Ravintoa sielulle ja mielelle

    Kuva täältä

Kuljen sunnuntaina kuulokkeet korvilla Ateneumin yläsalissa.  Nautin omasta ajastani ja Ateneumin salien rauhasta. Portaat ovat aina yhtä pitkät kiivetä. Askel askeleelta jäävät  pojan perheen lämpimät tunnelmat ja vauvan tuoksu kauemmaksi. Nyt olen taas muuta kuin mummi. Pysähtelen tuttujen ja tuntemattomien teosten äärellä. Arjen sankareita. Monenlaisia.Neil Hardwickin ääni kertoo korvaani: "Aina kun olen galleriassa tämän taulun kanssa, kierrokseni lopussa minun on palkko palata katsomaan uudestaan Järnefeltin alaikäistä palkkaorjaa, Ja hän on aina yhä siellä." Vaikutuin näyttelystä. Se meni ajatuksiini syvälle. Linkistä pääset tutustumaan Arjen sankarit -näyttelyyn, jos et jo ole siellä vieraillut. Suosittelen.

    Ukranalaisravintola Pelmenit Kustaankadulla Kalliossa, kuva  linkistä.

Helsingissä oli lauantaina räntäsade. Lastenvaunuja oli paikoin hankala työntää sohjossa. Pieni poika nukkui vähän levottoman aamun jälkeen tyytyväisenä vällyjen välissä . Ukrainalaisessa ravintolassa tukeva kokki tarjoili meille kukkuralliset lautaset  herkullisia pelmeneitä, joiden erikoisuus oli lampaan ja häränlihan sekoituksesta valmistetut täytteet. Viimeksi söin pelmeneitä poikani häissä kaksi vuotta sitten. Nyt söimme niitä mukana pariskunnan pikkuinen. Tunnelma ravintolassa oli hyvin venäläinen. Melkein kuin olisi ollut Moskovassa. Tai Muurmanskissa.

Tiiviin työkokouksen jälkeen hyppäsin bussiin ja ajoin Helsingin keskustaan. Toiset jäivät saunomaan ja seurustelemaan. Tuntui kuin olisin ollut karkuretkellä kun livahdin viime tingassa elokuvateatterin hämyyn ja uppouduin  Tomin ja Gerrin maailmaan, heidän keittiönsä lämpöön, siirtolapuutarhapalstansa vuoden aikojen vaihteluun ja kirjavan ystäväjoukkonsa kohtaloihin. Elokuva soljui eteenpäin. Tapahtui paljon ja ei  mitään . Tavallista elämää. Arkea, juhlaa, iloa, surua, rajoja ja rajattomuutta. Nappi valinta sille torstai-illalle.
Palasin myöhäisellä bussilla takaisin toisten joukkoon. Kuuntelin hetken polveilevaa puhetta, join pari lasia punaviiniä, mutta keskustelu ei saanut minua enää sinä iltana mukaansa. Olin jo nauttinut  keskustelukiintiöni Tomin ja Gerrin seurassa.

            Elokuvasta lisää voit lukea vaikka täältä.

Monena lauantaiaamuna olen ollut Valtterin kirpputorilla televison välityksellä. Usein olen aikonut siellä käydä Helsingissä ollessani, vaan aina on ollut  jotain muuta. Nyt ei ollut. Gimuli-miniän kanssa on hauskaa olla kirpputoreilla. Hänellä on kirppis-silmät. Miten hän löytääkin kaiken tavaramäärän seasta juuri sellaisen täydellisen kirpputorilöydön.

       Kirpputori Valtteri Vallilassa, kuvat ja lisätietoa täältä.

 Löysin minäkin sieltä jotain.  Nimittäin eurolla Vauvan hoito-oppaan pojalleni.



Joskus olen kateellinen helsinkiläisille kaikista ihanista kahviloista. Joka kaupunginosassa löytyy omanlaisia. Tällä kertaa  päädyimme tähän, Cafe Cardemummaan  Kalliossa.  Miniä syötti pikkumiehen ja  meillä kaikilla oli nautinnollinen herkkuhetki. Minäkin sain nauttia , sillä valikoimista löytyi myös herkkua karppaajallekin, nimittäin  ihana suklainen mutakakku.

 

Tällä kertaa reissuni pääkaupunkiin kesti torstaista sunnuntaihin . Monenlaista ehti tapahtua. Sieluni ja mieleni on taas ravittu .

Ehdottomasti parasta kaikesta oli kuitenkin pikkumies, kohta kolme kuukautta. Mummin kulta. Kuusenkerkkä. Suklaasilmä. Suppusuu.  Aamukuudelta vaipanvaihdossa  hämärässä kylpyhuoneessa  pikkumiehen hymy valaisi koko tilan. Viikon päästä hän tulee ensi kertaa tänne pohjoiseen.