Lomalle!

Kello on yksi yöllä, laukut on pakattu, herätyskello soi aamulla klo 4.30! Taidan käydä vähän ylikierroksilla kun ei uni tahdo tulla. Takana on tiukka työntäyteinen viikko ja edellinen viikonloppukin oli monenlaista täynnä. Töissä sain tänään valmiiksi erään suuren työn, tyytyväinen mieli tehdystä työstä jäi ja mukavaa palautettakin siitä tuli!

Huomenaamulla hurautamme aamukoneella Helsinkiin ja siitä jatkamme Mallorcalle viikoksi!
Siellä odottaa kukkulalla merinäköalalla varustettu huvila matkaseuruettamme ja hienoja kelejäkin on takuuvarmasti lupeissa. Niitä näyttää olevan tosin jopa täällä pohjoisessakin!

Palaan blogimaailman kuvioihin viikon päästä! Mukavaa lämmintä kesäkuun alkua kaikille lukijoilleni! Nauttikaa kesästä!

Etelän kesään!

Kullerot ovat jo melkein kukalla.Tosi harvinaista täällä Lapissa tähän aikaan!

Jätän jokivarren muutamaksi päiväksi ja lennän katselemaan pääkaupunkiseudun kesää.
Huomenna tapaan molemmat poikani avokkeineen, juhlistetaan vanhemman pojan syntymäpäivää ja nuoremman pojan hääjärjestelyjä kuuluu myös ohjelmaan!

Maanantai ja tiistai kuluvatkin sitten työasioiden merkeissä. Tähän aikaan ei oikein malttaisi lähteäkään reissuun etenkin kun jo lauantaina on Mallorcan viikkokin edessä . Olisi pihalla niin paljon tehtävää ja tämä aika on parasta siihen hommaan kun ei vielä ole sääskiä.

Nyt laukun pakkaamiseen. Se on aina minulla viime hetken hommia. Nytkin piti katsoa iki-ihana Järki ja tunteet...

Alati muuttuva on joki

Käymme Miehen kanssa joka ilta koirien kanssa lenkin, monenmittaisen. Riippuu päivästä ja ilmasta reitin pituus ja suuntakin. Minun askeleeni vievät useimmiten joelle. Kamera on myös mukana useimmiten. Tänä iltana ehdimme kävelylle vasta myöhään, minä vielä jäin Miehen ja koirien jo mentyä. En kyllästy jokeen koskaan. Se muuttuu ja elää koko ajan. Haaveilen omasta penkistä rannalla, jossa voin istua hiljaa. Vain kuulla ja katsoa. Rauhassa, hiljaa. Yksin tai yhdessä.



Illoissa ja aamuissa on erityistä taikaa. Päivällä joki on vimmaisempi, illaksi se tyyntyy ja aamulla vasta heräilee. Aamukuvia en ole vähän aikaan saanut otettuakaan. Joku aamu nousen varhain, tai ehkä en nuku ollenkaan vaan istun joella ja katson auringon nousun ja laskun. Kohta on se hetki kun niillä ei väliä olekaan. Olen kerran kokenut tuon maagisen hetken Tornionjoen rannalla.

Eilen illalla veneilimme tällä kertaa alavirtaan jokea. Veneen kyydistä maisema avautuu eri perspektiivistä. Joestamme kasvaa välillä meri.

Ennen valloitin vuoria

Ennen
valloitin vuoria
nyt kuulen
kun ruoho laulaa.

En arvannut
että tämä hidas
havahtuminen,
matka nimeltään Elämä,
pudottaa minut polvilleen
jotta näkisin ja kuulisin.

Koko maailman edessäni.


Runotorstain 132.haasteena on Ennen - Nyt. Sama haaste löytyy Valokuvatorstaista.

Veneilyä ja puutarhanhoitoa

Onpa ollut niin vilinää etten ole juuri ehtinyt blogeissa pyöriä saati sitten
omaani päivittämään. Aurinkoinen sää on saanut minut ulos pihatöihin. Tänään kiertelin puutarhamyymälöitä ja mietin miten kaiken haluamansa ehtisi saada mahdollisimman pian.

Vaikka hyvin tiedän vastauksen. Nopeasti ei pihatöitä tehdä. Piha syntyy pikkuhiljaa, nurkka kerrallaan. Tässä kotimme pihalla on onneksi Miehen suunnittelema ja toteuttama hyvä pohja, paljon erilaisia kasveja ja pensaita.Piha on hauskasti pengerretty ja eri tasojen välillä on portaita. Kokoa pihassa myös piisaa.

Nyt tulevana viikonloppuna teemme yhden laattapolun ja rakennamme portaat uudelleen. Alapihalla jatkuvat raivaustyöt edelleen. Siellä pihaa rajaa pieni oja ja haluaisin ojan reunaan asti siistiä alueen. Sinne on vuosien saatossa kerääntynyt kaikenlaista risua ja roinaa. Olemme niitä kasanneet ja kuljetamme ne vielä kaatopaikalle kun ei niille kaupunkialueella voi muutakaan. Ellemme sitten saa aikaiseksi rantaan suurta juhannuskokkoa!

Minä tykkään sellaisesta rehevästä, vähän rönsyilevästä puutarhasta. Minun pihallani ei ole viivasuoria kukkapenkkejä eikä tasaisia kivetyksiä. Pihassa saa olla kaikenlaisia soppeja ja koloja, myös luonnontilaa. Pienen kasvimaan perustan myös, sen paikaksi tulee vanha lasten hiekkalaatikko! Tämä aika on ihanaa olla ulkona kun on lämmintä, valoisaa eikä ole minkäänlaisia ötököitä vielä! Nyt on tehtävä se , minkä aikoo!




















Sunnuntaina saimme uuden veneen vesille. Tulvivaa jokea pitkin oli lysti ajella ja kaikuluotaimesta saatoimme tutkia pohjan rakennetta vastaisuuden varalle.
Joki ei mikään syvä olekaan, joten kaikuluotain on
etenkin matalan veden aikana ehdoton.






















Maisemat olivat vielä sunnuntaina joen rannoilla ja saarilla paljaat.
Nyt on jo lehti tullut koivuihin.















Kaksi vanhinta koiraa ovat rauhallisia veneessä mutta nuorimmainen on ihan vauhkona.
Ei malta pysyä paikoillaan vaan yrittää tarttua airoihin kiinni. Tässä olemme menossa soutuveneellä lähisaareen , missä koirat saavat juosta vapaana ja ne kyllä ottivatkin saaresta kaiken irti!

Nyt on enää onneksi huominen töitä ja sitten monen päivän vapaa kun otin perjantain lomapäiväksi. Sunnuntaina lähden työreissulle Helsinkiin pariksi päiväksi ja sitten on kolme päivää töitä ja lauantaina lennetäänkin sitten kahdeksan hengen porukalla Mallorcalle viikoksi!

Savusaunan hellimänä

Tänään olimme vanhempieni luona haravoimassa ja urakan päätteeksi lämmitimme savusaunan ensimmäistä kertaa tälle kesälle.

Oli upea lämmin, kesäntuntoinen ilta. Aurinko paistoi saunanrantaan ja istuimme siellä pitkään äitini ja siskoni kanssa. Tuo saunanranta on yksi elämäni tärkeistä paikoista. Se , jonka kuvittelee aina ensimmäisenä mieleen rentoutusharjoituksia tehdessä.

Mietin myös siellä istuessamme että missä välissä äidistäni on tullut minulle noin läheinen, ystävä . Minne on hävinnyt se taistelukaveri, joka tuntui aina ymmärätävän minut väärin ja minä myös? Saunassa pesin äidin selän ja ihastelin vielä niin sileää ihoa, vaikka äitini on jo 75 -vuotias. Äidissä on onneksi vielä pulppuavaa elämäniloa ja elämänhalua. Hän odottaa kovasti parin viikon päästä alkavaa reissuamme. Oli ostanut uuden matkalaukunkin sillä asenteella, että nyt näitä yhteisiä matkoja on ryhdyttävä suunnittelemaan vuosittain. Hänelläkö kun on vielä niin paljon näkemättä, monta maata käymättä!

Nyt olen taas kotosalla, kotisohvalla. Kuuntelen ja vilkuilen samalla euroviisuja, Ranskan Patricia Kaas kuulosti hyvältä ja tyyneltä kaikenlaisten sekavien kokoonpanojen keskellä...
Huomiseksi on luvattu auringonpaistetta edelleen, pihatöissä riittää tekemistä.

Pihakuuset

Pihassamme oli vielä viime syksynä
monta mahtavaa kuusta
Peittivät näkymän joelle
varjostivat
veivät kasvun mahdollisuuden monelta
pienemmältä

Syksyllä moottorisaha lauloi
ja hongat kaatuivat ryskyen maahan

Kevättalvella halkopino
ja rankakasat nousivat
oksankarat pinoon

Nyt on avaruutta pihassa
ja joutsenet näkyvät joen lahdelta.

Ja muutama kuusi jäi jäljellekin.
Kotikuusiksi.


Valokuvatorstain 132.aiheena oli tällä viikolla Ennen - Nyt.

Eilisen ja huomisen välimaastossa

Jos eilisen päivän arvosana oli viitonen, niin tänään ollaan jo kiitettävän puolella .Asiaan vaikutti kunnon yöunet varmaan eniten. Olen niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat mielellään kahdeksan tunnin yöunet. Se vaan harvoin arkisin onnistuu kun herätys on puoli seitsemältä. Usein kellon viisarit lähetyvät puolta yötä ja menevät ylitsekin ennenkuin silmät painuvat kiinni.

Kävin äsken pitkän lenkin vaihteeksi vanhan ystävän kanssa, joka itse asiassa asuu tässä melko lähellä. Ollaan aiottu jo pitkään tavata, mutta aina se on vaan jäänyt.Nyt kilometrit sujahtivat kuin leikiten kun päivitimme kuulumisia. Ystävä tuli vielä meille iltateellekin.
Pikkuhiljaa tosiaan ystävät palaavat elämään, ovat sulatelleet muutoksiani omassa tahdissaan. Siitä olen onnellinen, että kaikki ne joita olen ystävinäni pitänyt ovat ystäviä edelleenkin. Pari vuottahan minulla on mennyt tässä välillä pimennossa. Vain muutama ihan läheisin ihminen on jakanut nuo hankalimmat vaiheet! Kyllä ystävät varmaan olisivat tukena olleet enemmänkin, mutta itsestä tuntui että halusi omassa rauhassaan prosessoida asioita. Oma tärkeä merkitys selviytymiselleni on ollut tämä välillä melko avoimenkin blogin, nettipäiväkirjan, pitäminen. Siitä lämmin kiitos teille mukanani kulkeneille blogiystäville. Teidän kommenttinne ovat olleet hieno apu ja tuki, samoin myös uusiakin ajatuksia avaavia! Joskus on ollut parempi jakaa asioita vieraiden kenties samoja asioita kokeneiden kanssa kuin lähellä olevien tuttujen.

Pojan häiden lähestyminen myös alkaa näkyä. Vaihdamme Gimulin ja pojan kanssa lähes päivittäin viestejä häiden järjestelyistä. Heillä hankalampaa sieltä etelästä käsin hoidella asioita täällä hääpaikalla. Ilmoittautumisaika päättyy kohta ja näyttää siltä että lähes kaikki kutsutut pääsevät tulemaan. Vaikka puolet on etelästä. Ei näytä pitkä matka pelottavan tai ehkä monet tulevatkin juuri eksoottisuuden vuoksi pohjoisiin häihin!

Nyt on katsottava vielä jännään paikkaan jäänyt Wallanderin toinen osa FST:ltä (ja taas menee yli puolen yön nukkumaanmeno!)

Tänään ei ollut hyvä päivä

Tämä päivä alkoi takkuisasti, aamulla en tahtonut päästä käyntiin millään. Töihin pyöräillessä oli vastatuuli mennessä ja vastatuuli myös tullessa, sellainen pyörteinen sadetta enteilevä tuuli.
Töissäkin tökki vaikkei mitään erityistä tapahtunutkaan. Kaikki vaan ärsytti .
Sain onneksi olla päivän kutakuinkin rauhassa omassa työhuoneessani ja valmistella kerrankin ajan kanssa huomista työkokousta. Tilastojen tekeminen sopii oikein hyvin tälläisen ärsytyspäivän työksi.

Äsken Miehen poika ja avovaimonsa tulivat grillailemaan meille kun eivät ole vielä hankkineet omaa grilliä uuteen kotiinsa. Herkulliset tuoksut terassilta kulkeutuu nenääni tänne työhuoneeseen, mutta sinnikkäästi mutustelen vain omenaa! Häämekon vetskari ei vielä kunnolla sujahda kiinni!

Nyt olo alkaa kohenemaan koiralenkin jälkeen, sauna on lämpiämässä. Perinteiset konstit auttavat aina ; liikunta ja sauna!




Näpräilin roosan kollaasin Inkiväärin tämän viikkoiseen kollaasihaasteeseen. Kukka-aiheet näyttävät kollaaseissa olevan valloillaan, eikä minunkaan kollaasini tee poikkeusta.

Sadepisarahelmet ja ruusu

Olin säätämässä keittiön sälekaihtimia kun silmiini osui ikkunan edessä levan Terijoen salavan oksilla kimaltevat sadepisarat - niin kaunista! Naapurit pitivät minua varmaan välillä kahjona. Nytkin sieppasin punaisen pyöräilysadeviittani niskaan ja iltahämyssä vesisateessa kuvailin noita pisaroita. Oli kyllä hauskaakin! Sitten kokeilemaan millaisia kuvista saa taiteiltua! Voittaa kyllä monta televisio-ohjelmaa!

Huomenna tarjoan äitienpäivälounaan vanhemmilleni , en kuitenkaan ravintolassa vaan kotoisasti kotona. En tee mitää ihmeellistä, isä voi syödä melko rajoitettuja ruokia, joten possun ulkofilettä tarjoilen Hasselbackan perunoiden, vihannesten ja rucola-päärynä-parmesan-salaatin kera. Jälkiruoaksi tein jo tänään kuningatar-juustokakun, siitä tuli herkullinen! Huomenna koristelen sen vadelmilla ja suklaalastuilla! Juuri muuta en ole tänään, sadepäivänä saanutkaan aikaiseksi, leppoisaa löhöilypäivää ollaan vietetty.

Mutta uskomatonta kyllä, nykyään tälläiset pienet asiat tuottavat minulle nykyään eniten iloa ja mielihyvää; koiralenkki sateessa,sadepisaroiden kuvaaminen,kakun tekeminen..
Niin ja tietenkin RUUSU, jonka mies minulle eilen kantoi (ihana purkkiruusu, myöhemmin istutamme se pihalle)


Onnellista äitienpäivää kaikille äideille ja äideistä tykkääville!

Mökkikaipuuta

Tähän aikaan vuodesta minun krooninen mökkikuumeeni on pahimmillaan. Se kestää yleensä juhannukseen, jolloin helpotusta kuumeeseen tuovat laumoittain sikiävät sääskiarmeijat. Syksyllä sääskiajan mentyä ohi ja marjastuksen ollessa parhaimmillaan kuume nousee taas, mutta talven tulo sammuttaa sen tehokkaasti. Talvellakin välillä on pieniä nousuja yleensä viikonloppuisin kovan työviikon jälkeen, silloin mielikuva rauahllisesta mökistä nietosten keskellä hiljaisuudessa saa pientä poltetta aikaan.

Uusi paatti tuossa pihalla lievittää mökkikuumetta tänä kesänä, uskoisin. Heinäkuussa kuitenkin suunnistetaan tuossa kuvassa olevalle mökille pariksi viikoksi. Mökki on miehen tyttären ja miehensä ja antavat sen mieluusti käyttöömme. Mökki on keskellä itäistä järvi-Suomea, ei kuitenkaan minkään ison vesistön äärellä. Järven rannassa kuitenkin, mutta järven rannalla on vain muutama mökki, joten rauhaa riittää! En varmaan kestäisikään sellaista mökkiä, missä mökkejä olisi vieri vieressä! Olen liiaksi Lapin ihminen siihen hommaan. Reviiriä on oltava tarpeeksi omassa käytössä.

Minulla ei ole koskaan ollut omaa mökkiä. Maalla asuessani oli kyllä pieni mökkerö melkein kodin vieressä, mutta siellä käytiin lähinnä saunomassa. Olen asunut suurimman osan elämääni maalla tai niin maaseudun tuntumassa, ettei mökki ole ollut tarpeen.



Nyt vanhempana kaipuu mökin rauhaan ja hijaisuuteen nousee voimakkaammin esiin. Viime kesänä olimme vajaan viikon tuolla samalla mökillä ja nautin suuresti pimenevistä elokuun alun illoista terassilla laskevaa aurinkoa katsellen! Nyt ajateltiin katsella myös itäisen Suomen kesäkaupunkeja ja -toreja, kun kaikki sijaitsevat ainakin näin pohjoisen asukkaan mielestä naurettavan lähellä!

Toukokuu on ihanaa aikaa vaikka kelit täällä vaihtelevat. Aaamulla kävin taas tiukan kamppailun itseni kanssa siitä istunko pyörän selkään vai tartunko autonrattiin. Oli kylmä ja vettä vihmoi ikävästi. Voitin matsin ja pyörän selkään nousin. Kotimatka olikin jo sitten yhtä juhlaa, perjantai ja aurinko paisteli!

Pitkän koiralenkin jälkeen Mies pisti juuri puusaunan lämpiämään ja minä nautiskelen hyvää sherryä näiden mökkihaaveiden kera. Saunan jälkeen katsellaan nauhalta Wallanderia ja korkataan valkoviinipullo!

Mukavaa viikonlopun alkua teillekin blogiystävät! Kippis!

Täyden päivän ilta

Tänään väsynyt olo. Töissä kaikenlaista, lausuntoja ja raportteja. Asiakkaitakin monta hankalissa elämänvaiheessa, tarvitsevia kaikissa suhteissa. Välissä tuntui, että kuuntelin, mutta en kuullut. Välissä asiakkaan puhe hävisi jonnekin kunnes havahduin ja yritin terästäytyä.
Kun on liian täysi päivä, käy vain noin. Malja valuu ylitse! Ei jaksa enää vastaanottaa. Kun asiakas lähti tein sen mitä olisi pitänyt tehdä jo ennen hänen tuloaan. Hain rauhallisen sopen ja istuin kaikessa hiljaisuudessa hetken . Etäännytin itseni ajasta ja paikasta, siirryin jokirannan maisemiin, tyyneyteen.

Tiedän aivan hyvin, että jaksamisen kannalta on tärkeää tauottaa ja koota itsensä ja ajatuksensa. Se vaan välillä unohtuu, kun on olevinaan kiire. En voi aina vaikuttaa työhön niin paljon kun haluaisin vaan on sopeuduttava muidenkin aikatauluihin.

Tämän päivän väsyn takana on myös eilisen riennot. En ole mikään yhdistysihminen mutta yhteen sellaiseen kuulun. Eilen oli vuotuiset leipomistalkoot tämän päivän myyjäisiin, ja koska poden tuon puljun suhteen pientä syyllisyyttä koko ajan, päätin kerrankin osallistua ja tehdä sellaista mistä muutenkin pidän. Leipomishommassa menikin koko ilta. Leivottiin ammattikoulun leipuriopiskelijoiden tiloissa ja työtä avittivat kaikki ammattilaisten kikat ja kojeet. Oletteko kuulleet pikkupullan pyörityskoneesta? Leivoimme illan aikana keskikokoisen leipomon tuotteet, siltä ainakin tuntui. Kreemipitkoja ja bostonkakkuja liukuhihnalta, juustosarvia ja kiekurapullia ja kaikenlaista muutakin! Ilta oli kyllä hauskakin kun kymmenkunta naista leipurinsuikissa ja valkoisissa takeissaan hääri ja hyöri ja jutut ja nauru säestivät työtä!

Ihan rätti olin kyllä kun kymmenen maissa kotiuduin! Ei se leipurin leipäkään helpolla irtoa!






Nyt paistelee ilta-aurinko kauniisti tähän tuoliini. Yritän kovasti olla kiinnittämättä katsettani pesemistä kaipaaviin ikkunoihin, mutta en onnistu hyvin. Ikkunanpesu on vääjäämättä edessä. Neljätoista kolminkertaista ikkunaa odottaa pesijöitään...

Kuvailin taas koiralenkillä käydessäni rannassa. Minulla on dokumentoituna jäiden lähtö melkein ilta illalta, ei sentään tunti tunnilta. Se on vaan niin mahtavaa. Sellaista alkuvoimaa, josta jotain siirtyy aina minuunkin!

Jäät lähti ,minä jäin

Joesta lähtivät tänään tästä meidän kohdalta jäät. Tuli kiire hakea kamera ja syöksyä rantaan.
Jäät nostivat veden, joten en päässyt lähelle kuvaamaan. Kuljeskelin pitkin rantaa ja ihmettelin jäiden lähdön voimaa. Vasta hetki sitten tuo ryskyävä epämääräinen sinne tänne leviävä vesi-ja jäämassa oli laaja ,avara jäätynyt pinta, jota pitkin oli mukava hiihdellä.
Jäiden lähtöön liittyy samaa kaihoa kuin muuttolintujen saapumiseen ja lähtöön. Muutos on taas edessä, talvi on lopullisesti ohi! Vanhassa blogissani esittelin Lapin luonnon kahdeksan vahvaa vuodenaikaa. Ne takaavat jatkuvan muutoksen ja maiseman elävyyden. Parhaillaan Lapissa eletään siis jäidenlähtökevättä!

Inkiväärillä on tämän viikon kollaasihaasteena harmaa. Harmaa on väri, jonka olen löytänyt elämääni vasta vanhempana. Nykyisin minulla on paljon harmaita vaatteita ja muutenkin pidän jopa harmaista päivistäkin. Kaiken värin ja hälyn keskellä on rauhoittavaa viipyillä harmaan keskellä, sumun, usvan, savun, iltahämyn , sadepäivän helittävänä. Kietoutua lämpimään shaaliin ja harmaisiin villasukkiin, Minusta harmaassa on elämää. Harmaaseen arkeen piiloutuu elämäkin joskus. Valitsin harmaaseen kollaasiin muutamia henkilöitäkin , kaiken kivien , puunrunkojen, veden keskelle!


Klikkaa kuvaa suuremmaksi!

Jokivarren kevättä osa 2

Tämäkin päivä kulunut pihatöissä. Niinkuin varmaan suurimmalla osalla omakotitalojen asukkailla. Piha on paljaimmillaan kevään kirkkaassa valossa, vihreää ei näy vielä missään ja
joka puolella on märkää lehtijätettä ja kaikenlaista muuta roskaa. Optimistisena kuitenkin suunniteltiin yhteen nurkkaan yrttinurkkausta ja penkereeseen kivikkopuutarhaa. Tämä vaihe on ehkä kaikkein mukavinta, suunnittelu ja samalla nopea kevään eteneminen. Joka päivä pihalla on muutoksia kuten joellakin. Minulla on jääkaapin ovessa lista mitä pitäisi tehdä pihalla tänä keväänä ja kesällä. Tytärpuoli kysyikin kun listan näki vähän skeptisenä että juuriko nuo kaikki aioitte saada aikaan! Ei varmaan saada, mutta onneksi ei ole pakko saadakaan. Lista toimii ohjaavana tekijänä ja ehkä innostajanakin! Voidaan sieltä valita mitä halutaan milloinkin tehdä (tai olla tekemättä)!


Tämän päivän pyöräilyreissuni suuntautui Exmiehen veljen vaimon luokse toiselle puolelle kaupunkia. Hänen kanssaan päivitimme kuulumisiamme, oli mukava tavata pitkästä aikaa.
Kovasti houkuttelin ystävääni huomenna luokseni käymään, katsomaan uutta asuinpaikkaani.
Hänen ei ole ollut helppo tottua uuteen elämääni, itse kun ollut pitkässä liitossa eikä suuria muutoksia ainakaan ulkoisiin olosuhteisiin ole ollut.



Takaisin palatessa illalla seitsemän aikoihin koukkasin lintutornille, jossa otin nuo lintukuvat. vie Jjokirannassakin oli käytävä, kun taivas ja joki olivat samansiniset ilta-auringon paisteessa.
Keli vaihteli ja lintutornilta lähtiessä sadekuurokin pääsi yllättämään! Siitä huolimatta nautin pyöräilystä. Kevätiltoina aistit saavat virikkeitä joka puolelta; lintujen äänet, jäiden ryske välillä, huikeat näkymät ja värit, savun ja tervan tuoksu , raikas kevätsade iholla!

Jokivarren kevättä

Eilen aamulla koiralenkillä kuulin vihdoinkin tutun äänen, joutsenet! Hain kameran ja jalustan ja näppäilin kuvia noista lempilinnuistani joen hiekkasärkillä. Olivat melko kaukana ,kun en uskaltautunut lähemmäksi ,etteivät karkaa! Pari joutsenta jäi hetkeksi särkille, muut lensivät sulemmille vesille. Joki kun on tuossa kohtaa vielä jäässä!




Kahden maissa iltapäivällä selvisin munkinpaiston jälkeen pyörän selkään. Kohteena oli kotikyläni ja siellä lapsuudenkotini. Pyöräreitti myötäili jokirantaa ensin pyörätietä ja loppumatka maantietä. Pysähtelin välillä kuvailemaan jokea, joka oli siellä yläjuoksulla jo paikoin auki. Aurinko paistoi ja t-paidassa tarkeni hyvin polkea. Nautin noista minulle niin tutuista maisemista. Pitkästä aikaa oli hyvä katsella niitä pyöräperspektiivistä. Huomasin monta uutta rakennusta ja sain ideoita pihallemmekin. Uudet rakentajat kun näyttävät tekevät hienoja pihojakin rakentamisen kanssa samaan syssyyn!



Jäälautat ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Voisin istua tuntikausia katselemassa jäidenlähtönäytelmää rannassa. Tilanne muuttuu tunti tunnilta, yhtäkkiä johonkin kertyy jääpato, joka sitten yhtä nopeasti purkautuu syntyäkseen toisessa paikassa uudestaan.




Perille päästyäni odotti terassilla munkkikahvit ja kahvistelemassa oli siellä myös serkkuni!
Mietittiin porukalla kesäisiä tulevia poikani häitä ja serkun kanssa myös elokuista serkkutapaamistamme, joka tällä kertaa suuntautuu Tampereen suunnalle, missä yksi serkuistamme asuu.

Olemme jo useana vuonna kokoontuneet äidinpuoleisten naisserkkujemme kanssa toistemme luokse viikonlopuksi. Tällä kertaa emäntävuorossa on etelänserkkumme.
Lapsuudessamme vietimme paljon aikaa yhdessä kun asumme lähekkäin, sitten yhteys harveni ja oli välissä melkein olematon. Puolenkymmentä vuotta sitten jossain sukujuhlissa havaitsimme olevamme kohta suvun vanhinta osastoa ja koimme että haluamme vaalia sukuyhteyttä. Lisäksi serkut ovat myös mukavia naisia , samantapaisesti elämään ja asioihin suhtautuvia. Olen myös huomannut että on tärkeää pitää yhteyttä siihen arvokkaaseen ihmisjoukkoon, joka on tuntenut sinut kauan, lapsuudesta asti. Vanhetessa tämän asian arvo kasvaa koko ajan.


Paattimme tuleva paalupaikka!

Kotimatka olikin jo työläämpi, vastatuulikin vaivasi , ja kotiin tullessa lihaksissa matka tuntui.
Yli neljäkymmentä kilometriä tuli veivattua. Kotona vielä oli lähdettävä koiralenkille. Kaksinkertaiselle sellaiselle, koska urokset ja juoksunarttu on käytettävä tietyistä syistä eri aikaan lenkillä!

Mies kotiutui uuden , tosin käytetyn, veneen kanssa aamuyöstä. Hän oli ajanut pieniä taukoja lukuunottamatta yhteen kyytiin (22 tuntia , 1500 km!) Lahteen ja takaisin . Aika väsynyt mies oli mutta onnellinen! Piti aamuyöstä minunkin käydä heti kurkkimassa venettä. Mukavalta näytti! Veneily on minulle ja Miehellekin aivan uusi juttu. Tähän asti on soutuvene riittänyt. Vene saa olla kesämökimme ensi kesänä ja kahdessa suuressa joessa tutkimista riittää!

Tänään lähdemme kulottamaan vanhempieni luokse kesannolla oltua peltoa. Toivottavasti saamme tulen pysymään aisoissa!

Vappurauhaa?

Vuosi sitten jokivarressa näytti tälläiselta

Eilen illalla meni töissä puoli kuuteen ennenkuin pääsin lähtemään kotiin. Ilma oli lämmin ja päätin pyöräillä kaupungin halki jospa pääsisin vapputunnelmaan. Ajattelin ilmapalloja ja iloisia ihmisiä, simaa ja munkkeja. Mitä sitten näin? Kaikenikäisiä ihmisiä örvellyskunnossa jo tuohon aikaan, roskia, haalariasuisia nuoria kalja-tai siideripullot käsissä, harittavia katseita, serpentiinisotkuja, poliisiauton kiertelemässä keskusaukiota. Vaihdoin isommalle vaihteelle äkkiä ja suihkaisin tutulle, rauhalliselle pyörätielle, jossa sielläkin tuli vielä vastaan nuorisoseurueita k mukanaan sikspäkkiä suuremmat varastot vappuiloa. Mitä lähemmäksi kotikylää pääsin, sitä rauhaisammaksi tienoo muuttui. Ja kuinka ihanaa oli kurvata omalla kotikadulle ja omaan kotiin, missä ei ole pelkoa örvellyksistä!


Eräs ystäväni kirjoitti facebookissa, että hänellä on taas vappuinho päällä! Tiedän kyllä hyvin mistä hänen vappuvastaisuutensa johtuu ja jotain samanlaista liittyy omaankin. Liian monta kosteaa vappua seuranneena on aika jo kokea toisenlaisia. Omaan vappuinhooni vaikutti ehkä myös raskas työviikko, jossa joudun noita riehojen jälkiä seuraamaan!

Eilen kotiintullessani otin kyllä lähes ensitöikseni lasillisen, pari viileää valkoviiniä yhdessä miehen kanssa ilta-auringossa terassilla, mutta siihen tällä kertaa oma vappuriehani päättyikin.

Mies on nimittäin vihdoinkin löytänyt unelmien veneensä ankaran viikkoja kestäneen etsinnän jälkeen ja lähti aikaisin aamulla, melkein aamuyöstä ajelemaan Lahteen sitä hakemaan. Joten huomenna on paatti sitten pihassa! En lähtenyt mukaan , koska ei haluttu jättää Miehen tyttärelle koiria, joista narttu on juoksussa ja urokset sen vuoksi aivan sekopäisiä!


Vuosi sitten vappuna nokipannukahvit ja räiskäleitä pihalla



Olen nauttinut rauhallisesta hitaasta vappuaamusta yksin, Tytärpuoli tuli hetki sitte kotiin, oli ollut kaverinsa luona yötä. Miehen kanssa ei oikein voi nauttia näin hitaista aamuista, hänellä kun on maalaispojan rytmi ja sieltä maalta tulleet ajatukset siitä, että aamulla herätätessä vaatteet päälle ja töihin. Ainakin näin keväällä kun pihalla töitä tosiaan riitää. Muta nyt saa laiskotella kun maalaispoika on reissussa!

Ihan kohta kyllä reipastun! Ajattelin lähteä pyöräilemään vanhempieni luokse kameran kanssa!
Matkaa sinne on täältä reilut 20 kilometriä, mutta olenhan harjoitellut jo jonkin aikaa! Ehkä saatte illalla kuvaraportin Jokivarren keväästä!

Valloittavaa omannäköistä vappupäivää kaikille blogini lukijoille!