tiistai 28. heinäkuuta 2009

Hyviä aikomuksia



Aika monelta naisihmiseltä ( ja miesihmiseltä myös!) löytyy varmaan jokin keskeneräinen hyvä aikomus, luomus tai projekti. Aikoinaan, kun vielä käsitöitä kausiluontoisesti harrastin, löytyi komeroista ja koreista lukuisia keskeneräitä neuleita tai ompeluksia. Muistan ainakin heti yhden villapaidantekeleen, poikien batmanpuvut , itse kangaspuissa kutomani pellavapyyhkeet (päärmäystä ja ripustusnauhoja vailla)
Ja jos vähän enemmän kaivelisin muistiani, noita tekeleitä löytyisi kyllä lisää vino pino.

Tunnustanpa tässä siis muutamia viimeaikaisia aikomuksiani:

1. Laihdutusprojekti. Ei ole edistystynyt. Eikä se violetti silkkiluomus mahtunut päälleni poikani häihin. Myin puvun äidilleni, jolle puku sopi mainiosti. ÄÄh!
Tätä projektia ei auta eikä edistä lainkaan rakas kumppanini, joka rutistelee minua harva se ilta ja huokailee kuinka ihana olen! Ja kun kuulee positiivista asioita tarpeeksi itsestään, alkaa jopa uskoa ne! Vähän tuo uskoni heilahtelee kaupan sovituskopeissa tai jossain hyvin epäonnistuneissa valokuvissa (kuvakulmat voivat olla tosiaan tosi outoja joskus).
No , summa summarum. Jonkinlainen projekti asian suhteen on kuitenkin meneillään. Tällä projektilla on myös taipumusta aktivoitua syksyn tullen. Toivossa on hyvä elää!




2. Pieni projekti on meneillään valokuvien suhteen. Kesäkuun alun Mallorcan matkasta on tallennettuna läppärin työpöydälle pahasti kesken oleva valokuvakirjan tekele. Kirjassa on valmiina kansikuva ja nimi sekä pari ensimmäistä sivua. Hyvänä tarkoituksena olisi saada kirja painettua ja antaa äidilleni muistoksi, ehkä myös muillekin matkaajille. No. Kohtahan on joulu. Mikä olisikaan parempi joululahja?

3. Vanhassa blogissani Kaamosvalossa aloitin kirjoittamaan ja kuvaamaan sarjaa "Elämäni kodit". Olen päässyt peräti 19 -vuotiaaksi sarjassani. Ja 17 kodista on esiteltynä 4 tai 5. Elokuussa matkustan taas Helsinkiin. Siellä on sarjan seuraavat kolme kotia, jospa tuolla matkalla saisin ne kuvattua.
Tämän sarjan haluan saada valmiiksi. Täytyisi ehkä siirtää se sarja tähän uuteen blogiin, koska pistin vanhan blogini salasanan taakse. (Salasanan voi kyllä minulta pyytää).

4. Kotiasioissa näitä hyviä aikomuksia ja keskeneräisyyksiä riittää myös. Yksi pitkään minua vaivannut asia on tänään nytkähtänyt hieman eteenpäin. Syksyisen muuttoni jälkeen meille nimittäin kertyi melkoisesti sellaisia tilapäisiä säilöjä, piiloja ja ratkaisuja, joiden avulla saatiin kahden ihmisen elämät ja tavarat sovitettua yhteen.

Minä tykkään koruista ja niitä minulle on kertynyt ehdottomasti enemmän kuin ehdin niitä pitämään. Mutta monet niistä ovat kauniita ja värikkäitä ja haluan edes katsella kun en voi kaikkia pitää. Nyt ne ovat sullottuina moneen säilöön ja sieltä niitä on hankala löytää silloin kun jonkun komistuksen haluiaisi ylleen ripustaa.
Tänään piipahdin ohimennen keskustan pienessä sisutuspotiikissa ja sieltä löysin sellaisen kattoon ripustettavan kauniin koukuilla varustetun telineen, joka on kai tarkoitettu keittiövälineille. Kiikutin sen kotiin ja esittelin miehelle, joka lupasi ratkaista miten sen saa kiinnitettyä tarpeeksi tukevasti gyproc-levyistä tehtyyn kattoon (jossa toki on jossain kohtaa tukilautojakin). Eli yksi aikomus sentään tulee valmiiksi ja minä saan ihailla kohta kaunista korukruunua!
Ehkäpä jopa esittelen sen täälläkin!

Tässä tunnustukset tällä haavaa. Pahempiakin keskeneräisyyksiä varmaan löytyy.
Mutta tarviiko tässä elämässä valmiiksi mikään tullakkaan! Mikäänhän ei ole ikävämpää ja tylsempää kuin täydellisyys!

Kuvat viehättävästä Pien-Toijalan talomuseosta Ristiinasta, jossa vietimme mökkilomallamme mukavan iltapäivähetken...

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Tervetuloa arki!

Viimeinen lomapäivä sujui onnellisissa merkeissä kun saimme vastavihityn nuoren parin vieraaksemme illallisen merkeissä.

Aurinkoisena alkanut päivä vaihtui pieneen sateeseen ikäänkuin ilmoittakseen että lomavaihde on kääntymässä arjen perusrytmiin.
Hyvän loman päätteeksi ei olisi voinut olla mukavampaa iltaa.
Katsoimme yhdessä kaikki hääkuvat läpi ja kuin pisteenä iin päälle näimme vielä nuoren parin kuvat häämatkaltaan Ranskassa.
Olivat matkanneet vuokra-autolla pitkin ja poikin sellaista Ranskaa, joka oli minullekin aivan outoa. Vuoristokyliä, vanhoja linnoja ja uinuvia maalaiskyliä pittoreskeineen bed and breakfast-paikkoineen . Heräsi itsellänkin matkakuume. Tai jospa pääsisi vielä itsekin häämatkalle:-)
Sellaista ei oikein ole vielä kahdista häistä huolimatta ole osunutkaan kohdalle ellei nuoruusajan liiton Visbyn pyrähdystä lasketa!

Toisaalta nyt on sellainen olo että viisaan on aika lähteä juhlista! Melkein jo odottaa että mitähän työmaalla on tapahtunut kesän aikana. Työpaikallani kesäkin on hektistä aikaa toisin kuin monella muulla työpaikalla, jolloi kesällä kaikki pysähtyy.
Huomenna alkaa siis taas arkinen elämä kaurapuuroineen ja työmatkapyöräilyneen. Hyvästit iltaviinille terassilla auringon laskiessa. Hyvästit rauhallisille kiireettömille aamuille kullan kainalossa! Hyvästit pitkille joutilaille päiville, jolloin sai itse määrätä tai olla määräämättä tekemisistään!
Tervetuloa työ ja arkinen elämä!
Posted by Picasa

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Vielä on kesää jäljellä

Ulkona aurinko paistaa, lämpöä + 26 astetta jo monena peräkkäisenä päivänä. Tänä kesänä kesä on ollut oikea kesä. Kohta lähden pihalle miehen avuksi koiranhäkin tekoon. Kun oma talomme ja pihamme on uusittu ja ehostettu, alkoi koiriemme asumus näyttää jotenkin nuhruiselta ja se tuntui sanovan, että tehkää minullekin jotain!

Palasimme Etelä-Savon mökkiparatiisista muutama päivä siten takaisin kotikonnuille viettämään viimeisiä lomapäiviä. Tosin töihin paluu maanantaina ei kutsu vielä lainkaan, mainiosti kuluisi vielä viikko ja toinenkin leppoisiissa lomatunnelmissa.




Mökillä vietimme yksinkertaisia, nautinnollisia , aurinkoisia päiviä. Olimme paljon kahdestaan, mutta myös porukkaakin kävi sopivasti. Ulkomaanystävän perhe ja mökin isäntäpari eli miehen tyttären perhe. Mökkipäivät soljuivat leppoisasti. Aamulla tuli hellaan ja kahvipannu tulelle, päivä sujui riippukeinussa, terassilla korikeinussa tai järven rannassa. Välillä pistäydyimme lähikylissä täydentämässä muonavarasoa, mutta enimmäkseen pysyimme mökin pihapiiriissä.

Yhden päivän sentään vietimme Lappeenrannassa kierrellen linnoitusvalleilla ja satamassa ja toisena päivänä ajelimme bussilla Viipuriin ja palailimme Saimaan kanavaa pitkin takaisin . Laivalla vietimme ikimuistoisen illan. Ei ole suomalaisempaa kuin hoilata ikivihreitä tuikituntemattomien kanssa kauniissa kesäillassa. "Sellaist oli Viipurissa" - laulu kaikui erityisellä voimalla!

Mukaan varatusta kirjapinosta sain luetuksi ainoastaan Sofi Oksasen Puhdistuksen, jonka aihepiiri välillä riuhtaisi ajatukset ulos lempeästä mökki-idyllistä.

Minä, jokivarressa kasvanut, lumouduin myös järvemme peilityynestä pinnasta. Laiturilla istuin ja tuijottelin järvenpintaa lähes kaikkina vuorokaudenaikoina. Järvi oli tosi hiljainen. Lähimmälle mökille oli matkaa useampi kilometri. Meidän lisäksemme mökillä asusteli joutsenpari, joka tosin muutti järven toiseen päähän, johtuen ehkä innokkaista koiristamme, joita niiden lipuminen järvellä kiinnosti kovin.
Mökin isäntäpari oli hankkinut mökille kylpytynnyrin, jossa päätimme useat mökki-illat auringonlaskua ihaillen! Kylpytynnyrissä lojuminen oli kertakaikkiaan niin nautinnollista että vakavasti harkitsemme sellaisen pystyttämistä omallekin takapihallemme!

Akku on kyllä tänä kesänä täyteen ladattu. Onneksi aloitan lyhennetyn työajan nyt syksyllä, niin peruslataus akuissa toivottavasti pysyy pitkän talvenkin!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Mökkilomalle akkuja lataamaan

Aaamuyöllä käännetään auton nokka kohti etelää ja ajellaan mökille Suomenniemelle pariksi viikoksi. Mies on on jo pakannut mutta minä istun terassilla viinilasillisen kanssa ja merkkailen ylös koirahoitoloiden ja Viipurin risteilyn osoitteita. Omat tavarat on pakkaamatta mikä on minulle tyypillistä.

On mukava lähteä, koti ja piha on kunnossa, kelpaa tulla takaisinkin.

Mökkilomalla aion olla ihan oman rytmin mukaan, heräillä kiireettömästi, pulahtaa aamu-uinnilla järvessä, istuskella ilta-auringossa terassilla, kokea katiskoja, lueskella.

Ehkä käymme Viipurissa mutkan jos saamme koirat hoitoon.

Palailen siis blogimaailmaan parin viikon päästä. Noin. Olen lomalla bittien maailmasta myös, mökillä ei ole sähköä, enkä kännykänkään kautta aio kurkkailla en tänne, enkä naamakirjaankaan.

Nauttikaa kesästä ystävät! Minäkin nautin!

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Vanhan ajan voimaa

Olen viettänyt tämän viikon lomalla rauhassa hiljakseen. Pikkuhiljaa olen korjaillut siinä ohella pois juhlien jälkiä. Mies on vielä töissä tämän viikon. Viikonloppuna tai viimeistään maanantaina lähdetään ajelemaan kohti Suomenniemeä mökkimaisemiin kaksi koiraa kolmesta mukana. Oma vanha koirani menee lomailemaan entiselle kotipaikalleni maalle Exmieheni hoiviin.

Hääjhlien jälkeen olen miettinyt jälleen sitä, kuinka paljon asiat ovat muuttuneet vielä viime kesästäkin. Välillä ei oikein jaksa uskoa , että kaikki on mennyt näin hyvin. Exmieskin tulee jopa hakemaan koiran täältä meiltä huomenna. Ehkä häissä tapahtunut kohtaaminen on edistänyt asiaa ja hänelläkin onneksi menee ihan hyvin nykyisin. Tuore hääpari menee jälleen häntä auttelemaan kesähommissa muutamaksi viikoksi kun palailevat häämatkaltaan.

Juuri äsken nautiskelin aamukahvini ulkona terassilla, ilma on leppoisan lämmin, kesäinen. Kohta alan ajamaan nurmikon jahka se öisen sateen jäljiltä kuivuu. Sitten pulahdan uimaan ja iltapäivällä lähdemme naisporukalla ajelemaan mutkan Ikeassa Haaparannalla. Ihan puhdas kuljailureissu, ei ole mielessä mitään erityistä (paitsi ehkä valokuvakehyksiä).



Eilen vietin mukavan tuokion Rovaniemen vanhassa kotiseutumuseossa. Että minä nautin noista vanhojen maalaistalojen pirttien ja aittojen tunnelmista. Melkein voi kuulla kun kello raksuttaa pirtin seinällä, pelakuut kukkivat, keinutuoli kutsuu levähtämään, savusauna odottaa kylpijöitään ja pelloilla korjataan heinää seipäisiin kuivumaan. Niinkuin mummolassa ennenvanhaan. Mummo leipoi reiskaa ja ruisleipää, jotka leikattiin ohuiksi siivuiksi ja sipaistiin voita lämpimän leivän päälle. Ja kellarissa oli paksukuorista viiliä kulhoissa. Serkkulauman kanssa kuljettiin talosta taloon ja kesä tuntui loputtomalta leikiltä ja auringonpaisteelta.

Taidan tulla vanhaksi kun alan innostua kotiseutumuseoista. Tai olen kyllä aina tykännyt vanhoista taloista ja niiden tunnelmasta enemmän kuin modernien. Ehkä vielä saan tuollaisen hirsipirtin itsellenikin joskus. Ehkä vanhaan aikaan ja tunnelmaan palaaminen on itselleni hyvää vastapainoa kiireiselle työelämälle. Onneksi meillä suomalaisilla on mökkikultuurimme edelleen vaikka sekin näyttää modernisoituvan jo hyvää vauhtia. Yhä enemmän mökit rakennetaan kaikilla nykyajan herkuilla varustettuina. Ei enää olla valmiita huhkimaan kesäisin puuvessan tyhjennyksessä, saunapuiden teossa tai tiskailemaan käsin astioita vanhoissa lommoisissa emalivadeissa.

Miehen tyttären mökki on onneksi vielä perinteistä mallia. Vähän sähköä sinne saadaan aurinkopaneelilla, mutta muuten elellään sähköttä ja mukavuuksitta. Enkä voisi enempää olla tyytyväinen.

Tiedättekö muuten hyviä kesätapahtumia tai toreja tai muuta kivaa nähtävää itäisessä Suomessa suunnalla Mikkeli, Lappeenranta? Tuo osa Suomea on minulle ehkä eniten vierasta. Olen kyllä käynyt lyhyillä reissuilla mutta lähinnä koulutus-, seminaari -tai ohikulkumatkoilla. Nyt ajateltiin vähän kierrellä mökkeilyn ohessa. Ulkomaanystäväkin tulee perheensä kanssa sinne ensi viikolla visiitille. he jatkavat sitten pohjoiseen ja majoittuvat meille talonvahdeiksi.
Ihana loma, ihana kesä.

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Hääjuhla kristallipuun alla

Häävieraiden mukanaan tuomat kristallit ripustettiin hääteltan keskellä olevaan puuhun tuomaan onnea ensin juhlaan ja myöhemmin nuoren parin elämään



Juhlan jälkeiseen arkeen palaaminen on hidasta. Reilun viikon kestänyt juhlien valmistelu ja loppuhuipennuksena kaksipäiväiset juhlat ovat saaneet minusta kyllä mehut irti ja olo on kuin rusinalla.

Väsymys on onneksi sellaista onnellista väsymistä kun kaikki meni upeasti koleasta säästä huolimatta.

Hääpari oli kaunis ja persoonallinen, oman itsensä oloisia molemmat!

Vihkimistilaisuudessa hääparin itsensä kirjoittama puhe herkisti ja viimeistään silloin kun heidän ystävänsä, jotka olivat läsnä parin ensi kohtaamisessa, esittivät runon , tuli kyynel silmäkulmaan!

Tarjoilut sujuivat ammattilaisilta moitteettomasti, menu oli lappiaiheinen kun läsnä oli ihmisiä ympäri maailmaa; korvasienikeittoa ja poronkäristystä lisukkeineen, kahvipöytä hääkakkuineen ja leivonnaisineen ja venäläinen teepöytä herkkuineen ja samovaareineen. Ruokaa ja juomaa riitti aamukuuteen asti, jolloin viimeiset häävieraat kuulemma simahtivat. Itse jaksoin yhteen!

Yllätyksiäkin oli tarjolla, hääpari esitti perinteisen häävalsiin sijasta hääflamencon! Olivat kuulemma käyneet koko kevään flamencokursilla. Miniän tiedänkin tanssia harrastaneen, mutta että poikani yltyi moiseen suoritukseen oli todella yllätys!

Perinteinen häävalssikin tanssittiin kyllä ja muusikkoina toimivat poikani isä veljiensä ja siskojensa kera. Muutenkin musiikkiesityksiä oli paljon ja hääbändikin koostui hääparin. ystävistä.

Ylpeä olen myös siitä, että vaikka me molemmat poikani vanhemmat olemme kahdesti eronneet olivat juhlissa läsnä molempien exät ja minun nykyinen miehenikin .Samoin oli myös morsiamen puolella, läsnä olivat hänen äitinsä ja molemmat isänsä sekä suomalaisen isänsä nykyinen puoliso. Myös hääpuheissa viitattiin tähän erikoiseen perheeseen positiivisesti. Ulkomaalaisissa vieraissamme herätti ihmetystä etenkin se että morsiamen saattoivat vihkipaikalle hänen molemmat isänsä, toinen toisessa käsikynkässä! Muutenkin hääjärjestelyihin osallistuimme yhdessä. Tämä yhteinen häiden järjestely yhdisti meidät jo etukäteen!

Seuraavana päivänä jatkettiin venäläisellä brunssilla, jonka loihtivat morsiamen venäjän sukulaiset.

Juhlat onnistuivat siis sataprosenttisesti. Paljon iloisia kohtaamisia, naurua , onnea, toivoa!
Hääpari on nyt häämatkalla Ranskassa ja uunituore anoppi jatkaa juhlien jälkeistä elämää vaikka pyykkivuorta selvittämällä!

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Huolenkantajat


Guatemala worry dolls

Here are some tiny people you to keep.
So you can have good night sleep
put them under your pillow when the day in through
and let them do all the worrying for you.

Gimuli, pian tuleva miniäni, toi tullessaan minulle nämä pienet huolenkantajat. Ohjeena oli, että illalla ne on pistettävä tyynyn alle
ja annettava niiden kantaa huolesi.

Onneksi huoleni eivät ole kovin suuria tällä hetkellä. Sopivat näille minihuolenkantajille.
Näin kolme yötä ennen h-hetkeä risteilee päässä lähinnä kaikenlaisia logistiikkaan liiittyviä
juttuja. Kun järjestelyissä pyörii paljon väkeä ja hääpaikka sijaitsee matkan päässä niin koko ajan on tunne siitä, että mitä tai ketä oikein täytyi tuoda tai viedä. Ja kuka nukkuu ja syö missäkin.
Tämä puoli on minun vastuullani, olen luvannnut huolehtia, että järjestelijät saavat vatsansa täyteen ja ovat siellä missä pitääkin. Kohta lähdenkin hakemaan toista bestmannia ja vahvistinlaitteita...

Toinen kestohuoli on tietenkin säätiedotus. Olen seurannut kaikkia mahdollisia säätiedotuksia ja tietenkin valinnut niiden joukosta aina sen parhainta lupaavan:-)
Olemme myös porukailla suggeroineet itsemme kestämään myös huonomman sään; Suomen kesä on oikukas, sade tuottaa onnea, veljen kesäjuhlissakin viime kesänä satoi ja oli kylmä, mutta oltiin ulkona eikä säätä juuri muistanutkaan kun juhlat olivat mukavat eli tärkeintä on ihmiset ja tunnelma.

Huolta tai pikemminkin jännitystä tuottaa tietenkin myös häävieraat, onhan mukana myös kaksi ex-miestäni ja paljon heidän sukuaan. Poikieni isä laulaa ja soittaa veljiensä kanssa mm. häävälssin nuorille ja muutenkin musisoi, toinen ex-Mies sen sijaan majoittaa maalle useita vieraita, joten kiitettävästi ovat molemmat olleet mukana. Sukuun minulla on aina ollutkin hyvät välit joten aivan turhaan taidan jännittää.

Hääparilla on hyvät avustajat, kaasot ja bestmannit. He ovat jo täällä ja mahtavasti hoitavat asioita. Pitopalvelun porukka vaikutti myös hyvin asiansa osaavilta, tarjoilupuolen olen luottanutkin heidän kokeneisiin käsiinsä!

Ehkäpä minä tosiaan jätän nämä huolet noille pikkunukille ja jatkan entiseen malliin. Tänään kohta on edessä juhlateltan pystytys ja muutenkin rakennelmien teko. Illalla viemme Gimulin suvun naisten kanssa turvesaunaan helittäväksi. Huomenna aamulla on kosmetologi ja käsien hoitoa, ihanaa hemmottelua touhun keskellä!

Ps. Jos ei ihan huolenkantajia niin ainakin huolien jakajia löytyy täältä blogimaailmastakin. Kiitos teille ystävät ja kylänmiehet ja-naiset kannustavista kommenteistanne vaikken ehdikään nyt itse vierailemaan teidän blogeissanne!