torstai 1. toukokuuta 2014

Elämä on.


Taitaa olla pisin blogitauko minun seitsemän vuoden blogiurallani.  Blogin vuosipäiväkin hujahti ohi isompien asioiden keskellä. Äidin 80-vuotisjuhlat onnistuivat hyvin. Ilo juhlista ja läheisten tapaamisista näkyi pitkään äidin virkistyneessä olemuksessa. 


Huhtikuun alussa tulin kolmannen kerran mummoksi kun esikoiseni sai esikoisensa; pienen , ihanan pojan! Meillä on nyt mieheni kanssa  yhteensä neljä lastenlasta, kaikki poikia, iältään 4 v, 3 v, vajaa vuosi ja nyt tämä viimeinen vajaan kuukauden ikäinen. Ehdin häntä katsomaankin kun hän oli vain neljän päivän ikäinen ja juuri palannut Kätilöopistolta kotiin. Miniän äiti on tullut Sydneysta hänen tuekseen viipyen täällä kesäkuun alkuun.Oi onnea!







Ennen pääsiäistä matkustin vajaaksi viikoksi Saksaan Ulkomaanystäväni luokse. Siellä oli jo kesäiset tunnelmat. Tuomet, omena- ja kirsikkapuut sekä kaikki muutkin  puut ja pensaat kukkivat,  myös ystävän pihan pieni magnoliapuu oli vielä kukassa vaikka niiden kukinta-aika oli jo ohi, Teimme pari pitempää pyöräilyretkeäkin, toisen lähikyliin ja toisen pitkin Reininvartta.Voimauttava ja virkistävä reissu!









Pääsiäisenä kelit olivat loistavat. Pihalla nautittiin jo ensimmäinen grilliateriakin. Nuoremman pojan perhe oli pääsiäsenä meilläkin osan pyhistä. Kuusenkerkkä ja pikkuveljensä Tuohitorvi nauttivat keväisistä säistä. Kaarnaveneitä uitettiin lähipurossa niinkuin isänsä ja setänsäkin aikoinaan.

  

 Lankalauantaihin mahtui  sekä pihatöitä että juhlaa. Tämän kevään ja kesän pihatöissä on työlistalla alapihan jo kauan suunniteltu kunnostus. Nuo vanhat tiilet tulevat täytteeksi kun jatkamme alapihan pengerrystä. Viulunsoittaja on kummisetäni, isäni veli, joka täytti 80 vuotta  hänkin!



Iloisten asioiden jälkeen seuraa sitten suuren surun aika. Lapsuudenkodin pihamaan isännälle eli isälleni tuli eteen se tilanne, ettei hänen jalkaansa enää voinut pelastaa. Isän oikea jalka amputoitiin heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja nyt isä on onneksi kyllä toipumassa. Hitaasti ja vaivalloisesti, tuskaisestikin vielä tässä vaiheessa. Tulevaisuus on auki molempien vanhempien ja kotitalon kohdalta. Nyt mennään päivä kerrallaan. Taitaa tulla minulle tutuksi terveyskeskussairaala, missä isä nyt on. Itkut on itketty, surua on vielä paljon . Yhdesä hyvästelimme isän jalan ennen leikkausta ja muistelimme kaikkea mitkä jalat ovat elämässä mahdollistaneet!


Kaiken tämän keskellä töissäkin on oltu vaikka väliin mahtuikin lähes parin viikon pääsiäisloma. Töissä on ollut huisketta kaikin puolin, eikä tilannetta ole helpommaksi tehnyt se, että jälleen tiimini on muuttanut. Tällä kertaa pysympiin tiloihin, toivon. Kuvassa vielä vanha työhuoneeni, johon  seuraavat tulijat ovat jo yhden pöytänsä roudanneet. Vapunaatona sain uuden työhuoneeni valmiiksi ja ilokseni totean, että olen saanut kauniimman ja tilavamman huoneen .Ja kaapitkin papereineen tuli käytyä läpi joten on mukava palata töihin vappuloman jälkeen maanantaina.




Vappua vietän ihan yksin. Tai on minulla tietenkin koiraherra seuranani. Mies lähti perinteiselle kevätreissulleen tunturiin ystävänsä kanssa ja reissu osui nyt tähän vapunaikaan.Yksinolo kotona on minulle nykyään harvinaista herkkua, kun mies reissaa huomattavasti vähemmän kuin minä. Olen nauttinut tästä hiljaisuudesta ja rauhasta. Kaiken tuon edellä kertomani perusteella varmaan olette samaa mieltä että olen sen tarpeessa.

Alimmainen kuva on miehen viikko sitten rakentamasta uudesta alapihan terassista.(pahoittelen muuten että osa kuvista on kännykuvia).  Siinä on aiemmin ollut laatta-alusta, mutta se tuli jo tiensä päähän. Ounasjoesta ei vielä ole jäät lähteneet. Tein eilen illalla koiran kanssa pitkän kävelyn joelle kevään  tilanetta tarkastelemaan, kun en ole aikoihin sinne ehtinyt. Joutsenet ovat saapuneet, niiden huuto kuuluu joelta niinkuin joka kevät tähän aikaan. Jotkut asiat pysyvät, jotkut muuttuvat. Elämä on.


16 kommenttia:

  1. Joutsenten huuto on niin tervetullutta, että niille lähes vastaa itsekin, kun ne lentävät matalalla tuossa lähilahdella melkein jatkuvasti. Pariskunnan lento näkyy välillä, kun puissa ei ole vielä lehtiä.

    Elämä tuntuu antavan aina roppakaupalla kerrallaan. Samalla kun tulee lapsenlapsia, tulee myös omille vanhemmille kaikenlaista isoa uutta eteen, ja molemmissa päissä haluaisi olla mukana ja apuna. Sinä olet virkistävä ihminen siinä, että osaat pitää huolta itsestäsikin! Tuollainen oma matka ystävän luokse on sitä parhaimmillaan, täydellinen irtiotto omasta arkirutiinista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kotirannassa on aina keväisin ja syksyisin todella paljon joutsenia, se on niiden välilaskupaikka mennen tullen.Kesällä mökkijärvellä asutelee joutsenpariskunta,joka palaa aina ja aina sinne uudelleen. Oli ihana kuula miehen tyttäreltä, että siellä se pari taas on. Niitä me sitten seuraillaan terassilta iltaisin. Päiväohjelmat on tullut tutuksi varmaan molemmin puolin, järvellä kun ei juuri muita ole. Tuo omasta itsestä huolenpito ei ole aina selvää. Mutta nyt tuo matka ystävänluokse ja tämän vapunaika on tehnyt ihmeitä.Kun vaan aina muistaisi mikä merkitys on itsestä huolehtimisella!

      Poista
  2. Onnea mummolle! Itse tulen ensimmäistä kertaa elokuussa ja tämä odottaminenkin on jännää aikaa. Tyttövauva on tulossa! Omat isovanhempani äidin puolelta elivät yli 90-vuotiaiksi ja itse olinkin jo 48-vuotias menettäessäni viimeisimmän isovanhemmistani. Tässä mummouteen valmistautuessa on tullut mietityksi kovastikin omaa suhdetta isovanhempiin. Ja tietysti omiin vanhempiinkin.

    Miehellä on enää isä elossa ja hän on sairastellut alkuvuoden. On kuljettu sairaalassa, tehty asuntoon remonttia ja käytetty verikokeissa. Onneksi miehen sisko on ollut mukana touhussa. Täytyy olla onnellinen terveistä päivistä.

    Hienoa, että osaat ja saat olla yksin lataamassa akkuja. Hiljaisuus ympärillä on parasta, kun pitää jäsennellä omat ajatuksensa.

    Hyvää kevään odotusta Ounasjoen varteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea vaan sinullekin Aikku tulevasta mummoudesta! Sinä oletkin neulonut ihaniaasuja jo roppakaupalla vauvalle. Valitettavasti neulominen ei ole minun vahvuuteni. Monta tekelettä on keskeneräisenä lankakorissa. Haluaisin kyllä, mutta kärsivällisyyteni ei riitä .
      Tuo vanhempiini liittyvä huoli on minut yllättänyt kun se kohdalle osui. Muutamassa vuodessa kaikki on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Lähes päivittäin tapaan tai olen yhteydessä heihin ja asiat ovat aina jollakin lailla solmussa. Vasta äiti kadotti jälleen puhelimensa ja se jouduttii tilapäisesti sulkemaan, sitten oli haettava puhelimen mukana hukkuneita tärkeitä tietoja jne. eli kaikenlaista pientä. Huoli on läsnä koko ajan, tulevaisuus välillä pelottaa ja aamuöisin joskus nuo asiat valvottavat.Välillä on suuri ilo siitä, että he vielä ovat olemassa ja henkisesti kuitenkin läsnä, vaikka keho rapistuukin ja ongelmia tuottaa. Kunpa osaisi nauttia tästä hetkestä eikä mennä asioiden edelle.

      Poista
  3. Suuren suuret onnittelut mummolle!
    Kyllä sinulle on paljon tapahtunut, iloa ja surua niin kuin elämä yleensäkin on. Ihanaa, että olet päässyt matkalle ja nyt saat yksin ladata akkuja.
    Oikein rauhoittavaa kevään jatkoa ja kesän odotusta! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella ollut vilkas kevät. Elämän ääri-ilmiöt läsnä. Luulen, että toukokuussa on mahdollisuus rauhoittumiseen, tämä vapunaika on ollut hyvä aloitus.
      Mukavaa kevättä ja kesänodotusta sinnekin!

      Poista
  4. Onnea uudesta lapsenlapsesta! Nauti lomastasi :) Terv.ingrid

    VastaaPoista
  5. Lämpimät onnittelut mummolle! Jo on elämän virrat sinua ja perhettäsi nyt pyöritelleet oikein kunnolla niin hyvässä kuin pahassa. Uskon että yksinolo kotona pelkästään koiraherra seuranasi on tehnyt hyvää sinulle. Valoa ja lämpöä sinne jokivarteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se josku menee, niinkuin varmaan sinäkin tiedät Ansku! uskomattoman ihania ovat nämä kaksi päivää oman itsensä seurassa olleet. Nyt lähden tekemään taiteilijaystäväni luo Jumalattaren ruukkua (kuuluu taideterapiaopintoihini)!
      Ihana vappuveneily sinulla on jo ollut!Täällä vielä joki osittain jäässä. Kyllä jo kovasti Saimaalle on ikävä. Heinäkuun ekaviikolla sinne mennään, kun jaksaisi vaan odottaa!

      Poista
  6. Onnittelut täältäkin uudesta lapsenlapsesta. Jokainen heistä on ihme.

    Taideterapiaa on lähipiirissäni käytetty kahdella /(luovalla) tavalla. Kymmenkunta vuotta sitten Kuopuksellani oli abivuonna yksi kuvaamataidon kurssi taideterapiana. Se oli kuulemme tarkoituksella viimeinen kuvaamataidon kurssi ennen kirjoituksia.

    Toinen (luova) terapeutti oli aikoinaan Thaimaassa työtoverinamme toiminut suomalainen psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, joka opiskeli välillä Suomessa taideterapeutiksi ja käytti sitten Thaimaassa taideterapiaa AIDS-työssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onniteluista! Minä en valmistu taideterapeutiksi, niin pitkät eivät opintoni ole olleet,mutta voin halutessani käyttää taideterapeuttisia menetelmiä omassa työssäni. Ihana menetelmä!

      Poista
  7. Iloa ja surua todellakin. Kummallisella tavalla elämä vie - ja jatkuu noissa pikkuisissa, jotka tuovat suuren lohdun silloin, kun luopumisen surua toisaalla koetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on reilu viikko isän jalan amputoinnista ja kummasti hänen vointinsa kohenee. Taitaa vielä selvitä tästäkin koettelemuksesta. Isäni on hyvin optimistinen luonteeltaan ja tykkää elämästä. Se lienee hyvä yhdistelmä jatkoa ajatellen! Mutta juuri näin elämässä menee, suru ja ilovuorottelevat. Nyt aloitan lastenlapsien nimien kirjomisen nimenantomekon helmaan, nämä viimeiset siitä puuttuvat ja kuun lopussa on seuraavat juhlat!

      Poista
  8. Blogissani on sinulle haaste :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansku. Kävin katsomassa haasteen. Kiva haaste mutta ei taida minulta nyt aikaa liietä. Laitan jemmaan, josko jossain vaiheessa.

      Poista