Minun jokapäiväiseen elämääni kuuluu vakiolenkki koiran ja useimmiten myös mieheni kanssa. Lenkkini on minulle ykkösasioita elämässä. Se toimii passelina pääntyhjennyksenä, uni maistuu paremmin ja virkeys ylipäätänsä kohenee tunnin lenkin jälkeen. Lenkki toimii myös parisuhteessamme hyvänä apuna kun puolin ja toisin tuuletellaan enimmäkseen työpäivän asioita. Lenkkipolkuni vaihtelevat parin kilometrin minilenkistä useampaan kilometriin. Yhtenä päivänä ennen lumentuloa (tänään täälläkin on muuten satanut lunta koko päivän) otin päivälenkilleni kameran mukaan ja päätin kuvata tällä kertaa lenkkimaisemia. Podin myös tuolloin kovaa matkakuumetta kun tänä syksynä ei matkaa ole suunnitteilla. Katselin kotikylääni vähän niinkuin olisin kävelyllä jossain Keski-Euroopassa. Samantapaisia asioita olen matkoillani kuvaillut vieraissa kylissä. Tämän kertainen lenkkini lähti seuraamaan tuttua kotitietä ja kierteli omakotitaloalueella. Suurin osa lenkkini alkupään taloista on 80-luvulla rakennettuja, niinkuin myös meidän talomme.Pihat ovat vanhoja ja runsaita kasvustoltaan. Tänä vuonna usealla pihalla on kaadettu suuriksi kasvaneita puita ja hävitetty vanhoja ränsistyneitä pensasaitoja.
Uutta mielenkiintoa lenkkipolulle tuo tänä syksynä alkanut suuri rakennustyömaa. Läheiseen metsikköön on kaavoitettu kymmeniä tontteja ja parhaillaan ovat menossa alueen perustyöt kuten tiestön ja vesi- ja sähköverkostojen rakentaminen. Tuolle alueelle tulee myös kauppakeskus, ei mikään jättisellainen, vaan lähikauppa, apteekki jne. Niitä onkin alueellemme jo odotettu. Hauska seurata alueen edistymistä (etenkin kun se ei ihan meidän naapurissa ole)
Minusta on kiva seurata ihmisten taloja ja yrittää kurkkia vähän sinne sisäpihallekin! Samaa teen myös ulkomailla ollessani. Näissä kuvissa talot ovat jo uudempia, 2000-luvulla tehtyjä. Sen huomaa pihoistakin. Autotallit ovat erillisiä rakennuksia, pihamailla on hienoja kivetyksiä ja yhä useimmissa taloissa on grillikatoksia ja pihamajoja! Rahaa on selvästi käytettävissä enemmän kuin 80-luvun rakentajilla. Pihoihin ei silloin satsattu, olivat enemmän omatekoisia ilman puutarhasuunnittelijoiden kädenjälkiä.
Tässä talossa asuu radioamatööri. Radiomasto kohoaa tosi korkealle. Tuon talon kohdalta lähdetään laskeutumaan pientä tietä myöten alas rantaan.
Nämä maisemat alkavat olla blogini seuraajille jo melko tuttuja. Tie on vaihtunut pitkospuupoluksi . Polkua voi seurata joko oikealle hiekkasärkille tai jatkaa jokivartta toiseen suuntaan ja jatkaa reittiä toislle omakotitaloalueelle.
Takaisin palasin rantapolkua pitkin. Polku kulkee välillä metsikössä, välillä se ylittää suonkin. Polku on enimmäkseen katettu pitkospuin, koska ranta-alue on suistomaata. Polun varrella on paljon lampia ja osin joen suistoaluetta pienine lahtineen ja poukamineen. Viimeisessä kuvassa polku päättyy uimarannalle , joka on meidän talon kohdalla rannassa. Kuvassa näkyvä rakennus on uimarannan huoltorakennus pukuhuoneineen. Sen vieressä on erinomainen matonpesupaikka. Uimarannan toisessa päässä on venelaiturit. Uimarannan ympäristöä on tänä kesänä raivattu, raivauksen jäljiltä polun päässä kunnon rankakasat!
Pitkä lenkkini päätyy kotitielle. Mies odottelikin jo minua ja koiraa talon edessä.Meidänkin talon nurkalla on valtavat Terijoen salavat ja pihlajat. Pitäisi kaataa puut ennenkuin myrskyt tekevät ne puolestamme (osin ovat jo oksia kaataneetkin). Ei vaan raski kaataa kun antavat niin hyvän suojan kesällä . Tosin suojaa ei kovin tarvita koska talomme on tien toiseksi viimeinen. Liikennettä ei juuri ole muualla kuin pienelle uimarannalle ja venelaiturille kesäaikaan. Ei muuten minulla hassummat lenkkimaisemat ollenkaan!