

Eilen aamulla koiralenkillä kuulin vihdoinkin tutun äänen, joutsenet! Hain kameran ja jalustan ja näppäilin kuvia noista lempilinnuistani joen hiekkasärkillä. Olivat melko kaukana ,kun en uskaltautunut lähemmäksi ,etteivät karkaa! Pari joutsenta jäi hetkeksi särkille, muut lensivät sulemmille vesille. Joki kun on tuossa kohtaa vielä jäässä!

Kahden maissa iltapäivällä selvisin munkinpaiston jälkeen pyörän selkään. Kohteena oli kotikyläni ja siellä lapsuudenkotini. Pyöräreitti myötäili jokirantaa ensin pyörätietä ja loppumatka maantietä. Pysähtelin välillä kuvailemaan jokea, joka oli siellä yläjuoksulla jo paikoin auki. Aurinko paistoi ja t-paidassa tarkeni hyvin polkea. Nautin noista minulle niin tutuista maisemista. Pitkästä aikaa oli hyvä katsella niitä pyöräperspektiivistä. Huomasin monta uutta rakennusta ja sain ideoita pihallemmekin. Uudet rakentajat kun näyttävät tekevät hienoja pihojakin rakentamisen kanssa samaan syssyyn!

Jäälautat ovat aina yhtä sykähdyttävä näky. Voisin istua tuntikausia katselemassa jäidenlähtönäytelmää rannassa. Tilanne muuttuu tunti tunnilta, yhtäkkiä johonkin kertyy jääpato, joka sitten yhtä nopeasti purkautuu syntyäkseen toisessa paikassa uudestaan.

Perille päästyäni odotti terassilla munkkikahvit ja kahvistelemassa oli siellä myös serkkuni!
Mietittiin porukalla kesäisiä tulevia poikani häitä ja serkun kanssa myös elokuista serkkutapaamistamme, joka tällä kertaa suuntautuu Tampereen suunnalle, missä yksi serkuistamme asuu.
Olemme jo useana vuonna kokoontuneet äidinpuoleisten naisserkkujemme kanssa toistemme luokse viikonlopuksi. Tällä kertaa emäntävuorossa on etelänserkkumme.
Lapsuudessamme vietimme paljon aikaa yhdessä kun asumme lähekkäin, sitten yhteys harveni ja oli välissä melkein olematon. Puolenkymmentä vuotta sitten jossain sukujuhlissa havaitsimme olevamme kohta suvun vanhinta osastoa ja koimme että haluamme vaalia sukuyhteyttä. Lisäksi serkut ovat myös mukavia naisia , samantapaisesti elämään ja asioihin suhtautuvia. Olen myös huomannut että on tärkeää pitää yhteyttä siihen arvokkaaseen ihmisjoukkoon, joka on tuntenut sinut kauan, lapsuudesta asti. Vanhetessa tämän asian arvo kasvaa koko ajan.
Paattimme tuleva paalupaikka!Kotimatka olikin jo työläämpi, vastatuulikin vaivasi , ja kotiin tullessa lihaksissa matka tuntui.
Yli neljäkymmentä kilometriä tuli veivattua. Kotona vielä oli lähdettävä koiralenkille. Kaksinkertaiselle sellaiselle, koska urokset ja juoksunarttu on käytettävä tietyistä syistä eri aikaan lenkillä!
Mies kotiutui uuden , tosin käytetyn, veneen kanssa aamuyöstä. Hän oli ajanut pieniä taukoja lukuunottamatta yhteen kyytiin (22 tuntia , 1500 km!) Lahteen ja takaisin . Aika väsynyt mies oli mutta onnellinen! Piti aamuyöstä minunkin käydä heti kurkkimassa venettä. Mukavalta näytti! Veneily on minulle ja Miehellekin aivan uusi juttu. Tähän asti on soutuvene riittänyt. Vene saa olla kesämökimme ensi kesänä ja kahdessa suuressa joessa tutkimista riittää!
Tänään lähdemme kulottamaan vanhempieni luokse kesannolla oltua peltoa. Toivottavasti saamme tulen pysymään aisoissa!