Kurkistuksia puutarhoihin

 

Eilen sunnuntaina Rovaniemellä vietettiin puutarhapäiviä. Päivän aikana oli mahdollisuus tutustua niin puistoihin, Napapiirin ryhmäpuutarha-alueeseen, alan laitoksiin kuin yksityispihoihin. Pääsimme matkaan vasta kun olimme palauttaneet Kuusenkerkän päiväunien jälkeen vanhemmilleen, joten aikataulumme rajoitti valintaamme. Olisin halunnut käydä tuolla siirtolapuutarha-alueella eli Napapiirin ryhmäpuutarhassa mutta sinne emme ehtineet. Niinpä sukelsimme seitsemälle eri pihalle eri puolilla kaupunkia. Ja kuinka ihania keitaita löysimmekään. Koiralenkeillämme yritän aina kurkistella ihanille pihoille, mutta eihän kaikkia ihanuuksia kadun puolelle tietenkään edes näy. Nyt saimme kurkistella ihan luvan kanssa. Ja sainkin hyviä vinkkejä  ja ajatuksia omallekin pihalle. Jaan niistä muutamia teidän kanssanne.

1. Tee perennaryhmistä riittävän laajoja. Suuret ryhmät ovat näyttäviä ja yllätys, yllätys - myös helppohoitoisempia. Suuret ryhmät voivat olla muodoltaan vaihtelevia ja reunuksena voi käyttää mielikuvitustaan rajana!



2. Puutarhaasi voit koristella runsaasti tai hillitysti. Puutarha on mitä mainioin paikka oman luovuutesi areenaksi. Kukkien ja hyötykasvien lisäksi puutarhaan mahtuvat taideteokset, itsetehdyt tai muuten hankitut, tuulikellot, puutarhatontut ja vanhat tavarat uudessa olomuodossaan. Koristelu voi olla runsasta tai hillittyä tai siltä väliltä. Aivan kuten me puutarhuritkin olemme! En ole puutarhatonttujen ystävä , mutta nyt lastenlasten myötä vosin kuin voisinkin pikkutontun ja tontun mökin johonkin sopukkaan laittaakin.

3. Suihkulähde!! Olen halunnut jo pitempää pientä solisevaa suihkulähdettä omalle pihalleni.Tämä suihkulähde oli kaunis ja rauhallinen.







4. Puutarhuri kulkee avoimin silmin, sillä puutarhaan kuuluvat uudet löydöt ja kokeilut. Minun hankintalistalleni pääsi ainakin pari uutta "vanhaa" löytöä. Tykkäsin kovasti purppurapunalatvasta (ylempi kuva) ja rantakukasta(alempi kuva) Molempien väri miellytti silmääni ja etenkin purppurapunalatva oli näyttävä vielä loppukesälläkin.

5. Hyötykasviosastolla tänä päivänä suosittuja näyttää olevan erilaiset lavat ja laatikot. Minustakin ne näyttävät helppohoitoisilta ja kauniilta. Mies lupasi minulle laatikot rakentaa ensi kesäksi. Vadelmaa oli useammissakin puutarhoissa ja saimme maistellakin niitä, Herkullisia! Tuo lajike oli jalovadelma. Ensi kesänä laitamme muutaman vadelman taimen meidän omaan puutarhaamme.

Minusta oli hyvä, kun mukana oli monenlaisia pihoja: oli nuoren lapsiperheen piha leikkipaikkoineen, oli iäkkään taiteilijattaren piha valtavinen kasvineen ja käytävineen niiden välissä, oli arktinen piha varpuineen ja kivineen, oli pari vanhempaa pihaa kymmenien vuosien myötä kertyneinen kokemuksineen ja aarteineen, oli hienosti suunniteltuja pihoja, oli rönsyileviä pihoja....kaikista pihoista löytyi juttuja , joista pidin! Hieno päivä!



Lapin kesä päätti upeasti itsensä

Kuusenkerkkä simahti juuri päiväunilleen lopen väsyneenä aamun mummulatouhuilustaan. Tämän päivän kova sana oli kellarista hakemani bonustyttären vanhat nukenrattaat. Suurta nukkea hän ei kyytiin kelpuuttanut,liekö ihan pelottavan suuri ollut, mutta oma pehmopupu pääsi ulos ajelulle. Kuusenkerkkä on yökylässä tällä kertaa. Aika kuluu siivillä hänen kanssaan. Perjantai-iltana oltiin Kuusenkerkän vanhempien kanssa flamencoa katselemassa ja sen jälkeen tapaksia maistelemassa.Että minä tykkään flamencosta , niin tanssista kuin musiikistakin. Jälleen kaukokaipuu nosti päätään. Andaluciaan...

Bonustytär lähti tänään kohti Turkua. Pääsi haluamaansa opinahjoon eli oikeustiedettä opiskelemaan Turun yliopistoon. Vähän haikein mielin sanoimme hänelle eilen heitheit! Hän on ollut meillä paljon vaikka jo viime vuoden hänellä oli oma asuntokin täällä Rovaniemellä. Tuo alimmainen  kuva kertoo paljon mistä jään paitsi. Hän on kova leipomaan ja laittamaan ruokaa. Ja ruoanlaittoon kuuluu hänellä aina kaunis ja erilainen kattaus!
No, ensi viikonloppuna vielä näemme ja meillä on aikomus syksyn aikana piipahtaa Turussa katsastamassa tyttären opinahjo ja asunto sekä tutustumassa Turkuun.Onkin aikaa kun siellä olen viimeksi käynyt!'

Toinenkin mukava opiskelu-uutinen on ajankohtainen tänä syksynä. Vanhempi poikani vaihtoi elämänsä suuntaa ja aloitti kokopäiväiset valokuvausopinnot Helsingissä. Hän on harrastanut valokuvausta jo pitkään ja on jo varsin taitava kuvaaja nytkin. Välineetkin ovat jo ammattilaistasoa. On upeaa nähdä kun nuoret tekevät valintojaan kuunnellen sisintään. Se vaatii rohkeutta ja uskallustakin, myös sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta!

Ensi viikonloppuna vietämmekin mukavaa perhetapahtumaa Savon maisemissa. Sen jälkeen lähdetään miehen kanssa kahdestaan jo kovasti odotetetulle veneilyviikolle! Nyt nautitaan vielä ihanista keleistä näillä leveysasteilla. Eli niinkuin nuorempi poikani totesi fb-päivityksessään muutama päivä sitten kun lämpömittari huiteli melkein +30 asteessa: "Lapin kesä päätti upeasti itsensä!". Kesä nimittäin on täällä nyt ohi. Mittari on pudonnut melkoisesti alspäin, puissa jo alkavaa ruskaa, yöpakkasia luvattu, tuulenvire on kirpakka. Vaan ei haittaa. Syksyhän on yksi  lempivuodenaikani Lapin kahdeksasta! Eli sadonkorjuun aika ja ruska!

Naisten välisestä ystävyydestä

Lähetin muutama päivä sitten tekstiviestin muutamalle vanhalle ystävälle että kaipaan naisten seuraa ja itseni hemmottelua ja kutsuin heidät turvesaunaan . Olinpa iloinen kun kännykkä piippasi heti takaisin kolme kertaa ja vastaukset olivat kuplivan iloisia KYLLÄ-vastauksia! Niinpä ajelimme minulle tuttuun luontaishoitolaan, jossa istuimme turvesaunassa , uimme metsälammessa ja istuimme sitten ihanilla luomuöljyillä voideltuna herkullisella iltapalassa lammen rannalla olevassa grillimajassa. Juttu kulki ja nauru kupli! Yksi meistä oli viikonloppuna viettänyt tyttärensä häitä, yksi pursusi syksyistä työenergiaa, yksi mietti työnsä kautta lasten tilannetta ja kaikki me puhuimme välillä yhteen ääneen ja päällekkäin.

Minulla on paljon naisia kavereina. Osa on kulkenut matkassa jo pitkän aikaa , osa tullut mukaan myöhemmin. Näiden kuvassa olevien naisten kanssa meitä yhdistää yhteinen opiskelu ja työn aloittaminen nuorena täällä Rovaniemellä. Olimme eri vuosikursseilla emmekä ole tainneet ihan samassa työpaikassakaan olla ainakaan yhtäaikaa, mutta samat työkuviot meillä oli. Myöhemmin olemme olleet samoissa täydennyskoulutuksissa ja tavanneet muuten vaan.

Nykyisin tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti. Joku soittaa tai lähettää tekstarin ja sitten mennään. Asumme kaikki Rovaniemellä, joten tapaaminen järjestyy yleensä nopeastikin!Jatkamme siitä mihin viimeksi jäimme. Olemme tunteen toisemme ja toistemme vaiheet 30 vuotta ja noihin vuosiin mahtuu paljon. Lapsemme ovat yhtä lukuunottamatta jo maailmalla. Yksi on jäänyt leskeksi, toinen on avioitunut toisen kerran, yksi on pysynyt saman miehen koko ajan avioitumatta lainkaan. Työpaikat ovat muilla vaihtuneet tiuhaankin paitsi yksi on pysynyt samassa pitkään. Yllätys ei lienee ole että tuo yksi on sama jolla on myös mies pysynyt. Elämiimme mahtuu suuria iloja ja myös suuria vastoinkäymisiä ja menetyksiä.

Tällä kertaa olimme iloisissa tunnelmissa. Naisten välinen ystävyys on minulle elintärkeää! Ja turvesauna teki jälleen kerran keholle ja mielelle hyvää!

Joella

Illalla oli lämmintä ja joki tyyni. Ajelimme kauan  hiljaskellen naapurikylään niin kauas kuin venereittiä riitti. Minä istuin kyydissä ja vain olin. Välillä käänsi kasvoni tuulenvirettä vasten ja laitoin silmät kiinni. Koirakin oli ihmeen hiljaa. Elokuinen Ounasjoki, minun jokeni.

Ilman pakkoja -viikonloppu!

Tämä viikonloppu on ollut leppoisa. Kaupunki on pullistellut tapahtumia mutta en ole liikkunut kodista ja kotipihasta koiralenkkejä kauemmaksi. Ollaan puuhasteltu enimmäkseen pihalla. Siinä sivussa olen lueskellut pari Anne Holtin dekkaria (tai toinen on vielä onneksi kesken). Siis viikonloppu ilman mitään pakkoja! Mutta meille käy aina että kun vietämme ilman pakkojuttuja-viikonloppua niin  saammekin aikaan sitä sun tätä.

Mies hioi ja pohjamaalasi eilen alakerran ulko-oven ja nyt aloitti sen maalaamisen.  Tuo alakerran ovi onkin ollut murheenkryyni jo pitkään. Se näes sijaitsee ns. koiraeteisessä, joka on alunperin suunniteltu vilvoitteluhuoneeksi. Meillä se on toiminut koirien nukkumispaikkana, koska siinä ei ole lämmitystä mutta kuitenkin siinä ovat seinät suojaa antamassa. Ja kun koirat ovat hyppineet reilut kymmenen vuotta innoissaan ovea vasten kun ovat odottaneet aamupissalle pääsyä pihalle, niin jäljet ovat sen mukaiset! Nyt kun meillä on enää yksi koira niin koiraeteisen käyttö on palautumassa alkuperäiseen tarkoitukseen. Tämä ainoa koiramme ei nimittäin enää halua yksin siellä nukkua. En ole vielä oikein varma miten huoneen sisustaisin. Siinä on suuret ikkunat ja tiililattia, yksi ikkuna myös takkahuoneeseen. Haluttaisi kokeilla jotain värikästä ja rehevää; korihuonekaluja, tyynyjä, kynttilälyhtyjä...

Minä olen viettänyt aikaani kasvimaalla ja kukkapenkkien ja pensaiden parissa. Iso piha vaatisi jatkuvaa puuhastelua vaan meillä se tapahtuu aina ryppäyksittäin, jolloin tekemistäkin on kertynyt vähän liikaakin. Järkevää tietenkin olisi tehdä päivittäin aina jotain pientä tai edes viikottain. Mutta minulle piha ei olekaan järki-vaan tunneasia.

Kesä on onneksi tullut takaisin. Täällä on tänään lämmintä yli parikymmentä astetta. Postauksen kuvat toissaillalta tuosta meidän rannalta ja venelaiturista. Ajatukset alkavat taas siirtyä veneilyyn. Parin viikon päästä olemme jälleen Saimaalla.

Ruuhkavuodet playbackina

Ukkosmyrsky riehui täällä tänään, kaatoi muutaman puun ja pieni sähkökatkokin oli. Töiden jälkeen koiralenkillä ilma oli jo kuitenkin juuri kuin tuossa pari vuotta sitten otetussa kuvassa, taivas vielä tumma, lämpimän kosteata , hiostavaakin. Kuvassa muuten näkyvät vielä meidän kaikki kolme koiraamme, enäänhän meillä on vain yksi jäljellä .Onneksi. En ymmärrä näin jälkikäteen miten selvisimme kolmen koiran kanssa kun tuon yhdenkin sotkujen siivoamisessa on jo oma työnsä. Vaan näinhän sitä jälkeenpäin ajattelee monesta muustakin asiasta.



Olen mietiskellyt viime aikoina, että elän elämän ruuhkavuosia tällä hetkellä vähän niinkuin playbackina. Muutama vuosi tässä välillä oli hyvin itsekeskeistä aikaa, lapset olivat nuoria aikuisia, pärjäsivät omillaan eikä heillä ollut vielä lapsia, mökkejä, koiria, taloja. Piipahtivat muutaman kerran kotikonnuillaan ja täällä ollessaankin olivat enemmän jossakin muualla kuin kotonaan. Ny lasten elämä on taas kietoutunut tiukemmin omaani, samoin vanhempieni elämä. Se on välillä ihanaa ja välillä raskasta. Etenkin vanhempieni suhteen huoli , huolehtiminen ja syyllisyys tuntuvat olevan yhä enemmän arjessa mukana. Täällä asuvan lapsenlapsen kohdalla taas saan pidätellä etten liikaa itse tunkeutuisi heidän elämäänsä. Tasapainoilua monenlaisten tuntojen kanssa. Oma keho ei enää ole entisensä eikä ruuhkavuosia jaksa enää entisella vauhdilla. Nyt tämä mamma tarvitsee päikkäreitä, kunnon yöunia ja rauhallisia päiviä menojen  väliin.

Olikohan viime viikonloppuna tämän kesän viimeiset helteet täällä? Ylläoleva kuvakin on otettu muutama vuosi sitten juuri samoihin aikoihin. Kuvassa makoilee miniä raukeana piknikin ja kuoharin jälkeen ( aika ennen Kuusenkerkkää). Tänä kesänä saaripäiviä ei ole vietetty kuin yhden kerran. Tuollaista kuvan päivää ja oloa ehkä tästä kesästä jään kaipaamaan. Raukeaa joutilaisuutta, ei kiirettä mihinkään, lempeää tuulta ja lämpimästi hyväilevää aurinkoa. Kesän kelit ovat täällä olleet kohtalaiset, sellaista tasaista  18-20 astetta lämmintä, muutamana päivänä vähän hellettä.  

Olemme pesseet matot mattolaiturilla, olen uinut useamman kerran viikossa, savusaunailtoja on vietetty ja yhdet pihajuhlatkin järjestetty! Paljon on heinäkuuhuni mahtunut! Enemmän kuin moneen aiempaan kesään. Ja kaikkeen tuohon tekemiseen kelit ovat olleet juuri soppelit.

Nyt kun kävelen jokirannassa huomaan, että maisemissa on jo syksyn tuntua. Vaikka ELOKUUHAN ON VIELÄ KESÄÄ!!Minusta on väärin, että elokuussa jo luovutaan kesästä. Itse rakastan näitä elokuun pimeneviä, hämyisiä iltoja. Minä en aio vielä kesästä luopua.

Kaupat pullistelevat jo krysanteemeja. Itse en ole niitä laittanut , ihastelen kyllä väriloistoa kaupoissa. Omat kesäkukkani kestävät syyskuulle ja sitten voikin laittaa suoraan kanervat ja callonat ruukkuihin!Sitäpaitsi olemme reissussa elo-syykuun vaihteen, jäisivät kukat hoitamatta. Meillä onkin muuten aivan erityinen reissu tulossa tuolloin! Ehkäpä jotain postaan aiheesta myöhemmin.