Tähän postaukseen sopisi sama otsikko kuin edelliseenkin. Parin päivän reissukin jo mahdollistaa sen matkustamiseen liittyvän irtioton ihanuuden; lähdön, matkallaolon ja paluun! Tämänkertainen reissu oli työreissu. Perjantaina vierailtiin Oulussa kollegoiden luona. Työn sisällöistä oli tietysti mielenkiintoista kuulla mutta minä bongailin myös esteettisiä elämyksiä. Kuinka ihanan värikkäitä työympäristöjä löysinkään; värejä, taidetta, ihastuttavia yksityiskohtia. Ei tosiaankaan ole samantekevää millaisessa ympäristössä työtäsi teet ja missä ihmisiä kohtaat! Päätettiinkin, että omallakin työpaikallamme katselemme työympäristöämme uusin silmin!
Kaikki kuvat kännyllä napsittu joten laatu sen mukainen
Reissumme ohjelman olin rakentanut sopivaksi sekoitukseksi virkistystä ja työasiaa ja sekoitus osoittautukin oikein passeliksi. Viikonloppuun osui Oulun joulukauden avaus ja niinpä joka kerran kun hotellin ovesta ulos astuimme niin tupsahdimme keskelle joulupukkeja ja tiernapoikia. Kaupatkin olivat myöhään auki.Illan teatteri oli myös elämys. Katja Ketun Kätilöstä tehty esitys oli vaikuttava. Ryhmämme kommentit esityksestä olivat laidasta laitaan eikä esitys varmaan ketään kylmäksi jättänyt. En ole itse vielä kirjaa lukenut. Se kuluu siihen kategoriaan, joka odottaa oikeaa hetkeä. Kun tiedän kirjan aihepiirin niin se ei jotenkin vaan käteen tartu lukemista valitessani. Niin kävi aikoinaan Sofi Oksasen Puhdistuksenkin kanssa. Kirjan luin vasta kesälomalla mökillä keskellä mahtavaa helleaaltoa riippukeinussa. Aina välillä pulahdin järveen ja huuhdoin tyyneen järveen kirjan sisällön aiheuttamat pahimmat tunteet. Mutta kyllä Kätilö ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa. Se on vaikuttava. Ajankohta kannattaa valita sopivasti, ettei käy kuten esityksen jälkeen takkijonossa missä vetäviin asusteisiin pynttäytynyt nainen totesi toiselle"että revi tästä nyt pikkujoulufiilistä"!
Itse en muutenkaan mielelläni lähde juuri minkään teatteriesityksen jälkeen juhlimaan. Haluan viipyillä teatteriesityksen herättämissä tunnelmissa rauhassa, poikkeuksena tietenkin revyyt ym. ilottelut. Mekin istuimme hotellin ravintolassa porukalla ja jutustelimme esityksestä (toki paljon muustakin). Miten sota-aika muuttaa ihmistä? Mitä kuoleman jatkuva läsnäolo tekee meille? Ajankohtaisia kysymyksiä, jotka tulivat mieleeni tänä aamunakin kotona,kun luin oman aamulehtemme raporttia Gazan pommituksista. Esitys oli puheenaiheena vielä seuraavan päivän hotelliaamiaisella kuin kotimatkallakin.
Kotona olimme sopivasti alkuillasta lauantaina. Mies oli laittanut ikkunoihin joulukyntteliköt ja savupiipusta tuprusi savu. Sauna oli lämpenemässä. Kotiin oli kiva tulla. Ja huomenna on vielä vapaapäivä!