Jotta en unohtaisi

Odotan unta

armahtavaa

Valossa liikaa

elämän voimaa

ohitseni virtaavaa

Äärettömässä yössä

pohjattomassa

Rohkenen Sinua katsoa

jotta en unohtaisi

Runotorstaissa ja valokuvatorstaissa 150.haasteena oli JOTTA EN UNOHTAISI. Haastetta oli ehdottanut SusuPetal.

Sukellus Välimeren sineen

Kun Inkiväärin värihaasteen nimi tällä viikolla on Välimeren sininen, niin en voinut olla sukeltamatta lomamuistoihin ja poimia sieltä herkullisimpia sinisiä. Hetken melkein tunsin meren suolaisen maun, Välimereltä puhaltavan lempeän tuulen, kuulin meren kohinan ja näin silmissäni parvekkeeltamme avautuvan upean näkymän. Haluaa lomalle !!!

Hämäränhyssyttelyä

Enää pari päivää ja alkaa loma. Sanon näin vaikka viikonloppua aloittelen, koska teen töitä viikonlopunkin tällä kertaa. Mutta lomaa onkin sitten koko ensi viikko ja vielä seuraava maanantaikin. Ulkomaanystävä heitti facebookissa kutsun luoksensa Reininlaaksoon, siellä kun on vielä syksyisen lämpimät kelit. Valittelin nimittäin tätä pimeää, harmaata, loskaista marraskuuta. On täällä luntakin aina välillä mutta koska mittari pyörii enemmän nollan ylä- kuin alapuolella niin lumi sulaa ja muuttuu loskaksi aika ajoin! Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan ja kaipaan sitä jo nyt.

Surffailin kuitenkin Ryan Airin sivuilla mutkan ja hetken jo ajattelin tekeväni kaupat lennosta, sillä edestakainen lippu olisi ollut Saksaan n.60 euroa! Taas ajattelin että jospa asuisin lähempänä Tamperetta, niin olisin suihkaissut kylästelemään Saksaan. Mutta täältä olisi tullut vähintään kaksinkertainen lisämaksu junalipuista ja myöskin kaksi ylimääräistä yötä. Päätin siis jaksaa odottaa tammikuun alkua ja tulevaa Rooman reissua Ulkomaanystävän kanssa.



Kodista muodostuu aina tähän aikaan oikea pesä. Hämärä , pehmeä luola,, kynttilänvaloineen ja villashaaleineen. Kirkkaita valoja ei tee juuri mielikään sytytellä. Eikä pesästä tekisi myöskään mieli mihinkään lähteä. Vaikka onkin välillä niin tehtävä. Ensi viikolla pidän kyllä ainakin yhden täydellisen villasukkapäivän. Se alkaa nukkumalla niin pitkään kuin unta piisaa. Mies on töihin lähtiessään vienyt koirat ulos joten saa heräillä ihan omaan tahtiin ilman koirien märkää halausta. Sitten rauhallinen pitkä aamupala Lapin Kansan ja radion kera, kynttilän liekki lepattaa aamupäivän hämärässä! Sen jälkeen tunnustelen varovaisesti mitä keho ja mieli haluaisivat tehdä vai haluaisivatko mitään?

Kenties voisin vaikka käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa, tai tehdä pitkän lenkin jokirannassa koirien ja kameran kanssa. Hierojalla voisi varata ajan vai saisinko peräti itseni liikkeelle ihmettelemään kaupungin alkavaa joulutohinaa. Tai ehkäpä ehdin tehdä noita kaikkiakin lomapäivinä. On minulla opiskelutehtäviäkin; kirjoittamista ja yksi tenttikin. Onneksi tentti on heti alkuviikosta .



Rauhallista hämäränhyssyviikonloppua teille muillekin kotipesissänne viihtyville! Ripustellaan jouluvaloja ja poltellaan kynttilöitä valoa ja kevättä odotellessa!

Yön sylissä niin lämmin

miten hehkuukaan
tulen voima

miten rätisevät tähdet
kilpaa kipinöiden kanssa

yö sylissä niin lämmin
niin lämmin



Runotorstain ja valokuvatorstain 149.haasteena tällä viikolla on RÄISKYVÄ.

(Vanhalla kuvalla mukaan tällä kertaa.Harmi kun en saanut tuota päiväystä pois kuvasta. Varmaan siihen olisi keino olemassa, en nyt vaan ehdi sitä keinoa metsästää)

12 kuvaa jokivarresta/marraskuun kuva

Muiden kuvia pääset katsomaan kun klikkaat ylläolevaa
logoa!




Ounasjoen ranta 18.11.2009 klo 11.15
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.



Ounasjoen ranta 13.10.2009 klo 13.10
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.




Ounasjoen ranta 13.9.2009 klo 13.15.
Canon PowerShot SX1IS automaattisäädöillä.

Levollinen lauantai

Jos olisin eilen tai toissapäivänä kirjoittanut tämän postauksen olisi tunnelma aivan toinen.
Otsikkona olisi voinut olla vaikka päänsärkyä perjantaina tai tuskainen torstai! Nyt on ainakin hetkellisesti ahdistus poissa ja on aikaa levähtämiseen ainakin tämä ilta. Ahdistusta aiheutti tietenkin kiivastahtinen työ-ja opintoviikko. Tämä kulunut viikko ja ensi viikko ovat ruuhkaisia molemmissa paikoissa. Olen kyllä ollut hyvin tietoinen ja yrittänyt jotenkin henkisesti itseäni siihen valmistaakin. Mutta ei esseen kirjoittamisen tai tentin aiheuttamasta ahdistuksesta pääse irti, kaipa se on tarpeellinen olotila lopputulokseen pääsemiseksi. Työasioihin pätee sama juttu. Vain ahdistuksen kautta syntyy jotain ainakin kun minä olen kysymyksessä.

Tänään oli aamulla tentti yliopistolla ja kun sieltä pääsin niin piti rientää euforisissa tentinjälkeistunnelmissa Prismaan jäsenetupäiville ja kaiken muun kaappien täydennysvaraston hankkimisen lisäksi palkita itsensä, arvatkaapa millä - ladattavalla varrellisella rikkaimurilla! Se voitti uuden ulkoilupuvun ja -kengät. Nyt viimeistään voin
myöntää olevani keskiluokkainen keskiverto lähiörouva??. Puolustuksena todettakoon, että kun on ne kolme pitkäkarvaista lapinkoiraturrikkaa talossa... on hankalaa kaivaa imuri esille päivittäin , etenkin kun imurimme ei ole mikään kevytversio.

Mies lämmittää parhaillaan taloa ja uunissa rätisee tuli. On kodikasta ja levollista, entisten nuorten sävellahja soi radiossa ja minä istun nojatuolissa ja nautin olutpullollista (näyttää olevan lauantai-iltapäivän tapani, kun viime viikon postauksessani tein ihan samaa). Kohta valmistan lohimedaljongit ja sen jälkeen lähdemme koiralauman kanssa patikoimaan kaupunkiin joulunajan ensimmäisille glögeille ystäviemme luo! Täytyy tunnustaa että molemmat tekevät minulle nyt hyvää, sekä liikunta että sosiaalisuus!

Valitettavan huonosti olen ehtinyt kuvaamaan tai osallistumaan haasteisiin. Etenkin 12 kuvaa vuodessa -haaste harmittaa kun en ole ehtinyt kuvaa ottamaan vaikka piti kuukauden 13. päivä se tehdä. Huomenna käyn kuvan ottamassa. Postaukset ja kommentoinnit ovat harventuneet, mutta kaikki aikanaan! Palaan kyllä ruotuuun taas enemmänkin jossain vaiheessa.
Onneksi reilun viikon päästä on yli viikon loma. Se tulee todella tarpeeseen, ehkä saan pidettyä joitain villasukkapäiviäkin opintojen lomassa!

Kuvassa on muuten meidän uusi tamminen ruokailuryhmä, pidän siitä kovin vaikka se jykevä onkin!

Porojen lento kuutamolla

Valokuvatorstain aiheena tällä viikolla on KUU.
Oma kuukuvani on viime keväältä, Rovaniemen lentoasemalta otettu.
Mystistä tunnelmaa.

Olen julkaissut kuvia tästä sarjasta aiemminkin, koska nuo kuvat edustavat sitä kuvaustuotosta, jossa tunsi onnistuneensa. Muistan kun ajelin ympäri kaupunkia etsien sopivaa kuvauspaikkaa kun taivaalla möllötti mahtava täysikuu. Paikkaa ei ensin löytynyt millään ja tuntui että kuukin karkaa kohta. Lentoasema sijaitsee Rovaniemellä melko korkealla paikalla ja lopulta päädyin sinne. En ensin huomannut koko kuuta, mutta sitten se pilkisteli noiden porojen takaa!
Siinä se oli- kuukuvani!