Odotan unta
armahtavaa
Valossa liikaa
elämän voimaa
ohitseni virtaavaa
Äärettömässä yössä
pohjattomassa
Rohkenen Sinua katsoa
jotta en unohtaisi
Odotan unta
armahtavaa
Valossa liikaa
elämän voimaa
ohitseni virtaavaa
Äärettömässä yössä
pohjattomassa
Rohkenen Sinua katsoa
jotta en unohtaisi
Hieno kuva ja runo, odotus palkitaan ja onneksi on kuva ennen palkintoa, jotta ei unohtuisi...
VastaaPoistaEn tiedä, mutta voisin kuvitella, että ensimmäinen auringonnousu kaamoksen jälkeen on erityisen tunnekuohun paikka?
Inkivääri; on niin monia asioita, joita uskaltaa katsoa vasta pimeässä.
VastaaPoistaAuringonnousu kaamoksen jälkeen ON TUNNEKUOHUN PAIKKA,siinä osut kyllä oikeaan!
Unikuvat unohtuvat usein
VastaaPoistaHyvä, että rohkenit katsoa.
VastaaPoistajotenkin surullinen runo, pidin
VastaaPoistaOikeesti olit rohkea, kun uskalsit katsoa!
VastaaPoistaSanon nyt vähän näköjään kuin SusuPetal, mutta näin tuli nyt ekaks mieleeni tästä runostasi!
Hienosti aseteltuja sanoja.
VastaaPoistaRuno kuvineen olivat koskettavan kauniita!
VastaaPoistaKaunista.
VastaaPoistaKeväällä, kun aurinko alkaa kirkkaasti paistella ja oraat nousevat, kun elämä taas pimeän jälkeen alkaa, monet (tunnetusti) eivät ikäänkuin uskalla katsoa valoon. Jotenkin näin minä tuon ymmärsin.
VastaaPoistaMinä tykkäsin, luin runoa tavallaan uskonnollisesta näkökulmasta. Ja valon voima on tosiaan joskus liikaa.
VastaaPoistaSavu; niin unohtuvat heti herätessä, totta! Mutta alitajunassa ne säilyvät, uskon niin.
VastaaPoistaSusupetal; olen rohkea nainen!
Ilona Tammi; surullisissa ajatuksissa kirjoitin runon.
Harakka; rohkeasti on kohti katsottava!
Oh-show-tah hoi-ne-ne; kiitos!
Jäsen A, Rita; kiitos kaunis!
Anonyymi; ymmärrän hyvin niitä, jotka eivat sitä tee sillä kevään valo on niin voimakasta ja kovaakin välillä pitkän pehmoisen hämärän jälkeen!
Hemmetti; valon voima on joskus liikaa, totta!
Hieno runo.
VastaaPoistaKiitos Arleena!
VastaaPoistaKaunis vahva runo. Valossa on toivoa, toivossa ripaus pettymyksen pelkoa, pitää rohjeta katsoa siitä huolimatta.
VastaaPoista