torstai 6. maaliskuuta 2014

Iloisetkin asiat kuormittavat mieltä


Eikö ole ihana? Tunnistatteko kukan? Se on magnoliapuun kukka, minun blogikuvassanikin on sama kukka. Löysin oksan kukkakaupasta ja se oli tietenkin pakko  tuoda kotiin. Minulle noista kukinnoista tulee mieleen kevät Saksassa Wiesbadenin lähettyvillä, Ulkomaanystäväni kotimaisemissa. Matkustan sinne taas huhtikuussa vajaaksi viikoksi. Tosin taitaa jo magnoliapuun kukinta-aika silloin olla ohi. Ostin matkan extempore viime viikolla kun eteen tuli työreissu Tampereelle juuri lomaani edeltävällä viikolla. Ryanairilta sain menopaluun Frankfuriin 55 eurolla. Jos asuisin lähempänä Tamperetta tai Helsinkiä niin reissaisin varmaan paljon enemmän.

Viime postauksessani kerroin hengittelyn  merkityksestä tässä ja nyt oloon. Voisin jatkaa samaa aihetta kokonaisvaltaisemmin. Tällä hetkellä on vaikea orientoitua nykyhetkeen. Mieli on liian levoton ja täysi. Minulle levottomuus iskee aina silloin kun ei ole aikaa riittävään pysähtymiseen.

Juu, työ tietenkin mieltä kuormittaa mutta kyllä myös työn ulkopuolisetkin asiat. Ja ihan positiiviset sellaiset. Jälleen kerran joutuu tunnustamaan sen tosiasian että innostuva ja aktiivinen ihminenkin väsyy mukavista asioista. Työasiat olen onneksi oppinut enimmäkseen jättämään työpaikalle odottamaan seuraavaa työpäivää, omat asiat sen sijaan näyttävät nyt mylläävän päässäni.

Päällimmäisenä mielessä ovat äitini  tulevat 80 v syntymäpäivät.Äiti ei ole halunnut koskaan järjestää suurempia syntymäpäiviä. Toki olemme perhepiirissä niitä juhlistaneet eri tavoin. Nyt sutten äiti päätti kutsua juhliin läheisimpiä sukulaisiaan ja ystäviään.Varmaan juhlista tulee ihan mukavat niinkuin yleensä on. Järjestelyt ennen juhlia vaan ovat aina työläät, etenkin kun juhlat järjestetään kotona. Toki onneksi äiti hyväksyi sen että tarjottavat voidaan tilata muualta ja keittiöön saadaan hommata apuvoimaa. Monenlaista pientä huomaa kuitenkin kun tässä juhlan järjestelyssä äidin kanssa touhuaa. Sellaista joka huolettaa ja mietityttää.

Vähän on oma aikatauluni tiivis juhlien vuoksi privaattielämänkin puolella. En osannut odottaa äidin syntymäpäivien paisuvan näinkin suureksi vaan olin varautunut jälleen perhepiirissä pidettäviin juhliin, niinkuin äiti aiemmin on puhunut. Niinpä nämä kaksi seuraavaa juhlaa edeltävää viikonloppua olen jo aiemmin varannut muihin menohin. Tulevana viikonloppuna minulla on taas taidekurssini ja seuraavalla viikonloppuna meillä on miehen kanssa  teatteriviikonloppu Oulussa. Siinä välissä on vielä työkeikka Helsingissäkin. No, eiköhän kaikesta taas selvitä.Asiat kun ovat kuitenkin ihan iloisia kaikki!

Edit 7.3.Muutin vähän tekstiäni kun heräilin varhain tänä aamuna.Kirjoitin tämän postauksen väsyneenä eilen illalla myöhään ja huomasin siinä purkavani asioita vähän liiankin perusteelllisesti. Aamuyöstä sitten kun pyörin hereillä, muutin tekstiä. Mies heräsi normaaliin aikaan ja ihmetteli että mitä minä olen  pyörinyt  siinä vierellä niin varhain. No , purin hänellekin niin suurelta tuntuvia huoliani ja mies totesi, että pakkoko meidän on juuri tuolloin sinne Ouluun lähteä vaikka liput onkin jo. Niinhän se juuri on. Ei ole pakko tosiaankaan. Samalla päätin perua yhden työkokouksen Helsingissä. Jos en voi osallistua kokoukseen etäyhteydellä niin jätän sen väliin. Ei tosiaankaan ole pakko muuta kuin kuunnella itseään ja jaksamistaan. Niin se vaan on että väsyneenä näköalatkin kapenee. ja että aika on arvokkainta tässä maailmassa. Kannattaa miettiä mihin sitä käyttää ja kenen kanssa.



14 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta tuo asioiden ruuhkautuminen ja sen vatvominen, kunnes tajuaa pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Juhlien järjestäminen on mukavaa puuhaa, mutta niihin pitää miettiä monta asiaa. Olen tyttäreni kanssa järjestellyt monia juhlia, ja kalenterin tekeminen aikatauluista on auttanut joka kerta. Jätämme siihen "varapäiviä", jos tulee jotain yllättävää.

    Senkin yritän muistaa, että en jättäisi paljon tekemistä viime tippaan (joka on valitettavasti paras motivaattorini monissa asioissa). Joskus olen nimittäin ollut liian väsynyt nauttimaan täysillä itse juhlista.

    Mukavaa maaliskuuta ja juhlien järjestelyä! Terttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lista on minullakin aina ollut käytössä , ei muuten tulisi mitään. Vein juuri tänään äidin jääkaapin oveen äidillekin oman listan mitä minäkin päivänä hoidetaan, ettei hän hermoile turhia. Kauheasti ei ole varaa jättää välipäiviä, mutta eiköhän me selvitä. Minäkin olen paljon juhlia järjestänyt ja tiedän että kun perusasiat ovat kunnossa niin homma kyllä hoituu!

      Poista
  2. Onnittelut hyvästä ratkaisusta! Joku toinen saattaa tosiaan nähdä asiat selvemmin, kuormittuneena näköala tosiaan kapenee. Tulee valtava helpotuksen tunne, kun toinen sitten ehdottaa jonkun menon pois jättämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä aina sortuukin tuohon näköalattomuuteen kun on väsynyt. Koko päivän on tuntunut tosi hyvältä kun peruttiin se Oulun reissu ja yhden pääkaupunkityömatkankin siirsin skypekokoukseksi.

      Poista
  3. Kiemuraisia synttärijärjestelyjä, kuulostaa tutulta. :)
    Meillä isän mukaan äidin hautajaiset aivan omanlaisiksi muodostuvat.
    Minullakin mies ihanasti tukena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei liene oikein muunlaisia juhlajärjestelyjä taida ollakaan kui kiemuraisia, ainakin jos kotona juhlat järjestää.
      Oliko äitisi suunnitellut i hautajaisiaan etukätee?. Monet niin tekevät. Minä aikoinaan vastasin kummitätini hautajaisjärjestelyistä ja oli helpottavaa kun sain tehdä kaiken tädin tekemien suunnitelmien mukaan.

      Poista
  4. Reilu kuukausi sitten minulle kävi myös niin, että huomasin seuraavana aamuna postanneeni hieman liian perusteellisesti ja liian henkilökohtaisella tasolla. Poistin tekstistä ne pahimmat "ylilyönnit" ja vannoin etten enää väsyneenä kirjoittele ;) Viime viikko on ollut minulla kiireinen ja täynnä ohjelmaa ja tänään postasinkin siitä, kuin en pysty keskittymään, mieli on levoton ja jotkut asiat aiheuttavat lähes ahdistuksen kaltaisia tuntemuksia. Stressi ja väsymys ovat pahasta ja huomaan että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän kaipaan ns. hitaampaa ja harkitumpaa elämää ja ajankäyttöä.
    Tsemppiä sinulle synttärijuhlien järjestämiseen ym. arjen askareisiin. Muistetaan kuunnella ja kunnioittaa omaa kehoamme, silloin myös voimme paremmin ja jaksamme enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulosaapa samanlaiselta sinun olotilasi Ansku! Minun kohdallani kehoni oli jälleen päätä viisaampi ja pysäytti minut. Eilen illalla iski pääle oksennustauti ja niinpä ainakin tämän päivän kiireet peruuntuivat. Kahden välillä olen vielä että hyppäänkö yöjunaan. Huomenna nimittäin Hgissä on sellainen juttu jossa tytyisi olla mukana ja jossa mielellän olisinkin.Mutta katsellaan ja kuulostellaan tämä päivä oloa.

      Poista
  5. Niin tuttua tuo asioiden kasaantuminen ja miettiminen ja muu... Olen opetellut olemaan läsnä tässä hetkessä viineisen vuoden ajan, eikä se ihan helppoa vieläkään ole, mutta olen ainakin sinne suuntaan pääsemässä hiljalleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä itsekin tunnen vahvasti tuossa tilanteessa olevani,mutta joskus tulee takapakkia.Ei saisi unohtaa itsestään huolehtimista;riittävästi lepoa ja omaa aikaa.

      Poista
    2. Levon tärkeys erityisesti unohtuu nykymaailmassa tosi herkästi... Samaten aika ilman näitä kaikkia teknisiä ja sähköisiä virikkeitä. Aivotkaan eivät pääse lepäämään...

      Poista
    3. Täytyy tunnustaa itsekin riippuvuuteni sähköisiin virikkeisiin.Nytkin hotellissa kännykän näytöstä tihrustan uutisia niin maailmalta kuin blogeistakin,facebookia tietenkään unohtamatta.Hyvät ja huonot puolet tälläkin surffailulla löytyvät!

      Poista
  6. Näinhän se on! Vaikea itsekään kuvitella elämää ilman vähintäänkin nettiä ja älypuhelinta :)

    VastaaPoista
  7. Tästä nousi esiin se hyvin ilmaisemasi, itsekin monesti miettimäni asia, että innostuva ja aktiivinen ihminen väsyy mukavistakin asioista. Harmi kyllä, tuo piirre vain lisääntyy iän myötä. Silti haluan innostua niin kauan kuin vain mahdollista. Niin luulen käyvän sinullekin :) Maailmassa on vain niin paljon kaikkea mielenkiintoista.

    Vanhemmista. Ihan pian, jos elän, ohitan äitini iän. Isäni iän ohitin jo kauan sitten. Se kirpaisee. Silti, vaikka heidän poismenostaan on jo kymmeniä vuosia, tunnistan jotain tuosta, mitä täällä vanhoista vanhemmistasi kirjoitat. Nyt jo vähän huvittaakin, kuinka nuoria silloin pidin ikäloppuina :) Koen, että osaat lahjoittaa omille vanhemmillesi arvokkaan vanhuuden. Olet osa heidän elämänsä mielenkiintoisuutta.

    VastaaPoista