sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Marraskuun väriläiskiä







 


Tähän postaukseen sopisi sama otsikko kuin edelliseenkin. Parin päivän reissukin jo mahdollistaa sen matkustamiseen liittyvän irtioton ihanuuden; lähdön, matkallaolon ja paluun! Tämänkertainen reissu oli työreissu. Perjantaina vierailtiin Oulussa kollegoiden luona. Työn sisällöistä oli tietysti mielenkiintoista kuulla mutta minä bongailin myös esteettisiä elämyksiä. Kuinka ihanan värikkäitä työympäristöjä löysinkään; värejä, taidetta, ihastuttavia yksityiskohtia. Ei tosiaankaan ole samantekevää millaisessa ympäristössä työtäsi teet ja missä ihmisiä kohtaat! Päätettiinkin, että omallakin työpaikallamme katselemme työympäristöämme uusin silmin!



Kaikki kuvat kännyllä napsittu joten laatu sen mukainen
 

Reissumme ohjelman olin rakentanut sopivaksi sekoitukseksi virkistystä ja työasiaa ja sekoitus osoittautukin oikein passeliksi. Viikonloppuun osui Oulun joulukauden avaus ja niinpä joka kerran kun hotellin ovesta ulos astuimme niin tupsahdimme keskelle joulupukkeja ja tiernapoikia. Kaupatkin olivat myöhään auki.

Illan teatteri oli myös elämys. Katja Ketun Kätilöstä tehty esitys oli vaikuttava. Ryhmämme kommentit esityksestä olivat  laidasta laitaan eikä esitys varmaan ketään kylmäksi jättänyt. En ole itse vielä kirjaa lukenut. Se kuluu siihen kategoriaan, joka odottaa oikeaa hetkeä. Kun tiedän kirjan aihepiirin niin se ei jotenkin vaan käteen tartu lukemista valitessani. Niin kävi aikoinaan Sofi Oksasen Puhdistuksenkin kanssa. Kirjan luin vasta kesälomalla mökillä keskellä mahtavaa helleaaltoa riippukeinussa. Aina välillä pulahdin järveen ja huuhdoin tyyneen järveen kirjan sisällön aiheuttamat pahimmat tunteet. Mutta kyllä Kätilö ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa. Se on vaikuttava. Ajankohta kannattaa valita sopivasti, ettei käy kuten  esityksen jälkeen takkijonossa missä vetäviin asusteisiin pynttäytynyt nainen totesi toiselle"että revi tästä nyt pikkujoulufiilistä"!

Itse en muutenkaan mielelläni lähde juuri minkään teatteriesityksen jälkeen juhlimaan. Haluan viipyillä teatteriesityksen herättämissä tunnelmissa rauhassa, poikkeuksena tietenkin revyyt ym. ilottelut. Mekin istuimme hotellin ravintolassa porukalla ja jutustelimme esityksestä (toki paljon muustakin). Miten sota-aika muuttaa ihmistä? Mitä kuoleman jatkuva läsnäolo tekee meille? Ajankohtaisia kysymyksiä, jotka tulivat mieleeni tänä aamunakin kotona,kun luin oman aamulehtemme raporttia Gazan pommituksista. Esitys oli puheenaiheena vielä seuraavan päivän hotelliaamiaisella kuin kotimatkallakin.

Kotona olimme sopivasti alkuillasta lauantaina. Mies oli laittanut ikkunoihin joulukyntteliköt ja savupiipusta tuprusi savu. Sauna oli lämpenemässä. Kotiin oli kiva tulla. Ja huomenna on vielä vapaapäivä!


tiistai 20. marraskuuta 2012

Ellei koskaan lähde, ei tiedä miltä paluu tuntuu

Kuntoutusviikko ja Summassaaren känkkyräpolut ovat takana. Tämä oli  tähänastisista kuntoutusjaksoista ehdottomasti parhain. Ja niinhän se on varmaan suunniteltukin. Vajaan puolen vuoden päästä on viimeinen jakso ja silloin mitataan  miten tavoitteisiin on päästy. Minulle parhain tuliainen reissulta oli  päivittäisen venyttelyn ja lihaskuntoharjoittelun merkitys. Aamujumppaa olen nyt opetellut tekemään parina aamuna. Se on ollut helppoa kun olen mennyt vasta myöhempään töihin. Mutta toisaalta viidenkin minuutin tehokas liikesarja herättelee jo lihakset päivän töihin! Tässä linkki yhteen helppoon ja tehokkaaseen Pilates-aamujumppaan.



Hankalaa paluumatkaa Saarijärveltä kotiin helpotti kurssikaverilta saamani kyyti Tampereelle. Niinpä tupsahdin keskelle sateista Tampereen jouluruuhkaa lauantai-iltapäivänä. Yöjuna kotiin lähtisi vasta iltakymmeneltä. Viikon metsässäolon ja rauhan jälkeen ei Tampereen sinänsä ihan kaunis ja mukava keskusta  houkuttanut vaan soitin extempore veljelleni, joka asuu Nokialla. Veli kertoi lämmittelevänsä vanhaa pihasaunaa. Niinpä hyppäsin bussiin ja ehdin viettää leppoisan saunaillan veljen ja hänen vaimonsa kanssa saunoen ja jutustellen. Junamatkakin sujui makeasti nukkuen kun sain pitää makuuhytin kokonaan itsellelläni.




Kotiin oli taas hyvä tulla. Ellei koskaan lähde, ei tiedä millaista on palata. Lumet olivat meiltäkin lähes lähteneet ikävä kyllä ja lumisateet muuttuneet vesisateiksi. Maa on vaarallisen liukas jokapuolella. Maisema on jähmettyneen oloinen, jään vangitsema. Kohta lähden töihin. Tällä viikolla on peräti kolme ryhmää illalla joten tiivis viikko on edessä .Perjantaina ja lauanatain onneksi on edessä pienempi reissu työporukan kanssa Ouluun. Muutama tutustumiskohde, illalla teatteria, kaupoissa kiertelyä ja hotellissa yötä!
Leppoisaa ja rauhallista viikkoa kaikille blogisystävilleni, muistakaa venytellä!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Elämänpuu vaiko elämänkaari?


Eilen Saarijärvellä paistoi aurinko ja minusta tuntui kuin olisin palannut uudestaan syksyyn. Kotona oli talvi kun sunnuntaina reissuun lähdin. Aurinko vei minut kävelylle Summassaaren pikkuteille. Pitkin viikkoa olen näitä teitä ja metsäpolkuja kuljeskellut, avaria maisemia löytyy täälläkin. Aamulenkillä kuulin tuttua toitotusta, joutsenia! Liekö kotirannan joutsenet lentäneet tänne kun meidän joet ja järvet ovat jo jäässä.


 
Omaa  itseäni olen näillä kävelylenkeillä ehtinyt hyvin mietiskellä. Minulla näemmä omassa elämässä elää tällä hetkellä kaksi suurempaa teemaa, joita alitajuntani työstää. Toinen on pojan perheen muutto takaisin pääkaupunkiseudulle ja sitä kautta suru Kuusenkerkän lähimummina olon menettämisestä. En oikein olisi uskonutkaan miten tuon asian kanssa olen saanut tehdä työtä. Pikkuhiljaa alan nähdä asian positiiviset puolet. Mukavat reissut pääkaupunkiseudulle, siellä retket eri puolelle ja tietenkin pitemmät yhdessäolot pojan perheen kanssa. He ovat luvanneet myös ahkerasti käydä pohjoisessa akkujaan lataamassa.

Toinen enemmän ja enemmän tilaa ajatuksissa vievä aihe on ikääntyminen.  Tiedän ettei se ole vielä ajankohtaista, onhan minulla työelämää vielä rutkasti jäljellä, Mutta aihe kiinnostaa. Ehkä kiinnostus johtuu äitini sairastumisesta ja sen ymmärtämisestä etteivät asiat välttämättä mene niinkuin toivoisin. Täällä keskustelimme aiheesta myös ja minua miellytti visuaalisesti ja ajatuksellisti vanhenemisen näkeminen Elämänpuuna, ei perinteisenä elämänkaariajatteluna jossa huippuhetket ovat jossain 40-vuotiaana ja siitä kaari alkaakin taipua alaspäin. Ihmisen elämän näkeminen puuna on jotenkin toivorikkaampaa, vanh(u)us onkin siellä yläoksilla, kaiken eletyn ja koetun kannattelemana, näköalapaikalla! Minulla on muuten mukani  Merete Mazzarellan hieno kirja  Matkalla puoleen hintaan, jossa hän pohdiskelee asioita eläkeläisen näkökulmasta. Hän muuten lohdullisesti jopa toteaa että "parhaimmat hetkensä voi hyvinkin kokea vasta vanhemmalla iällä!" Itse hän lienee hyvä esimerkki tästä koska hänhän avioitui vasta  itsekin ja muutenkin kirjoittaa ja elää vahvasti.


Aslak-kurssissa keskeistä on työn sisällön miettiminen ja työn merkityksen miettiminen suhteessa omaan elämään. Tällä kolmannella kerralla meillä on ollut enimmäkseen erilaisia työelämän kehittämisen asiantuntijoiden osuuksia. Tuntuu, että  niin omaan työkalupakkiin kuin pääkoppaankin on tullut sisältöä ja pohdittavaa. Asiat eivät sinällään uusia ole mutta muuttuvassa maailmassa niitä voi pureskella ja pohtia aina silloin tällöin. On luksusta miettiä asioita omassa rauhassaan ajan kanssa ja ihan omasta lähtökohdastaan. Tänään minua mietitytti ajankäytöstä puhuttaessa Timo Lampikosken (kirjastaan Hidasta) ajatukset ajankäytön lohkoista. Hän jakaa työelämän ajankäytön neljään lohkoon: tärkeä ja kiireellinen on kriisilohko, tärkeä ja ei niin kiireellinen on laatulohko,vähemmän tärkeä ja kiireellinen on hämäännyslohko ja se viimeinen ei kiireellinen ei tärkeä on se säläosasto eli hukkalohko. Työelämän tutkijoiden mukaan valtaosa työaikaa kuluu noissa kiireosioissa eli kriisi-ja hämäännyslohkoilla kun laatulohkossa tulisi reilusti eniten työajasta.  Meille muuten tehdään ennen seuraavaan kuntoutusjaksoa ns. Firstbeat-mittaus, jossa me pidämme 2-4 päivää ympäri vuorokauden sellaista mittaria , joka mittaa meidän stressitasoamme työpäivän ja vapaa aikana. Tarkoituksena on saada tietoa siitä, millaista työmme oikeasti on ja kuinka siitä palaudumme! Odotanpa analyysia mielenkiinnolla!

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Marraskuun juhlaputkessa edelleen



Marraskuu on sekä perheessäni että työpaikalla juhlien aikaa. Olen itse syntynyt marraskuussa kuten isäni, veljenpoikani, serkkuni , miniäni ja avominiäni. Ex-mieheni on myös marraskuun lapsi. Läheisistä työkavereistani neljällä on synttärit marraskuussa. Isälläni on peräkkäin syntymäpäivä, nimipäivä ja isänpäivä. Häntä siis juhlistimme tänään.

Tuossa ylimmäisessä kuvassa ovat isä ja äiti hiihtelemässä lähivaaralla joskus kuusikymmenluvun lopussa. Alimmassa kuvassa olen minä sisarusteni ja serkkuni kanssa. Minä istun keinutuolissa, olen 15-16 vuotias.
Hankittiin jokin aika sitten sellainen kone, jolla voi siirtää vanhoja valokuvia, negatiiveja ja dioja talteen. Hidasta mutta hauskaa hommaa ja takuuvarmasti humpsahtaa muistoihin helposti. Isäni on aikoinaan kuvannut paljon ja minulla on runsaasti vanhoja negoja, joita ei ole kaikkia teetetty kuviksi.

Haluaisin tallentaa niitä muistiin valokuvakirjaan vaan taitaa tuokin homma odotella niitä eläkepäiviä. Niinkuin se isoäidin vanhat kirjeet, jotka ovat myös minulle päätyneet. 

Äitini kutsui meidät syömään tänään isänpäivän kunniaksi. Kerta kerralta olen kiitollinen siitä että  minulla on vielä vanhemmat elossa. Niin monet ystävistäni julkaisivat tänään fb:n päivityksissä tervehdyksnesä niille, jotka ovat jo tähtien tuolla puolen! Äitinihän sai puolitoista vuotta sitten alzheimer-diagnoosin, mutta on edelleen ihan hyvässä kunnossa. Hänen lääkitystään lievennettiin ja se kohensi oloa huomattavasti. Hän on saanut ajokorttinsakin takaisin ja ajaa taas autoa. Kaikenlaista pientä muutosta tapahtuu koko ajan, mutta tällä hetkellä hyvin pärjätään. Tänään äiti pyysi suunnittelemaan taas uutta matkaa ensi kevääksi. Nyt jonnekin lämpimään . Ja yllätys oli suuri kun isäkin, 87 v, aikoo lähteä mukaan. Viime kesäkuussa olimme ihan lapsuuden perhekokoonpanolla vajaan viikon Pärnussa kylpylässä. Muutama vuosi sitten olimme äidin ja sisarusten ja  puolisoidemme kanssa Mallorcalla upeassa vuokrahuvilassa, viikon silloinkin. Jotain sellaista äiti haluaa nytkin. Ja minähän lupasin ryhtyä taas matkanjohtajaksi!

Nyt meillä on miehen poika avovaimonsa kanssa isänpäiväkahveilla. Jutustelevat tuolla yläkerrassa. Minä livahdin alas pakkaamaan  sillä lähden yöjunalla kohti etelää. Edessä on kolmas Aslak-kuntoutusviikko! Piti tehdä ihan pikainen postaus mutta en taida lyhyitä sellaisia osata tehdäkään!

Nyt täytyy jatkaa pakkaamista, juna lähtee reilun tunnin päästä! Onkohan Keski-Suomessa enää lunta lainkaan??



torstai 8. marraskuuta 2012

Lempeä, rauhallinen päivä


Pidän kovasti uuden makuuhuoneemme levollisesta tunnelmasta. Värimaailma on miehen tyttären perua (huone on hänen entinen), minulle uusia värejä, turkoosia, pehmeän sinistä, kermanvalkoista. Pidän myös ikkunasta avautuvasta näkymästä pihalle ja joelle. Tänä aamuna heräsin vasta yhdeksän jälkeen, koira kuorsasi lattialla vieressä, liekö juuri siihen kuorsaukseen heräsin. En kuullut edes miehen lähtöä töihin. Nukun tässa alakerran makuuhuoneessa paljon paremmin kuin ylhäällä. Alakerran huone on viileämpi ja tilavampikin. Niin, minulla on jälleen vapaata. Keskellä viikkoa olevat vapaapäivät ovat arjen luksusta!



 
Mielessä oli yhtä sun toista tekemistä sisätiloissa mutta kun kuuntelin itseäni ja tuntemuksiani niin huomasin kaipaavani pitkää kiiretöntä kävelyä jonnekin mistä näkee kauas. Aurinkokin pilkahteli pilvien lomasta kutsuvasti ja niinpä laitoin innokkaan koiran valjaisiin ja suuntasin lähivaaraan. Oli tarve katsella kauas!


 

Ei uskoisi että tämä näkymä on ihan kaupungin kupeesta. Itse asiassa tästä vaaralta alkaa suuri asuinalue. Meidän kotimme on tuolla ihan alhaalla, taustalla oleva vaara on jo joen toisella puolella. Teki hyvää olla ulkona kolmatta tuntia ja etenkin valoisana aikana.Valoisa aika käy koko ajan yhä lyhyemmäksi. Työpäivinä ei enää valoisaa aikaa havaitsekaan ellei huomaa kurkistaa ikkunasta.


Kävelin takaisin kylän vanhemman puolen kautta. Laakeitten vaaramaisemien halusin vielä jatkaa rauhallisessa maisemassa. Latoja, niittyjä, vanhoja taloja, jotain niin turvallisen tuttua, vanhaa ja rauhoittavaa. Kotiin päästyäni keitin itselleni kupin kahvia ja kaivoin pakkasesta viikonlopusta jäänyttä toscakakkua. Siirsin kuvat kamerasta koneelle ja niitä käsitellessäni nautin kävelyreissustani vielä uudelleen. Illalla on Feldenkreis-liikuntatunti. Tykkään siitä kerta kerralta enemmän, se sopii tämänhetkiseen olooni aivan täydellisesti!

Huomenna haemme Kuusenkerkän päiväkodista, hän tulee meille jälleen yökylään. Sunnuntai-iltana matkustan  monimutkaisen ja -vaiheisen reitin kautta Saarijärvelle kuntoutukseen. Ensin yöjunalla Tampereelle, siellä junavaihto aamulla Jyväskylään ja Jyväskylästä vielä bussilla Saarijärvelle! Olisin voinut kyllä valita järkevämpien yhteyden päässä olevan kuntoutuspaikan. Meno vielä sujuu, mutta koska kuntoutus päättyy vasta lauantaina, en ehdi mihinkään päiväjunaan vaan olen kotona vasta sunnuntaiaamuna!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Optimisteilla on hauskempaa vaikka pessimistit lopulta oikeassa olisivatkin

"Ajan mittaan voi osoittautua että pessimisti on ollut koko ajan oikeassa,mutta sillä välin  optimistilla on ollut paljon hauskempaa!" Näin luki pojan ja miniän syntymäpäiväkortissa tänään.


Täytin tänään 57 vuotta. En millään meinaa tottua ajatukseen, että kohta ikäni alkaa kuutosella.

Mutta koska tosiaan ihan varmasti olen enemmän optimisti kuin pessimisti niin minähän juhlin kun juhlan aihetta on! Juhlaa piisasikin  koko viikonlopuksi. Eilen olimme ulkona syömässä miniän vanhempien kanssa. He olivat täällä viikonlopuna kyläilemässä. Ja tänään söimme suurella porukalla meillä. Burgundinpataa, uunissa haudutettuja juureksia, karpaloita kinuskikastikkeessa, täytekakkua, toscakakkua, ihanaa Giulian -suklaata, punaviiniä , kuohuviiniä.... Ja lahjojakin riitti villasukista, lapasista, hierontalahjakorteista  My Saaga-rannekoruun. Olen kerännyt tuota Kalevala korun My Saaga-sarjaa jo jonkin aikaa, kohta alkaa olla ranneke täynnä!



Nyt onkin sitten sellainen olo että loppuilta kuluu sohvalla tanssin parissa. Ennen sitä kuitenkin koiran ja miehen kanssa sulattelulenkille lumiseen maisemaan. Meille taisi tänään sataa pysyvä lumi. Ulkona on kauniin valkoista!