuskainen torstai! Nyt on ainakin hetkellisesti ahdistus poissa ja on aikaa levähtämiseen ainakin tämä ilta. Ahdistusta aiheutti tietenkin kiivastahtinen työ-ja opintoviikko. Tämä kulunut viikko ja ensi viikko ovat ruuhkaisia molemmissa paikoissa. Olen kyllä ollut hyvin tietoinen ja yrittänyt jotenkin henkisesti itseäni siihen valmistaakin. Mutta ei esseen kirjoittamisen tai tentin aiheuttamasta ahdistuksesta pääse irti, kaipa se on tarpeellinen olotila lopputulokseen pääsemiseksi. Työasioihin pätee sama juttu. Vain ahdistuksen kautta syntyy jotain ainakin kun minä olen kysymyksessä.

Tänään oli aamulla tentti yliopistolla ja kun sieltä pääsin niin piti rientää euforisissa tentinjälkeistunnelmissa Prismaan jäsenetupäiville ja kaiken muun kaappien täydennysvaraston hankkimisen lisäksi palkita itsensä, arvatkaapa millä - ladattavalla varrellisella rikkaimurilla! Se voitti uuden ulkoilupuvun ja -kengät. Nyt viimeistään voin
myöntää olevani keskiluokkainen keskiverto lähiörouva??. Puolustuksena todettakoon, että kun on ne kolme pitkäkarvaista lapinkoiraturrikkaa talossa... on hankalaa kaivaa imuri esille päivittäin , etenkin kun imurimme ei ole mikään kevytversio.

Mies lämmittää parhaillaan taloa ja uunissa rätisee tuli. On kodikasta ja levollista, entisten nuorten sävellahja soi radiossa ja minä istun nojatuolissa ja nautin olutpullollista (näyttää olevan lauantai-iltapäivän tapani, kun viime viikon postauksessani tein ihan samaa). Kohta valmistan lohimedaljongit ja sen jälkeen lähdemme koiralauman kanssa patikoimaan kaupunkiin joulunajan ensimmäisille glögeille ystäviemme luo! Täytyy tunnustaa että molemmat tekevät minulle nyt hyvää, sekä liikunta että sosiaalisuus!

Valitettavan huonosti olen ehtinyt kuvaamaan tai osallistumaan haasteisiin. Etenkin 12 kuvaa vuodessa -haaste harmittaa kun en ole ehtinyt kuvaa ottamaan vaikka piti kuukauden 13. päivä se tehdä. Huomenna käyn kuvan ottamassa. Postaukset ja kommentoinnit ovat harventuneet, mutta kaikki aikanaan! Palaan kyllä ruotuuun taas enemmänkin jossain vaiheessa.
Onneksi reilun viikon päästä on yli viikon loma. Se tulee todella tarpeeseen, ehkä saan pidettyä joitain villasukkapäiviäkin opintojen lomassa!

Kuvassa on muuten meidän uusi tamminen ruokailuryhmä, pidän siitä kovin vaikka se jykevä onkin!

Posted by Picasa

maanantai 9. marraskuuta 2009

Porojen lento kuutamolla

Posted by Picasa

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla on KUU.
Oma kuukuvani on viime keväältä, Rovaniemen lentoasemalta otettu.
Mystistä tunnelmaa.

Olen julkaissut kuvia tästä sarjasta aiemminkin, koska nuo kuvat edustavat sitä kuvaustuotosta, jossa tunsi onnistuneensa. Muistan kun ajelin ympäri kaupunkia etsien sopivaa kuvauspaikkaa kun taivaalla möllötti mahtava täysikuu. Paikkaa ei ensin löytynyt millään ja tuntui että kuukin karkaa kohta. Lentoasema sijaitsee Rovaniemellä melko korkealla paikalla ja lopulta päädyin sinne. En ensin huomannut koko kuuta, mutta sitten se pilkisteli noiden porojen takaa!
Siinä se oli- kuukuvani!

lauantai 7. marraskuuta 2009

Ihan hetken istun tässä ennenkuin jatkan

Kuva melkein tasan vuosi sitten otettu


Ihan hetkeksi istahdan lempinojatuoliini kesken siivouspäivän. Mies ja tyttärensä lähtivät käymään kaupungilla ja olen talossa yksin. Kello raksuttaa. Muistan, että radiosta tulee aikuisten nuorten sävellahja ja napsautan radion päälle! Taidanpa hakea oluenkin itselleni.
Kaikki tuntuu hyvältä juuri tässä ja nyt.

On hyvä pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan itseään ja kehoaan armollisesti ja hyväksyvästi. Unohtaa suorittamiset ja tekemiset hetkeksi.

Monta asiaa on kyllä kesken nytkin, tekemättömiä töitä ja velvollisuuksia. Opiskeluissa oikein suma tehtäviä töitä, kotitöitäkin piisaa. Omasta leipätyöstä puhumattakaan. Mutta odottakoon kaikki. Vuorollaan sitten hoidan niitä, yksi asia kerrallaan. Nyt juon rauhassa oluen ennenkuin aloitan!

Illalla on mukava saunoa kun koti tuoksuu puhtaalta eikä koiralaumalta! Huomenna tulevat isänpäiväaterialle omat vanhempani ja miehen lapsia kumppaneineen. Ateriaksi valmistamme miehen tyttären kanssa bataattikeittoa, possun sisäfileenoisetteja tulisella sherrykastikkeella hasselbackan perunoiden kera ja jälkiruoaksi valkosuklaakakkua.

Mukavaa isänpäiväviikonloppua kaikille kanssabloggaajille ja kurkkijoille!
Posted by Picasa

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Perinteinen pyhäimiesten päivä vaiko halloween?

Tänään ei ole uusia kuvia vaikka upeita talvisia päiviä on ollutkin viikon aikana monia. Tänään on taas lämpöasteita ja keli on loskainen ja harmaa.

Opiskelu on täyttänyt pään ja elämäni kokonaan, ottanut ykkössijan elämässäni melko nopeasti. Olen tehnyt itselleni tiiviin aikataulun, jossa olen pysynyt melko hyvin nämä pari kuukautta. Akateeminen maailma ja sen rytmi ovat löytyneet. Huomaan ajattelevani välillä että olisi kiva olla ihan täysipäiväinen opiskelija jonkin aikaa. Nyt päivät ovat vähän liian täysiä kun teen töitäkin 85 %.

Etenkin kirjoittamiseen on vaikea keskittyä kunnolla kun voi keskittyä aina vain pienen siivun kerrallaan.

Kaiken keskellä olen ollut siskon apuna hänen remontissaankin. Se on onneksi jo loppusuoralla eli tänä viikonloppuna on päästy jo siivoamaan ja tavaroita laittamaan paikoilleen. Sisko on majaillut meillä jo kuukauden. Muuten asia on ok, mutta vierashuoneemme ja työhuoneemme on sama asia, joten olen levittäytynyt opintoineni sinne tänne, etupäässä pitkin olohuonetta kun sisko on vallanut työhuoneen. Kirja-ja paperipinoja on joka paikassa. Mies on ollut kärsivällinen, onneksi meillä on alakerrassa takkahuone, mihin mies hankki juuri ison uuden litteän television kaikilla mausteilla. Varmaan itselleen lohdutukseksi kun en ehdi kainaloon niin usein kuin aiemmin!

Vuosi sitten pyhäinmiesten aikaa olin vastikään muuttanut pysyvästi tänne miehen taloon, jonka remontin olimme juuri saaneet yhdessä tehdyksi. Olen marraskuussa syntynyt, joten tässä ajassa on minulle aina jotain erityistä tuttuutta, pimeydessä on mukana lämpöä ja valoa!
Nytkin pyhäimiesten päivänä kävimme viemässä kynttilät haudoille, leivinuunissa muhi karjalanpaisti ja jälkiruoaksi tein lappapuuroa. Koin vahvasti olevani osa menneitä sukupolvia.
Nuoret viettivät pääkaupunkiseudulla iloisia halloween-juhlia - mahtavatko he enää muistaakaan pyhäinmiesten päivän tarkoitusta muutaman vuoden päästä kun halloween on ottanut sijansa meidänkin kulttuurissamme?

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kadonnutta lokakuuta etsimässä


On alkanut kynttiläaika. Kotona palavat kynttilät siellä täällä missä milloinkin olemme. Ulkona loistaa asuinalueemme talojen terasseilla ja porttien pielissä erilaiset kynttilälyhdyt ja jouluvalojakin jo näkyy.
Valo tuo voimaa ja lämpöä näihin lokakuun loskaisiin päiviin, jolloin lumisade ja vesisade vuorottelevat ja kadut ovat jäisiä niljanteisia kävellä.

Tänä vuonna lokakuu on mennyt nopeasti. Havahduin äsken siihen, että ihan pian on jo marraskuu. Johonkin on lokakuu kadonnut! Piiloutunut alkavan pimeän piiloihin varmaan! En ole sitä liiemmälti kyllä kaivannutkaan. Lokakuu on ollut aina yksi vaikeimmista kuukausistani. Marraskuussa jo helpottaa, pimeän ja harmaan kanssa alkaa taas olla kaveri. Useina viime vuosina olen tehnyt matkan lokakuussa jonnekin vähän lämpöisempään ja valoisampaan maankolkkaan mutta tänä syksynä matka jää tekemättä opintojeni vuoksi.

Jäin oikein miettimään kadonneen lokakuun arvoitusta ja sukelsin valokuvakansioihin ja yllätykseni löysin sieltä värikylläisen kauniin lokakuun moninen reissuineen. Tämä alkava kaamos vaiko tiukat opinnot ovat muistini vieneet?


Yksinkertaisen täydellistä

Kemijoen rantaa

Kotikaupunki

Joutsenet kuuluvat syksyyn ja kevääseen

Levitunturin maisemia

Kesäisten piknikkien kohde

Mökkirantaa