torstai 14. toukokuuta 2015

Hei, täällä Jokivarren Maaretta!


Ounasjoella on tulva. Tänään pitäisi olla tulvan huippu tai ehkä vesi alkaa jo laskemaankin. Suurtulvaa ei ole odotettavissa. Pitkästä aikaa kävin joella kuvaamassa muullakin kuin kännykameralla. Pitkästä aikaa minulla oli aikaa tai oikeastaan sain aikaiseksi kävellä joen rantoja enemmänkin. Ja pikästä aikaa sain kirjoitettua vähän tännekin.








Nuo kaksi asiaa, valokuvaaminen ja pitkät lenkit taitavat liittyä tähän kolmanteen asiaakin tiiviisti.
Ja kaikki kolme tarvitsevat aikaa pysähtymiseen. Olen näemmä viimeksi kirjoittanut elokuussa. Vuosi on ollut täyteläinen ja raskaskin. Huoli vanhemmista on saanut minut heräilemään aamuöisin ja päivisinkin heidän asioittensa hoito on vaatinut voimia joskus enemmän kun niitä on ollut. Isältä on nyt jalan lisäksi amputoitu toisenkin jalan varpaita, samoin vasemman käden sormia. Ja jäljellä olevissakin on kovasti kipua kun veri ei pääse kiertämään. Todennäköisesti edessä on uusia amputaatioita. Reilu viikko sitten oli viimeinen leikkaus. Äidin muistisairaus etenee pikkuhiljaa ja joskus vähän rajumpienkien kohtauksien kautta. Elämä pyörii nyt sairaala, kuntoutus, kotihoitojaksot, jaksohoidot -kehää Pitkä on lista ihmisistä, joiden kanssa asioita on hoidettava.

Olen keskellä vanhustenhoidon nykytilannetta ja pisteytyksiä. Isän kotihoitojaksot ovat kestäneet pisimmillään vajaa kaksi viikkoa ja sitten on taas menty keskussairaalan ja leikkausten kautta kuntoutukseen. Siellä hän taaskin on. Kuntoutettavana takaisin kotihoitoon, jossa hoitajina ovat muistisairas vaimo, kolme kertaa päivässä piipahtavat kotipalvelun nuoret lähihoitajat ja me kaksi lähellä asuvaa tytärtä, joista toinen eli minä vaativassa työssä käyvä ja toinen itsekin eläkkeellä aivovamman vuoksi. Mutta pisteet eivät riitä vielä ympärivuorokautiseen hoitoon, johon isä itsekin jo uupuneena haluaisi.


Minulla on myös neljä lastenlasta, joiden kanssa haluan viettää aikaani. Tämä yhtälö ei joskus toimi. Olen joutunut venyttämään rajojani ja joskus myös tiukentamaan, tilanteen mukaan. Omaa aikaa ei ole paljoa ja väsymys vaivaa välillä. Kesän veneilyajasta miehen kanssa kaksin en luovu, enkä myöskään omista matkoistani. Tarvitsen nuo tilanteet irrottautuakseni välillä tästä rumbasta. Niin ja omaa jaksamistani suuresti auttaa nyt jo neljättä vuotta jatkuva taideryhmäni. Viisi viikonloppua vuodessa käytän tähän itselleni enemmän ja enemmän merkittäväksi tulleeseen harrastukseeni. Olin tuon porukan kanssa vasta viikon maalausmatkalla Andaluciassa Espanjassa. Viikko oli mahtava!



Nyt olen kohta lähtemässä kolmeksi päiväksi Helsinkiin hoitamaan nuoremman pojan poikia. Vanhemmat lähtevät muutamaksi päiväksi Riikaan. Ja tuttuun tapaan istun vielä tässä koneella, tavarat ovat pakkaamatta ja kone lähteen vajaan parin tunnin kuluttua.  Minä olen minä aina.
Vieläköhän minulla muuten mahtaa olla lukijoita täällä lainkaan jäljellä? Ilmineeratkaa muutamalla sanalla jos tämä kuulumispostaukseni teidät tavoittaa. Täältä ovat monet lähteneet tai ovat lähdössä. Jospa minä yrittäisin palata. Tämä kirjoittaminen on ollut minulle hyvä henkireikä aiemmin vaikeassa elämäntilanteessa- Mahtaisiko se auttaa minua nytkin?

18 kommenttia:

  1. Minä ainakin olen odotellut päivityksiäsi. On mukava lukea samanikäisen ja osin samassa tilanteessa olevan ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aune!Se kai täällä onkin ollut parasta,nimittäin tuo ajatusten vaihto muiden kansa.

      Poista
  2. Ihanaa kun olet palannut blogistaniaan! Olet ensimmäisiä joiden blogia aloin aikoinaan seuraamaan.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanne!Sinäkin olet ollut pitkään mukana blogimaailmassa.

      Poista
  3. Olipa mukava kuulla sinusta pitkästä aikaa!
    Kuulosti niin tutulta kokemuksesi keskeltä vanhustenhoidon nykytilannetta :)
    Huolestuttaa ihan mihin siinä ollaan tultu ja mitä vielä joudummekaan kokemaan.
    Oikein antoisaa pääkaupunkireissua ja lapsenlapsesta nauttimista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! Kovasti minuakin mietityttävät nämä vanhustenhoidon asiat. Omakin tulevaisuus käy mielessä. Vielä ovat hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus tekemättä! Viikonloppu sujui mainiosti, lastenlasten seura pitää hetkessä kiinni ja se tekee välillä hyvää. Nukuttikin hyvin kun päivät olivat hulinaa täynnä heti aamu kuudesta lähtien.

      Poista
  4. Onpa ihanaa, kun olet palannut!
    Olen ajatellut sinua usein ja mietin, onko juuri vanhustilanne vienyt voimia ja niinhän se olikin. Oma "varamummon" hoitotilanne kesti vain 6 viikkoa ja sitten hänen voimat loppuivat.
    Toivottavasti saat omaa aikaa ja nauttia sinulle tärkeistä asioista. Valoisaa kevättä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terttu! Voimia tuo vanhemoien tilanne on vienyt ja ilmeisesti btulee viemäänkin. Luen parhaillaan Hanna Jensenin kirjaa "90 päivää isän muistina", jossa hän kertoo omasta kokemuksestaan muistisairaan isänsä omaishoitajana. Hyvä kirja!

      Poista
  5. Kyllä sitä ihmettelee näin terveydenhuollon ammattilaisena että näiden pisteiden vuoksi moni iäkkäämpi sinnittelee kotona.
    Jo se että on kova huoli omista vanhemmistaan ja heidän pärjäämisestä pelkäästään kunnan avulla on varmasti stressaavaa.
    Kiitos tämä oli hyvä kirjoitus !
    Voimahalaus ja jaksamista, Solet aika tiukilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena!Myönnän että tiukilla välillä ollaan.Nytkin juuri tulin isän luota sairaalasta.Siellä hän on eristyksissä,pitkäkestoinen kipulääke pitää onneksi kivut poissa.Päivä kerrallaan mennään.

      Poista
    2. Voi kurjuus mutta kuten sanoit riittävä kivunlievitys helpottaa. Onneksi siihen kivunlievitykseen suhtaudutaan nykyään paremmin, se ei ole aina ollut niin.
      Tsemppiä!

      Poista
  6. Piipahdin lukemassa kuulumisesi. Tekisi mieli sanoa jotakin rohkaisevaa sinulle voimia vievässä elämäntilanteessa, jos vain tietäisin oikeat sanat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Celia.Sinä olet myös soutanut ja huopannut täällä blogimaailmassa kauan aikaa.Ja vastikään olet päivitellytkin.Nyt elämme isän kanssa saattohoitovaihetta.Kirjoittelen ehkä myöhemmin siitä enemmän.

      Poista
  7. Voimia Maaretta! Olen minäkin täällä, säännöllisesti olen käynyt vilkuilemassa, olisiko tullut uusia tekstejä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun olet jaksanut seurata mukana.Nyt on menossa raskas vaihe kun isä on saattohoidossa.Ehkä siitä jotain myöhemmin.

      Poista
  8. Minäkin olen seuraillut koko ajan josko lisää tekstiä tulisi. Seurasin jo ensimmäistä blogiasi, kun itsekin olin samankaltaisessa tilateessa ja se antoi voimia. Saimme oman isäni palvelutaloon tammikuussa ja se helpotti minua kovasti ja hälvensi huoleni. Itse asuin 300 kilometrin päässä, joten siskoni oli lujilla huolehtiessaan isän asioista jatkuvasti. Voimia arkeen!

    Tare

    VastaaPoista
  9. Täällä yksi seuraajasi. Edellinen blogisi oli minullekin ensimmäinen tutustuminen blogi-maailmaan. Taisin sen blogisi lukea jonkun viikonlopun aikana sanasta sanaan.

    VastaaPoista
  10. Päivi näköjään käy noin puolen vuoden välein katsomassa kuulumisia. Plen seurannut elämääsi ekasta blogistasi asti. Ihanat on olleet Saimaan veneilykuvat Bella veneellä. Me kun suunniteltiin myös samaa, mutta elämä vie impulsiivisilla ihmisillä aina yhtäkkiä johonkin muuhun mitä oli suunnitellutkaan. Meillä on nyt mökki ja venellään Päijänteellä, joka on myös ihana. Voimia sinulle kaiken kiireen keskelle.

    VastaaPoista