torstai 30. huhtikuuta 2009

Minä se olen



Minä se olen
tämän naamion takana.
Minä.
Ja Sinä.


(teos Pablo Picasso)


Runotorstain 130. haasteena on NAAMIAISET.

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Pyöräillen töihin

Kuva viime kesältä työmatkaltani

Olen sinnikkästi pyöräillyt töihin kohta parin viikon ajan, satoi tai paistoi. Aamuisin on ollut lätäköt välillä jäässä ja kolea aamutuuli puhallellut läpi vaatteiden. Illalla töistä palatessa taas keli on ollut päinvastainen. Kumpaankiin suuntaan ajaessa vaatetus on ollut vääränlainen!

Tuon puolituntisen aikana olen ehtinyt kelistä huolimatta tai ehkä juuri siksi, ajattelemaan monenlaisia ajatuksia. Välillä olen kuunnellut radiota ja välillä lokkien huutoa joella.

Maanantaiaamuna, sotaveteraanipäivänä, radiossa haastatelttiin paikkakuntalaista 87 v veteraania ja haastattelun päätteeksi soitettiin Veteraanin iltahuuto " Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on. Kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on".
Se on laulu, joka menee sydänjuuriini ja avaa kyynelkanavani välittömästi. Niinpä siinä pyöräillessä itkeskelin hiljaa ja ajattelin omaa isääni, sodan kokenutta miestä. Joka on vielä elossa ja hyvinvoiva ja jolle soitan ihan liian harvoin ja jonka luona käyn ihan liian harvoin. Ja molempia noista asioista tulen varmasti katumaan joskus.

Eilen taas mietiskelin pyöräillessäni Exmiehen kanssa käymääni puhelinkeskustelua, joka oli ihan leppoisa. Sovittiin, että ensi viikolla menen käymään Maalla ja haen sieltä vielä tavaroita. Syksyisen tavaroiden muuton ja osituksen jälkeen en ole siellä käynytkään. Vintille ja kellariin jäi vielä tavaroitani , samoin haen muutamia piharuukkuja ja pihatavaroita. Haikeutta tunsin, mutta sellaista lempeää kaihoa. Jotakin on joskus ollut, mutta ei ole enää.

Mietin parisuhteita, monenlaisia liittoja. Itselleni ei ole elämänikäinen parisuhde kohdalle osunut, kuten ei työ eikä asuinpaikkakaan. Olen vaihtanut työtehtäviäni useampaan otteeseen , samoin asuinpaikkaani. Olen asunut Helsingissä, ihan pohjoisessa ja myös siinä välillä. Koettu on myös kaksi avioliittoa. Avioero on aina kipeä asia, mutta kipeäksi voi tulla myös epätyydyttävässä suhteessa. Joskus voivat parhaat vuodet kulua merkillisessä yrittämisen, toivon ja pettymyksen kehässä ja lopulta luovuttaa ja antaa olla. Eletään yhdessä mutta erikseen, valovuosien päässä toisista. Yhdistävänä asiana on eletty yhteinen elämä. kenties lapset ja lastenlapset. Ehkä minullekin olisi käynyt näin mikäli toisessa liitossamme meillä olisi ollut yhteisiä lapsia.

Tuohon yrittämiseen minä eniten väsyin, en ehkä kuitenkaan ollut valmis vielä hyväksymään tilannetta. Itseäni ja omia olosuhteitani voin muuttaa, toista ihmistä en. Sama ajatus on ollut kun olen työpaikkojani vaihtanut. Jos voi huonosti töissä eikä asialla ole mahdollista itse tehdä mitään, on tasan kaksi vaihtoehtoa, hyväksyä tilanne ja jatkaa tai lähteä. Tai on vielä kolmaskin. Voi olla hyväksymättä ja jatkaa töissä tyytymättömänä loppuikänsä. Sama kai pätee avioliittoihinkin. Kai se tärkeintä kuitenkin on että tekisi omanoloisensa päätökset ja valinnat. Itse niiden valintojensa kanssa joutuu elämään ja itse vastuun päätöksistään kantamaan.

Tänään kotimatkalla pyörän selässä ajatukset lensivät vappuun. Töissä vappu oli asiakkaiden mielessä ja puheissa ja sieltä se minunkin tajuntaani hiipi. Työviikko on ollut tiivis ja olen ajatellut vappua lähinnä ylimääräisenä vapaana. Ei ole juhlia tiedossa eikä kyllä ole juhlahalujakaan. Säätiedotus on lupaillut hyviä kelejä joten luulen että vietämme vapun pihatöiden merkeissä. Mies lähtee vielä ensi viikon alussa miesporukalla laskettelemaan Leville, heillä on perinteenä ollut vapun jälkeinen laskettelukauden päätösreissu. Ehkä pyydän vanhempani jonain päivänä syömään, siinä saa olla sosiaalisuus minun puoleltani tänä vappuna!

Pyörämatkoilta näytän kyllä saavan ylimääräistä energiaa , koska tänään töiden jälkeen innostuimme tekemään kunnon siivouksen Miehen ja tyttärensä kanssa. Ajateltiin, että huomenna on kiva aloittaa pitkä viikonloppu siivotussa talossa! Nyt onkin sitten melko rätti olo. Mies ja tyttärensä katselevat jotain peliä, minä taidan ottaa uuden Anna-lehden ja vetäytyä sen kanssa sänkyyn. Olo on väsynyt mutta kohtalaisen onnellinen!

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Kaksi sinistä sielunmaisemaa




Kaksi sinistä sielunmaisemaa, yhtä lähellä minua molemmat. Toinen on säilötty juuri muistoihin ja toinen alkaa latautua esiin. Inkiväärillä lisää sinisiä kollaaseja.



lauantai 25. huhtikuuta 2009

Kauneus on katsojan silmissä



Saunaa odotellessa iltalenkin jälkeen on hyvä hetki tarttua Villiviiniltä saamaani haasteeseen, jossa on kerrottava joitakin faktoja itsestä; kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen.


Käytin Katriinan metodia ja kysäisin Mieheltä iltalenkillä miten hän minua kuvaisi.

Mainittakoon vielä, että ulkonäköasia on jotenkin viimeaikoina mietityttänyt itseäni . Pääsiäislomalla Gimulin kanssa katselimme vanhoja valokuvia ja jotenkin särähti korviin, kun hän huokaisi useampaankin kertaan että voi kun olet kaunis näissä kuvissa. Hetkinen, kaunis, olenko sitten enää kaunis ollenkaan? Ryppyjä, muutama ylimääräinen kilo, jenkkakahvat, harmaita hiuksissa, sellainenko minä olen vai määrittelenkö itseni iän tuomien muutosten mukaan?

Mitäkö mies sitten minulle vastasi miettimisen ja kysymyksenasettelun tarkennuksen jälkeen:

pukeudun omaleimaisesti ja värikkäästi hänen mielestään
olen kaunis vaikken enää kokoa 34 (kauneus on katsojan silmissä, toim.huom)
avoimuuteni näkyy minusta, eli minua on helppo lukea kasvonilmeideni perusteella (tästä ominaisuudesta hän kuulemma erityisesti pitää)

Nämä tulivat helposti enkä raskinut enää enempää kysellä...

Kyllä nuo itsekin allekirjoitan ehkä tuota ensimmäistä lukuunottamatta. Käytän kyllä värejä, voimakkaitakin, mutten mitään erikoisempia vaatteita pidä vaikka niitä vaatekomerossa roikkuukin. Eniten tällä hetkellä pukeutumistani leimaa mukavuus. Vaatteitteni on oltava hyvänmallisia ja luonnonkuiduista valmistettuja, inhoan hiostavia vaatteita.

Kauniiksikin itseni saan kun jaksan käyttää apuvälineitä. Olen melko laiska meikkaamaan ja viikonloput olen luomuna ellei jotain erikoisempaa menoa ole.

Tuo kolmas kohta joskus harmittaakin. Olisi hyvä osata olla kunnon pokerinaama tai viilipytty.

Mutta kummallista kyllä, vaikka nuorena olen ollut kokoa 34 ja kaunis, tunnen olevani nyt vähän yli viisikymppisenä itseni kanssa huomattavasti enemmän sinut !

Ehkäpä elämä tekee armollisemmaksi myös itseään kohtaan! Sitä katsoo peilistä itseään jopa hellästi ja kaikkien noiden ryppyjen takaa löytyy yhä se sama tyttö, nuori nainen - minä itse, kolmikymppisenä, nelikymppisenä, viisikymppisenä....kauneus on tosiaan katsojan silmissä!

Nyt lähden saunaan ja pehmitän ihoni saunahunajalla. Saunan jälkeen sohvalla voitelen ja rasvaan minua hienosti palvelleen kehoni hellin käsin!

Hellikää tekin
itseänne blogiystäväni!

torstai 23. huhtikuuta 2009

Hiljaisuus puhuu autiossa yössä


hiljaisuus puhuu
autiossa yössä
enkä koskaan
ole sinua paremmin kuullut








Valokuvatorstain ja Runotorstain 129. haasteena on tällä viikolla AUTIO.
Posted by Picasa

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Pieni paatti joella?

Tänään koiralenkillä havaittua: 1 kpl pihakivetyksen pesijä, 1 kpl auton kesärenkaiden vaihtaja, 3 kpl tyttöjä hyppäämässä hyppynaruilla sekä mopoja ja skoottereita lukematon määrä. Lämpöasteita oli lähes kymmenen ja leppoisa lounatuuli puhalteli. Kevättä ilmassa oli vahvasti, vaikka aamulla oli lätäköt jäässä ja koirat saivat edelleen suorittaa aamupeuhaamiset lumihangessa.

Mies potee venekuumetta. On surffaillut netissä ilta toisensa jälkeen ja tehnyt suosikkilistaa. Valikoimat ovat huikeat, liekö laman vaikutusta , että ihmiset luopuvat ylellisyyksistään (onko pieni paatti ylellisyyttä?). Minuunkin on tuo kuume tarttunut ja se vain nousee, kun ajattelen kesäiltaa ja pienen paatin sytkytystä jokivarren suistoissa, pysähdyksiä hiekkasaarilla, tulilla istumista kesäyössä, onkea veneen perässä ja savukalaa ja valkkaria!


Olisiko paattimme vaikka tälläinen?


Täällä ei kyllä kovin pitkälle veneellä pääse ,kun toisella joella tulevat vastaan voimalaitokset molemmissa suunnissa ja toisella vapaana virtaavalla joella kosken kuohut. Mutta tarpeeksi tutkimista taitaa kyllä löytyä. Ja veneen mukana tulee traileri, ei ole kova homma suunnata suuremmille vesillekään! No, katsotaan miten käy! Laantuuko kuumeemme vai saanko esitellä täällä paattimme.

Liekö tämä leppeä lounatuuli saanut minut muutenkin siirtymään haaveiluosastolle , koska olen suunnitellut syksyksikin jo reissua Ulkomaanystävän kanssa. Meillä on ollut tapana tehdä vuosittain yhteinen viikon ystävyysmatka kahdestaan jonnekin päin maailmaa (toistaiseksi kyllä on riittänyt vielä Eurooppa).

Luin uudesta Latu ja Polku -lehdestä pyöräilylomasta Hollannissa ja se innosti surffailemaan! Innostukaa tekin, olkaa hyvä! Haaveita ja unelmia pitää elämässä olla! Sitäpaitsi monet niistä ovat vaarassa jopa toteutua, koettu on.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Vihreä metsä-kollaasi




Posted by Picasa


Olen harjoitellut kollaasien tekemistä pikkuhiljaa. Menetelmänä on yritys ja erehdys ja aikaa kyllä kiitettävästi opetteluun tuhraantuu. Tämä Inkiväärin haastekollaasien tekeminen kiinnostaa. Pidän väreistä ja pidän haasteista. Sitäpaitsi uuden opettelu on hyödyllistä, aina tämä ristisanat voittaa!
Vihreää löytyi kuvistani paljon , tällä kertaa kuviksi kollaasiin valikoitui metsä-aiheisia kuvia!

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Voimakävelyllä


Työviikko alkoi pyöräilyllä töihin. Olen päättänyt pyöräillä työmatkat kesälomaan asti. Aikaa kuluu n. 25 min ja matkaa kertyy 7 kilometriä suuntaansa sopivasti ylämäkeä välillä.
Ostin pojan häihin numeroa pienemmän mekon (koko M) eli se tarkoittaa käytännössä kymmenen voipaketin suuruista painonpudotusta vähintäänkin vielä. Paljon muutakin saa tehdä jotta ylimääräiset voipakat kehosta saa häviämään. Mutta tuntuupa siltä etten ole täällä blogimaailmassa yksin painonpudotusongelmineni! Työpäiväkin sujui mukavasti. Maltoin pysytellä omassa huoneessani ja pitäytyä kauempana työyhteisön kuhinoista. Työhuoneeseeni oli jopa ihana palata, koska ennen lomaa sain pöydän ja paperikasat raivattua ja järjestettyä. Kaikenkaikkiaan tuntuu keväiseltä ja toiveikkaalta olo vaikka on maanantai!

Viikonloppuna oli säpinää sopivasti kun perjantai-iltana olimme ulkona. Standup-esitys oli juuri niin viihteellisen hauska kun odotimmekin kun aiheena oli "mitä nainen haluaa" ja esittäjänä ja käsikirjoittajana mieshenkilöt. Tekee hyvää käydä välillä jossain kotiseinien ulkopuolellakin, vaikka kuinka vaikeaa sieltä olisikin itsensä liikkeelle saada.

Lauantai-iltana meillä olikin sitten vieraita. Miehen hyvä ystävä avovaimonsa ja parin lapsukaisen kanssa olivat istumassa meillä iltaa. Pariskunta on melko tuore hekin, joten meillä riitti kokemusten vaihtoa kypsän iän suhteista.



Iltakävelyn teimme Miehen kanssa äsken jokivarren suistoihin jälleen kerran. Kohta jäälle ei enää ole menemistä, mutta nyt siellä on vielä aivan upeaa. Eilinen myrsky teki upeita muodostelmia jään pintaan ja rannoilla kestää kävellä missä vaan kun on hankikanto. On aivan sellainen tunturillaolo kun joka puolella on avaruutta ympärillä. Ilta-aurinko paistoi upeasti vielä kahdeksan maissa. Tänään oli hyvä päivä.

perjantai 17. huhtikuuta 2009

MINÄMINÄMINÄ -loman viimeinen päivä



Kotirannan joutsenia viime syksyltä. Vielä ei joutsenia ole täällä näkynyt!

Tänään aamulla täytyi hierasta silmään kun ulkona satoi kunnolla lunta. Lapin kevät on tosiaan oikullista. Nyt iltapäivällä aurinko paistoi taas täydellä tehollaan ja lämpöasteitakin oli lähes kymmenen! Pukeudu siinä sitten sopivasti.

Viimeinen lomapäivä on ollut yhtä rento kuin koko lomaviikkoni! Olen sujuvasti aloitellut aamuni
Tie Avonleaan-sarjan ja kahvikupin kanssa. Terveisiä vaan muillekin tuon menneen maailman ystäville, sarja on lempeän ihana, todellinen hyvän aamun aloitus:-)
Taidan opetella tallentavan digiboxin käytön ja nauhoittaa sarjaa jatkossa.

Tänään oli kalenterissa kampaaja, eikä päivään sitten muuta sopinutkaan. (Miten ihmeessä taas sopeudun maanantain tiukkaan työrytmiin? ) Olen etsinyt jo viime syksystä sopivaa kampaajaa, Hiukseni ovat tuuheat ja luonnostaan kiharat, lisäksi harmaantuneet. Harmaantumista olen peitellyt värjäämällä ja siihen ongelmaan olen hakenut yhteistä kieltä kampaajien kanssa. Nyt tuntui, että sopiva löytyi. Hän itse otti asian puheeksi ja ehdotti hiusten vähittäistä vaalentamista ja harmaanvaalean värin asteittaista käyttöönottoa, pois punaisista ja tummanruskeista sävyistä. Tänään jo laitettiin raitoja ja voi että tuntuivat hiukset pitkästä aikaa hyviltä!

Niin hyviltä, että laitoin Miehelle tekstarin, että veisi minut illalla syömään ja stand up -esitystä katsomaan! Sopiva lomaviikon päätös itselleni. Mies lupasi kyllä heti.

Kävin myös kaupungilla ollessani ajan kanssa kaikki silmälasiliikkeet läpi kun haluaisin keyemmät ja juhlavammat silmälasit kesäksi ja juhliin. Nyt minulla on turhan raskaan oloiset kehykset. Turhan hintavia vain ovat kehykset ja etenkin linssit edelleen. Minusta naisihmisellä pitäisi olla useammat lasit, joita vaihdella tilanteen mukaan. Onko teillä käytössä useampia silmälaseja?

Tämä lomaviikon olen omistanut täysin omalle hyvinvoinnilleni. En ole muita kotihommia tehnyt kuin siivonnut oman vaatekaappini ja lipastoni. Ikkunat ovat pesemättä, samoin sauna. Muutenkaan ei ole edes kunnolla viikkosiivousta tehty. Pikaisesti pahimmat koirasotkut olen imuroinut sentään pois. Olen lukenut, ulkoillut, käynyt jumpalla, hieronnassa, kasvohoidossa ja nyt viimeksi kampaajalla. Ostin kosmetologilta ihanan kasvoampullikuurinkin jälkihoitoon.

Vähän haikea olo on kun viikko on lopullaan. Mutta onneksi on kevät tuloillaan tännekin. Pidennettyjä viikonloppuvapaita on pari ennen toukokuun lopun Mallorcan lomaa ja kesälomalle jään viikko juhannuksen jälkeen. Kaikenlaisia mukavia orastavia suunnitelmiakin tulevalle syksylle on tässä viikon aikana tullut mietittyä.

Mutta nyt lähden koiralenkille ja sen jälkeen ulos syömään ja teatteriin!

Rentouttavaa viikonlopun alkua teillekin blogiystäväni!


torstai 16. huhtikuuta 2009

Ei se saavu hennon hiljaa



ei se saavu
hennon
hiljaa, varoen

vaan voimalla, ryskeellä
vahvana , vaativana

kovaa on puhkoa tiensä
jäiden halki
roudan läpi

kuroa kiinni
etelän lämmin henkäys



Valokuvatorstain ja Runotorstain 128.haaste on SAAPUMINEN.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Tyhjän talon syndrooma




Juhlan jälkeen seuraa krapula. On joskus ihan oikeakin krapula koettu, itseaiheutettu ja kunnialla kärsitty. Tämä krapulani on toisenlaista.

Tyhjän talon ja lomaviikon yhdistelmä vilkkaiden pyhien jälkeen aiheuttaa näemmä olossani hetkellisen notkahduksen, haikeudenkin. Joskus nautti jo etukäteen siitä ajasta kun on omaa aikaa, nyt omaa aikaa on välillä ihan riittämiin.

Kuten usein ennenkin tepsii kaiho-oloon vanha tuttu tekeminen. Pesukone laulamaan, pyykkiä kertyikin vieraiden jälkeen hyvä kasa. Talvivaatteet varastoon ja tilaa kevyemmille. Varasin illaksi ajan pace-tunnille ja huomiseksi kasvohoitoon ja hierontaan. Perjantaiksi vielä kampaaja! Eiköhän olo kohennu. Vai kohentuuko?

Toisaalta nimittäin hyvin tiedän, että on hyvä kuunnella välillä sisimpäänkiin eikä vain tukahduttaa epämiellyttäviä ajatuksia toiminnalla. Viimeaikojen orastavat , ei niin mukavat ajatukset ovat liittyneet kehooni ja vanhenemiseen, vääjäämättä lähestyviin vaihdevuosiin. En uskonut koskaan iloitsevani kuukautisten alkamisesta niin kuin viime aikoina. Ne ovat olleet muutaman kerran epäsäännöllisiä ja kun ikää on muutama vuosi päälle viisikymmentä ei enää ajattele raskautta vaan mieleen tulee ajatus, vähän pelonsekainenkin, että joko ne minullakin alkavat?

Vaihdevuodet vaiko voimavuodet? En tiedä vielä miten minuun nuo hormonaaliset muutokset vaikuttavat. Kauhutarinoita kyllä olen kuullut riittämiin kun työpaikalla on useampikin eri tavoin oireileva työkaveri.

Tunnistan itsessäni surua ja haikeutta. Hedelmälliset naiseuden vuodet ovat kohdaltani ohitse.
Muutosvaihe on edessä . Kuuluuko tässä siirtymävaiheessa olla surullinen? Voiko kaivata
menetettyjä kuukautisia, sitä tunnetta että on kokonainen nainen. Tiedän kyllä, että naiseus on ja pysyy vaihdevuosien aikanakin ja jälkeen , mutta luulisin kuitenkin että erilaisena.




Olen olemassa perusutelias ihminen elämän ja sen eri ilmiöiden suhteen. Ehkä sukellan tuleviin vaihdevuosiinkin tällä asenteella. Mitä minulle ja keholleni tapahtuu? Muutunko? Millaiseksi muutun? Ja surenkin jos kerran siltä tuntuu. Vaikka niitä todennäköisesti kohta loppuvia kuukautisia ( joita muuten olen muuten potenut elämässäni noin 1250 päivää). Se on pitkä aika elämässä. Ainakin miettimisen arvoinen naiseuden taipale.

maanantai 13. huhtikuuta 2009

Kevättä rinnassa

Klikkaa kuvaa suremmaksi!


Niin kuin kuvasta näkyy, kevään merkkejä huomaa jo täälläkin. Ainakin räystäät ja rännit tippuvat iloisesti ja puiden alle ilmestyy pälvipaikkoja. Jään pinta ohenee silmissä ja vielä äsken kestävä valkoinen jää muuttuu mustanharmaaksi. Kohta on pysyttävä rantojen tuntumassa.

Pääsiäisen pyhät ovat sujuneet niinkuin ajattelinkin, leppoisina villasukkapäivinä. Joukkoon on mahtunut sopivasti hälinääkin kun molempien lapset ovat tässä pyörineet. Kohta on tulossa nuoruudenaikainen ystävättäreni tyttärensä kanssa kylään ja illalla palaavat poikani ja Gimuli pojan isän luota. Huomenna he lähtevät takaisin Helsinkiin. Illalla pidämme yhdessä hääkutsujen postitustalkoot.

Ensi viikon jatkan vielä lomalla. Tuntuu hyvältä. Olen ajattelut olla sosiaalinen ja tavata viime aikoina laiminlyötyjä ystäviäni. Yksi on osa-aikavapaalla parhaillaan ja yhdellä on suuriin elämänmuutoksiin liittyvä vaihe meneillään , joten he molemmat ovat vapaana viikollakin. Kaipa parisuhteessamme symbioosovaihe on pikkuhiljaa ohitettu kun tuntuu, että voi avata ovia muillekin kuin perheelle!

Tämä kevät tuntuu muutenkin hienolta. Vanha klisee, että kriisien jälkeen havaitsee taas elämän ja luonnon ympärillään, pitää kyllä paikkansa. Kyllähän luonto koko ajan on ollut läsnä minulle, mutta toiminut enemmän hoitavana elementtinä. On ollut hyvä kuljeskella pitkin jokivarsia koirien ja Miehen kanssa.

Nyt olen alkanut katsella tätä kotoista pihamaatanikin toisella silmällä. Viime keväänä uusittiin vähän yläpihan vanhaa kukkapenkkiä , nyt katse suuntautuu alapihalle. Se onkin melko luomutilassa, joitakin vanhoja kukkaistutuksia sieltä löytyy, mutta enimmäkseen piha on ruoholla. Osittain se saa niin ollakin , sillä kolme koiraa eivät paljon istutuksista piittaa, ne olisi joka tapauksessa aidattava. Kasvimaan haluan laittaa, ei kuitenkaan mitään liian kunnianhimoista. Tilliä, persiljaa, salaattia, retiisiä, sipulia, porkkanaa, kehäkukkia reunoille! On mukava käydä napsasemassa lisukkeita ruokapöytään omalta maalta! Pieni peruna-ja mansikkamaakin olisi mukava!

Vanhassa kodissani Maalla minulla oli aikoinaan suuret kasvimaat. Kesäkurpitsat, parsakaalet ja purjot kasvoivat perinteisempien vihannesten lisäksi. Kasvatin tomaattejakin pienessä kasvihuoneessa, mutta koska se ei ollut lämmitettävä, eivät tomaatit koskaan ehtineet kypsyä näillä leveysasteilla. Kukatkin kasvatin taimista itse. No, tuo kaikki on eletty ja koettu. Nyt voin tehdä asioita paremmin tähän hetkeen mitoitettuna.Tuntuu kyllä hienolta kun taas innostuu pihatöistä ja ennenkaikkea niiden suunnittelusta!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Keisarillinen talvi

Kiehtova violetti

Runotorstaissa ja Valokuvatorstaissa on tämän viikon aiheena Violetti. Minulle violetti oli pitkään torjuttu väri, se ei vetänyt yhtään puoleensa. Joitakin vuosia siten kävimme yhden naisporukan kanssa värianalyysissä ja sen kautta löysin violetin. Kun astuin värianalyysintekijän työhuoneeseen, näin pöydälle levitettyinä upean sinisen, violetin, purppuranpunaisen ja punaisen hehkuisia kankaita niin aivan mykistyin. Tuo värianalyysejä tekevä ihminen toimi myös vaatesuunnittelijana joten en osannut kuvitellakaan, että tuossa olivat hänen minulle löytämänsä kankaat!

Siitä lähtien violetti eri sävyineen on kiehtonut minua. Viihdyn siinä värissä, sen lukemattomissa sävyissä. Minulle, vaihtelunhaluislle naisihmiselle, se on vähän ihmekin.Toki käytän muitakin värejä, violetti on vain osa pukeutumistani.

Väripalettini nimi on Keisarillinen talvi. Runollinen nimi värimaailmalleni, tuo mieleeni tsaarinajan väriloiston Pietarissa.
Posted by Picasa

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Jokivarren kevättä

Klikkaa kuvaa isommaksi

Takana taas ties kuinka mones hiihtolenkki aurinkoisissa joenvarsimaisemissa.
Tällä kertaa suuntasimme seuraavan kylän kohdalla olevaan saareen , missä on yleinen laavu. Matkan varrella tuli vastaan monenlaista seuruetta yhtä monelaisilla kulkuvälineille. Joen törmillä näkyi kotia, pieniä ja suuria nuotiopaikkoja, pilkkijöitä istua kökötti tasaisin välimatkoin hiljaisina vaiteliaisina hahmoina.. Moottorikelkkasafareita sujahti muutama ohi ,vaikka vilkkain kelkkakausi näillä korkeuksilla alkaakin jo olla ohi.

Väkeä oli liikkeellä mutta niinkuin kuvista näkyy , ei häiriöksi asti. Tilaa ja avaruutta ympärillä riitti.

Nuoret lähtivät Maalle Exmieheni luokse, aikoivat mennä siellä pilkille. Huomenna he lähtevät poikani isän luona käymään hänen
lomapaikalssaan. Tiistaina palaavat takaisin Helsinkin.

Minulla on onneksi lomaa jäljellä vielä ensi viikko.
Kurkistin äsken Ryanairin sivuilta ja muistakin äkkilähdöistä lentoja Frankfurtiin. Ulkomaanystävä laittoi nimittäin eilen Facebookiin kuvia Reininlaakson keväästä ja kukkivista puista ja pensaista. Kevään tuoksun melkein tunsi niistä kuvista. Kevään kaipuu iski lujaa.
Tarpeeksi edullisia lentoja ei onnekseni löytynyt. Sitäpaitsi olenhan reilun kuukauden päästä lähdössä Mallorcalla ja siellä on jo kesä tuolloin. Mutta saa sitä haaveilla äkkilähdöistä! Jos asuisin lähempänä Tamperetta, piipahtaisin varmaan paljon useammin Saksassa.
Mutta täältä pohjoisesta saa lähtöihin lisätä aina sekä hintaa että aikaa!

Mutta mikäli ilmat pysyvät tälläisinä, ei täällä jokivarressa loman vietto ole lainkaan hassumpaa! Monta kiireetöntä leppoisaa päivää tehdä ihan sitä mitä haluaa!
Posted by Picasa

perjantai 10. huhtikuuta 2009

Tyyntä ja rauhaa



Talvi on tullut takaisin. Ulkona sataa lunta, maa on taas valkoinen ja puut lumisia.
Istun takkahuoneen sohvannurkassa ja katselen telkkarista Viimeinen kierros - elokuvaa
samalla kun surffailen läppärillä. Talo elää ympärilläni, Gimuli tuossa vierellä tekee samaa kuin minä. Poika lueskelee yläkerrassa, Kumppani Tytär miettii sunnuntaista reissuun lähtöään ja Kumppani hävisi pihalle lumitöihin ja puunhakkuuseen. Koirat vahtivat ulkona häkissään talon liikkeitä, josko joku olisi lähdössä kävelylle.

Iltapäivällä tulee äitini myös tänne syömään, isä on lähtenyt kauan odottamaansa veteraanikuntoutukseen, jossa viipyy pääsiäisen yli.

On rauhallista. On tyyntä. Tässä hetkessä on kaikki mitä tarvitsen.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Toiveissa villasukkapääsiäinen


Haluan pääsiäispyhinä nauttia pitkistä kiireettömistä,
joutilaista päivistä.

Ulkoilen jos sää sen sallii, ja jos ei salli niin riittäköön koiralenkit.

Haluan katsella dvd-leffoja, joita on kertynyt läjä
odottamaan sopivaa hetkeä.

Haluan viettää aikaa poikani ja Gimulinsa kanssa
suunnitellen rauhassa heidän tulevia kesäisiä häitään.

Haluan ahmia yöpöydälläni lojuvasta kirjakasasta
jonkun dekkarin tai syventyä
johonkin vaativampaan kirjaan.

Ennenkaikkia haluan viettää levollisen rauhallisen
pääsiäisen yhdessä läheisteni kanssa.

Tänään töiden jälkeen leivoin urakalla pakasteeseen
rahkapiirakkaa, sitruunarahkapullia, vadelmapiirakkaa
ja ison kasan sämpylöitä.

Tulevien juhlapyhien joutilaina villasukkapäivinä
täytyy olla kahvimotin tai teekupposen kanssa jotain hyvää, eikö vain!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Aurinkoista Palmusunnuntaita!


Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta päivä toisensa jälkeen. Yöllä on ollut pakkasta parikymmentä ja päivällä plussa-asteita. Joen jää on vetänyt puoleensa magneetin tavoin joka päivä niin minua, meitä kuin monia muitakin. Olen tullut tutuksi tämän Rovaniemen toisenkin valtavirran , Ounasjoen kanssa. Olen nauttinut suuresti valmiista latupohjista , joita risteilee joen suistoissa, saarten reunoilla, rannoilla. Koirien kanssa on helppo hiihtää tasaista pitkin ja kun lähtee kaupungista yläjuoksulle päin, ei juuri muihin hiihtäjiin törmää. Koirista kaksi on valjaissa ja yksi (sokea vanha narttukoirani) juoksee mukana muuten. Toinen koiranvanhus, kuuro uros, voisi kyllä olla vapaana, mutta koska ei kuule komentoja niin lähtee helposti jolkottamaan omille teilleen. Ei se kyllä kauaksi mene, mutta hätääntyy pian kun ei heti näekään meitä muita.


















Tähän aikaan keväästä ulkoilu täyttää päivät. Ennen kun asuin maalla, pääsiäinen oli aikaa, jolloin lähdettiin ulos aamulla ja kotiuduttiin illalla. Istuttiin tulilla jokirannassa jäällä, hiihdeltiin, kelkkailtiin , kahviteltiin, syötiin, luettiin. Minäkin rahtasin rantaan usein tuolin itselleni ja siinä viihdyin kuunnellen, haistellen, seuraten alati vaihtuvaa rantanäkymää. Naapurit olivat kaikki myös siinä ympärillä. Ja aurinko paistoi.

Toivottavasti aurinkoa riittää vielä pääsiäispyhiksi, jolloin nuorempi poikani tulevan miniäni kanssa saapuu pääsiäislomille. Kumppani juuri puhui, että täytyy kolata terassi ja viritellä pihagrillli letunpaistoa ja nokipannukahveja varten .



Posted by Picasa

torstai 2. huhtikuuta 2009

Muuton valmistelua



Pikkuhiljaa alan valmistella muuttoa.
Paikka tulee uudeksi, mutta nimi saa pysyä samana.
Välissä kokeilin toistakin nimeä
mutta päädyin entiseen.
Ei liikaa muutoksia.



Vanhassa Kaamosvalossa juhlistan vielä blogin 2-vuotispäivät 11.4.09.
Sen jälkeen siirryn tänne kokonaan.

Katsotaan miten blogi muuten tulee muuttumaan.
Ei varmaan radikaalisti kuitenkaan.